Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: steal - 22.01.14 - klo:12:48
-
"Näin teidän tulisi sanoa: `Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.` Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta. Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin." (Jk. 4:15-17). :kahvi:
-
Eikö herätä miettimistä kessään muissa kuin minussa ? Löyvvän ihteni tuosta rehentelijästä :kahvi:
-
Herättää toki...en ole vaan rohjennut kommentoida kun ei ole sanoja vielä...
mutta palataan jos tulee ahaa-elämys....tai sitten olen turhan pienellä paikalla...
En ole omasta mielestäni rehentelijä...mutta loppuosa tekstistä lyö korville kun olen laiska ja saamaton :icon_sad:
-
Kyllä minäkin päällimmäisenä tunnistan itseni tuosta loppuosasta. Tiedän kyllä, mitä on tehtävä, mutta en tee. Henki on altis, mutta liha heikko.
-
"Näin teidän tulisi sanoa: `Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä.` Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta. Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin." (Jk. 4:15-17). :kahvi:
Oon kans syyllinen.
Paljon ois mitä tulis ja kirveellekkin töitä, mut jotenkin vaan ei tuu tehtyä..
-
Miten osais ajatella itsestään positiivisella tavalla siten ettei ole ylpeä, rehentelijä tai jotain muuta?
Ja kuinka pääsisi irti omasta laiskuudestaan ja olis valmis tekemään jotain.
Ollaanko me vaan kahlehdittu itsemme johonkin juntturaan jumiin...Voisko lähteä ajatuksissaan vähän
maasta irti...katselemaan näitä pieniä ahtaita ympyröitä...jostain avarammilta, suvaitsevaisemmilta ja
rakastavammilta näkökulmilta...voisi vaikka pistää itsensä likoon...muistaa lähimmäisiä rukouksissa...
kysellä Jumalalta minne tie vie...minne meen..mitä teen..
-
Miten osais ajatella itsestään positiivisella tavalla siten ettei ole ylpeä, rehentelijä tai jotain muuta?
Ja kuinka pääsisi irti omasta laiskuudestaan ja olis valmis tekemään jotain.
Ollaanko me vaan kahlehdittu itsemme johonkin juntturaan jumiin...Voisko lähteä ajatuksissaan vähän
maasta irti...katselemaan näitä pieniä ahtaita ympyröitä...jostain avarammilta, suvaitsevaisemmilta ja
rakastavammilta näkökulmilta...voisi vaikka pistää itsensä likoon...muistaa lähimmäisiä rukouksissa...
kysellä Jumalalta minne tie vie...minne meen..mitä teen..
Aika rohkeeta mietelmää :)
-
Luojan luomia ihmisiä ollaan.
Joskin se synti saattaa muuttaa ihmistä mutta sitä vastaan on avoin lähde Vapahtajan ansiosta.
Ihminen on arvokas ja Jeesus kuoli jokaisen ihmisen puolesta, siihen saa luottaa omalla kohdallaan.
Luojan käsialaa, Vapahtajan lunastamia.
Jokaisella sitten omanlaisensa luonne ja mielenlaatu, elämänkoulussa kehkeytynyt, tavalla ja toisella.
Jokainen kohtaaminen on arvokas, kumpa sen aina muistaisi ja osaisi arvostaa kohtaamiaan ihmisiä kävelemättä vaan ohitse.
Ja rukous toisen ihmisen puolesta on sanoisinko "luxusta"...kun saa tietää että joku välittää niin että kantaa Jumalan eteen asioitamme ja meitä ihmsiä, juuri minuakin tälläisenäni kuin olen hyvine ja huonoine puolineni.
Molempia löytyy ja aina ei taida edes ihan loppuun saakka edes itseään tuntea, ajatuksiensa ja tekojensa motiiveita ja päämääriäkään.
Ihminen on tänään koko elämänsä summa.
Jokainen pieni tai iso valinta vaikuttaa jotenkin elämäämme ja sen suuntaakin vaikka todella suuret suuntaviivat tulevatkin Herran kädestä.
Ja Jumalan armo on ihmeellisin asia.
Kaiken keskellä täydellinen armahdus ja anteeksi saaminen.
Illan pienet ja keskeneräiset ajatelmat.
-
On koskettanut itseäni vuosikymmenien aikana lähes joka kantilta. Lisäksi miksi-kysymykset. Miksi olen sitä, miksi en tätä.
Kun löysin heränneet ja pääsin ymmärtämään että voin olla vapaasti se mikä olen, on helpottanut. Miksi olisin ihmisten mielen mukaan ? Jeesus Kristus, Vapahtaja rakastaa kaikkia syntisiäkin, miksei myös minuakin, kaikkine vikoineni. Se on tehnyt niin onnelliseksi etten osaa nimetä erilaisia asioita
jotka onnellistuttavat. Ehkä pienimmät jälkeläiseni ovat sitä. Ja armo ja rakkaus .
-
:eusa_angel:
Jeesus on Vapahtaja ja fariseuksilla oli aikanaan tapana moittia häntä siitä että aterioi ja joi ja seurusteli ns syntisten ihmisten kanssa.
Vapahtajan rakkaus vapauttaa ja on sanottu evankeliumista että se on nimenomaan ilosanoma.
Sanoma Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan.
Ja että on lupa olla itsensä, ei tarvitse olla joku muu kuin oma itsensä.
Room. 8:15
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
Gal. 4:6
Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"
-
Ajatella, Taivaallinen Isä.
Ihmeellistä.
Joka kaiken ymmärtää ja joka rakastaa ja välittää lapsistaan enemmän kuin parhainkaan maallinen isä joskin monesti maalliset isätkin ajattelevat lapsiensa parasta.
Sellaiseksi muistan edesmenneen oman isänikin.
Huolehti ja välitti omalla rauhallisella tyylillään.
Sanoittakin tunsin itseni turvatuksi isäni lähellä lapsena ja isompanakin sitten.
-
Miten osais ajatella itsestään positiivisella tavalla siten ettei ole ylpeä, rehentelijä tai jotain muuta?
Ja kuinka pääsisi irti omasta laiskuudestaan ja olis valmis tekemään jotain.
Ollaanko me vaan kahlehdittu itsemme johonkin juntturaan jumiin...Voisko lähteä ajatuksissaan vähän
maasta irti...katselemaan näitä pieniä ahtaita ympyröitä...jostain avarammilta, suvaitsevaisemmilta ja
rakastavammilta näkökulmilta...voisi vaikka pistää itsensä likoon...muistaa lähimmäisiä rukouksissa...
kysellä Jumalalta minne tie vie...minne meen..mitä teen..
Ole ylpeä, siitä mitä olet saanut aikaiseksi, mutta älä rehentele sillä. Terve itsetunto on aina pikkuisen ylpeä ja tyytyväinen siihen mitä on tullut tehtyä, eikä siinä ole mitään häpeemistä. Tervellä itsetunnolla on helpompi suvaita asioita vaikka ne eivät olisi oman mielen mukaisia. Tähtää siihen
-
Kiitos :eusa_angel:
-
Ite koen, että suomalaisten helmasynti on ennemminkin liika nöyristely ja itsesäälissä/itseinhossa kieriskely kuin ylenpalttinen rehentely. Itse ainakin osaan tuon itseinhon "jalon taidon" sen verran hyvin, että syyllistyn asioista, joista miun olis syytä vihon viimeiseksi syyllistyä ja koska olen kova syyllistymään, hamstraan itselleni niin paljon puuhaa, tekemistä ja menemistä, että uuvutan itseni aivan totaalisesti. Ja lopulta en suoriudu enää mistään, koska olen liian uupunut edes hengittämään kunnolla. Vihdoin olen alkanut oivaltaa mistä kiikastaa...olen ajattelija, innovatiivinen ratkaisujen keksijä ja ennen kaikkea sosiaalisesti lahjakas diplomaatti. Havainnoin ympäristöäni kaiken aikaa tahtomattani niin tarkasti ja kriittisesti, että mikäli en anna itselleni aikaa ajatella, en pian kykene suoriutumaan mistään. Sitten syyllistän itseäni siitä, että olen laiska, tyhmä ja kerrassaan saamaton vätys. Ou jee. Ei ole hyvä tämä.
Armo. Siinäpä vasta läksy opittavaksi. Ilman armoa, kun mikään suoritus tai teko ei paina yhtikäs mitään. Ja joku viisas on joskus sanonut sen äärimmäisen totuudellisen ajatuksen, että ihminen kykenee olemaan toiselle aidosti armelias vasta kun on oppinut olemaan itselleen armelias.
-
Todella hienoja ajatuksia ja oivalluksia...pistää kyllä miettimään...
-
...pistää kyllä miettimään...
... ja kauan. :eusa_think:
-
Kaikella on määräaikansa taivaan kannen alla.
-
...pistää kyllä miettimään...
... ja kauan. :eusa_think:
... ja sekös ihmetyttää. :icon_wink: pientä kulkijaa. :icon_cool:
-
Ollaanko me vaan kahlehdittu itsemme johonkin juntturaan jumiin...
Juu.
Ja että on lupa olla itsensä, ei tarvitse olla joku muu kuin oma itsensä.
Minä kyllä ihan mieluusti olisin jossakin suhteessa toisenlainen kuin oma nykyinen itseni. Että pääsis siitä juntturasta eroon :-\.
Jokainen kohtaaminen on arvokas, kumpa sen aina muistaisi ja osaisi arvostaa kohtaamiaan ihmisiä kävelemättä vaan ohitse.
Näinpä.
Nyt kun on työpaikan vaihdoksen myötä tullut uusia ihmisiä elämään, ponnistelen jotten kovin pian löisi itse kuhunkin jotain leimaa "se on sellainen", oli sitten myönteistä tai kielteistä se itse kunkin sellaisuus.
Mutta vaikeampia ovat jotkin tapaukset yksityiselämän saralla. Miten pitää yhteyttä ihmisiin, joilla tuntuisi olevan epärealistiset odotukset suhteeni? No, ehkä se ei kuulu tähän ketjuun sen enempää.
-
Olenko valmis kertomaan elämäni perusasioista jos niitä minulta kysytään?
Olenko valmis antamaan aikaani, olemaan läsnä?
Saanko vastauksia kun itselläni on halua etsiä kysellä?
-
Sainpa paimen viestin ylläpidolta, jääkööt sen sisältö minun ja ylläpidon väliseksi.
Mutta sain myös toisen viestin kännykkääni. Viestin sisällön voin paljastaa, viestin lähettäjää en kyllä voi paljastaa, ikävä kyllä, mutta hän on rekisteröitynyt foorumille.
Eli viesti kuuluu näin: "Jotenkin foorumi toistaa itseään koko ajan. Samat tyypit, samat jutut, jokainen omalla tyylillään".
Olen viestin lähettäjän kanssa samaa mieltä.
Joten mietteitä herättää minussa "vierasmaalaisena", että olen todellakin "ulkomailla" foorumin suhteen. :icon_wink:
Eli taidanpa tilata libarin ja matkustaa hieman rehevimmille laitumille. Vaikka toisaalta kuuluuhan vanha sanonta: "Ei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella
puolella."
Mutta jospa tällä kertaa se pitäisi paikkansa... näin uskon itse. Uusi tie, uudet kujeet, aikansa kutakin.
:icon_cool:
-
Jasso...
No ravistelua tietysti itse kukin tarvitaan, uudistusta, elävää vettä, armollisuutta, näkökyvyn laajenemista...
ym. ym...
Kaavoihin kangistuminen on suuri vaara...
Eteenpäin vaan ja kukin taaplaa tyylillään...sillai kai homma parhaiten sujuu...
Kirjoittaminen on eräänlainen harrastus, kansanperinne, taiteenlaji...mutta todellinen rikkaus kuitennii..
:039:
-
Jos olet Benkku foorumia ja herännäisyyden tilaa tarkemmin miettinyt niin kerro meillekin.
Mistä on johtunut että nuoret jotka foorumin alkuaikoina olivat aktiivisia eivät jaksaneet jatkaa. Heille on varattu oma osiokin. Ovatko kaikki siirtyneet facebookiin ?
Mistö johtuu että me eläke-ikäiset olemme täällä yhä roikkuneet ? Onko se väärin ?
Mitä täällä pitäisi sinun mielestä olla, miten kirjoittaa ?
Ja. Mikä on herännäisyyden häpeä mielestäsi ? Ihmisetkö ?
-
Mistä on johtunut että nuoret jotka foorumin alkuaikoina olivat aktiivisia eivät jaksaneet jatkaa. Heille on varattu oma osiokin. Ovatko kaikki siirtyneet facebookiin ?
Tuosta asiasta tuli mieleen että nuoret ehkä kokevat voivansa vapautuneemmin olla paikassa jossa on vain omanikäisiään. Yhteisöhän tämä on, vaikkakin virtuaalinen. Nuorena sitä ainakin itse kävi siellä missä näki muita nuoria. Tosin en tiedä minkälaista täällä on aiemmin ollut. Kuulun itsekin "vääränikäisiin" ja muuten viiteryhmään nähden erilaisiin tällä foorumilla.
-
Jos keskustelufoorumin taso ei ole mielestään riittävä ja jutut tuntuvat tylsiltä, eikö sieltä yksinkertaisesti voi vain poistua, sen kummemmin loukkaamatta jäljelle jääviä...
-
Jos keskustelufoorumin taso ei ole mielestään riittävä ja jutut tuntuvat tylsiltä, eikö sieltä yksinkertaisesti voi vain poistua, sen kummemmin loukkaamatta jäljelle jääviä...
Komps. Ilmiö on tuttu monilta muiltakin palstoilta: aina on joku, joka lähtee ovet paukkuen, koska "täällä on niin tylsää". Joskus joku ovet paukkuen lähtenyt palaa poistuakseen pian uudelleen samanlaista meteliä pitäen.
Palsta on kai sellainen kuin kirjoituksensa.
-
Poistuminen on tietysti yksi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on se, että puutteen havainnut tarttuu toimeen ja kirjoittaa itse niitä mielenkiintoisia ja henkevää keskustelua ylläpitäviä viestejä.
Mt
-
Uskon että jokainen kirjoittaja tuo oman "sävynsä" foorumille.
Omilla jutuillaan ja kirjoituksillaan.
Minusta on mielenkiintoista lukea muiden kirjoittajien mielipiteitä ja ajatuksia täällä.
-
Helppo yhtyä kaikkiin edellä oleviin ajatuksiin.
Tällainen kokenut huru-ukko saattaa tietysti kiertää kehää ja jäädä jumiin johonkin ja kirjoitukset
saattaa vaihdella sen mukaan onko saanut yöllä nukuttua ja millä jalalla on noussut ylös.
Uudistumisen ja vaihtelun mahdollisuus meikäläisen kirjoituksissakin on toki olemassa...
mutta varmemmin uudistuminen kai tapahtuu uusien kirjoittajien myötä.
R-m kyseli onko nuorempi polvi siirtynyt facebookkiin..itsekin siellä jonkin verran olleena koen että
onhan se toki värikkäämpi ja moni-ilmeisempi muodoltaan...mutta siellä voi saada helpommin turpiinsa...
tosin sekin paikallaan rakentavassa ja rakastavassa ja suvaitsevassa ilmapiirissä...
Kai täällä saadaan tällaisina omina persooninamme kirjoitella...siitä kait yhteisön rikkaus muodostuu..
On täällä ainakin hyviä hymiöitä.. :eusa_angel:
-
Toivottavasti nyt ei kukaan koe, että nimimerkki ” Benkku ” heittää puukkoja foorumilla jälleen.
En ole oikein kiinnostunut vastaamaan edellä mainittuihin viesteihin, mutta kun edustan sitä mies persoonaa joka vastaa kysymyksiin, ehkä jopa liiankin herkästi, eli mennään asiaan
No ravistelua tietysti itse kukin tarvitaan, uudistusta, elävää vettä, armollisuutta, näkökyvyn laajenemista...
ym. ym...
Kaavoihin kangistuminen on suuri vaara...
Ravistelua tulee ja pitääkin tulla minusta, niin kuin tällä hetkellä ja olen siitä hyvin kiitollinen. En vaan halua sano kenelle, etteivät tulisi ylpeäksi,
Kaavoihin kangistuminen näyttää olevan in ja onhan se turvallista tietysti, omassa lintukodissa, näin uskotellaan. Mutta vaara taitaa olla nurkan takana.
Jos olet Benkku foorumia ja herännäisyyden tilaa tarkemmin miettinyt niin kerro meillekin.
On minulla siihen vastaus, mutta taidan tällä foorumilla jättää vastaamatta. Koska sen verran on vasta puolella voimaa, että jään alakynteen, toistaiseksi. :icon_wink:
Mistä on johtunut että nuoret jotka foorumin alkuaikoina olivat aktiivisia eivät jaksaneet jatkaa. Heille on varattu oma osiokin. Ovatko kaikki siirtyneet facebookiin ?
En usko että facebookia voi syyttää tästä, syy on kyllä aivan muualla
Mistö johtuu että me eläke-ikäiset olemme täällä yhä roikkuneet ? Onko se väärin ?
Inhoan ikä rasismia, mutta inhoan myös voivottelua . Se riippuu mistä roikkuu. :icon_wink:
Mikä on herännäisyyden häpeä mielestäsi ? Ihmisetkö ?
Ei ihmiset, mutta ehkä tietynlainen asenne asioihin. On ehkä parempi etten tähänkään kysymykseesi vastaa sillä silloin varmasti kirjoitan itseni ulos körttifoorumilta.
Komps. Ilmiö on tuttu monilta muiltakin palstoilta: aina on joku, joka lähtee ovet paukkuen, koska "täällä on niin tylsää". Joskus joku ovet paukkuen lähtenyt palaa poistuakseen pian uudelleen samanlaista meteliä pitäen.
En ole lähtenyt minusta mitenkään ovet paukkuen ja saranatkin ovat tallella, mutta sanotaanko että väistyn takavasemalle, sää tiedotuksia lukemaan. :icon_wink:
Toinen vaihtoehto on se, että puutteen havainnut tarttuu toimeen ja kirjoittaa itse niitä mielenkiintoisia ja henkevää keskustelua ylläpitäviä viestejä.
Mt
Mietteitä herättää jälleen sinun kommentit hyvä Mt. Jos nyt itsekeskeisenä ihmisenä katson omien viesti ketjujen avauksia , niin se on laidasta laitaan. Mutta painottuu minusta kumminkin aika paljon seuratuvan puolelle. Toiseksi aina kun on lähdetty pohdiskelemaan viesteissä asioita, niin väistämättä keskustelussa lähtee aika nopeasti mopo käsistä ja tuntuu myös että eräillä nimimerkeillä on tapana leikkiä körttifoorumin ylomistöä.
Oli miten oli, minulla on hieman muuta tekemistä kuin ”taistella tuulimylläjä vastaan”, täytyy lähteä palvelemaan ihmisiä, joten ei muuta kuin illan jatkoja körttifoorumin parissa.
-
Eli viesti kuuluu näin: "Jotenkin foorumi toistaa itseään koko ajan. Samat tyypit, samat jutut, jokainen omalla tyylillään".
Olen viestin lähettäjän kanssa samaa mieltä.
Tuo ei kyllä ole mitään körttifoorumispesifiä, vaan samalla tavoin se menee kaikkialla muuallakin.
Ainoa minkä voi on koettaa itse nähdä joku toisin kuin ennen. (Tämä ei ole neuvo Benkulle.)
Mistö johtuu että me eläke-ikäiset olemme täällä yhä roikkuneet ? Onko se väärin ?
Itsehän olen työikäinen. Yhdellä toisella vakiofoorumillani olen niitä vanhimpia aktiiveja. Siellä on alle kaksikymppisiä, mukavaa päästä kurkistamaan senikäistenkin maailmaan, johon en muuten saa mitään kosketusta. Sujuvasti heitämme läppää keskenämme.
Eläkeikäisillä lienee enemmän aikaa roikkua kuin työikäisillä?
-
Näinhän se on että emme me voi toisiamme muuttaa..ainoastaan itseämme :003:
-
Benkku, kun yrität jatkaa keskustelua heittämällä herjojasi yksityisviestillä, olisi kuitenkin kohteliasta että et estäisi niihin vastaamista. Mielellään esittäisi edes kiitoksen vaivannäöstäsi.
-
Useimmiten vaivannäkömme on turhaa ilman kiitosta.
-
Useimmiten vaivannäkömme on turhaa ilman kiitosta.
Tätä en voi allekirjoittaa. Kiitos on harvinaista herkkua. Ne on eri ihmiset jotka sen osaavat antaa. Ei työelämässä eikä kotitöissä ole minua juuri kiitelty.
Viimeinen pomoni oli tässä lajissa erinomainen. Olemme edelleen vuosikymmenien vierittyä usein yhteyksissä, tänään viimeeksi.
Täällä foorumilla on toisin. Kiitos !
-
Työelämää minäkin tässä muistelin.
Irtisanomiseni jälkeen koitin saada pari kuukautta aikaani kulumaan jotenkin.
Monta päivää meni siihen kun tyhjentelin mappeja silppuriin...yksin...hiljaa mietiskellen...
tuotakin paperia joskus odotettiin...ei tarvita enää..
Eräänlaista riisumista...todetun vakavan sairauden säestyksellä... :'(
-
Vakava sairaus herättää monia monia mietteitä, kipeitä kysymyksiä ja tunne-elämän "kuperkeikkoja"
Se pysäyttää ja varmaan tulee tehneeksi myös tietynlaista inventaariota elämästään.
Näin näkisin asian olevan.
Jaksamista ja siunausta vn sinulle.
-
Kiitos sanoistasi Malla! :eusa_angel:
-
:eusa_angel:
-
Näkisin, että körttifoorumi on enemmän kuin pelkkä keskustelupalsta. Ehkä se on myös tietynlainen uskonyhteisö, yhteys samanhenkisiin tai ”uskoviin” ihmisiin. Seuratupaosiossa on hyvääkin uskonkeskustelua. On iltahartautta, päivän sanaa, mietelauseita ja virsiä linkitetään.
Fb:hen voisi perustaan körttifooruminkin, ja se saattaisi parhaassa tapauksessa poikia uudenlaista keskustelua. Hyvä puoli fb:ssa on että siellä ollaan omalla nimellä (yleensä). Körttifooruminkaltaisen pitäisi mielestäni kuitenkin mieluummin olla salainen ja suljettu ryhmä. En ainakaan minä vuodattaisi mielipiteitäni ja kyselisi uskonkysymyksiäni julkisessa ryhmässä. Julkinen ryhmä tarkoittaa sitä, että siihen kommentoidessani kaikki kaverini näkevät mitä ja minne kommetoin (ryhmään kuulumattomatkin).
On kokemusta parista alunpitäen keskustelufoorumista, jotka siirtyivät facebookiin. Toisen ryhmän keskustelu tyrehtyi siinä samassa, vaikkakin suurin osa porukkaa tunsi toisensa jo pitkältä ajalta. Eli olivat fb-kavereita keskenään olleet entuudestaan. Toinen ryhmä sen sijaan on kasvanut ja poikinut ihan mahottomasti keskustelua ja elää ajassa mukana. Olen myös nähnyt selkeän eron miten anonyymina jotkut saattavat suoltaa suustaan mitä sattuu, mutta sama tyyppi fb-ryhmässä omalla nimellään osaakin olla ihan asiallinen ja fiksu keskustelija.
Kaikki eivät ole kuitenkaan fb:ssa, joten körttifoorumia ei sen vuoksi ainakaan kannata hylätä muidenkaan. Körttifoorumilla on tosi paljon vuosien varrelta kertynyttä keskusteluhirstoriaa, mikä on tavallaan arvokasta sinänsä. Olen tutustunut muutamaan körttifoorumin kirjoittelijaan lähemmin fb-kaveruutemme vuoksi. Yksityisviestitse tai chatissa keskustelu sujuu helposti ja mukavasti. Olen erittäin kiitollinen muutamille körttifoorumin kautta tulleille fb-kavereilleni, he ovat jaksaneet minun kanssa käydä uskonkeskusteluja. En olisi kehannut niitä julkisesti palstalle kirjoitella.
Eikä tosiaankaan palstakeskustelun tai fb:n tarvise olla toisiaan mitenkään poissulkevia asioita. Itselläni kuitenkin tuppaa käymään niin, että fb kavereineen ja keskusteluineen vie aikaani kuitenkin siinä määrin, että yleensä tällä palstalla jos käyn keskityn lukemaan Seuratupaosion asioita.
-
Faceboocissa on sivut mm. Herättäjä-Yhdistyksen, Herättäjä-Yhdistyksen ja entisten Aholansaaren nuorten nimillä.
-
Mauno, tiedän että nuo ryhmät ovat. En ole entinen enkä sen kummemmin nykyinenkään Aholansaarinuori. En ole herättäjäyhdistyksen jäsen. Kyse ei ollut siitä, että haluaisin körttifoorumin siirtymistä facebookiin. Tarkoitukseni oli Riitta-mummille selventää, että Körttifoorumi ja facebook ovat niin eri luontoisia paikkoja, että niitä ei kannata oikeastaan verrata toisiinsa. Ja sitä myös, että Körttifoorumilla on käyttäjä- ja lukijakansasansa siitä huolimatta, että fb valtaa tilaa. Ylläpitäjällehän tässä on se suurin työ pitää palstaa kunnossa, on niin paljon klikattavia keskusteluketjuja, jotka nyt on kai käytävä läpi lähes päivittäin.
Ja vaikka en olekaan jäsen ja periaatteessa voisin toki liittyä noihin mainitsemiisi ryhmiin, en tee sitä juurikin siitä syystä että ne ovat JULKISIA ryhmiä. Minkä johdosta jokainen kommenttini näkysi kaikille kavereilleni. Liityn niihin siinä vaiheessa jos tai kun ne muutetaan salaisiksi ja suljetuiksi ryhmiksi. Olen muutamassa "uskonkeskusteluihin" keskittyvässä salaisessa suljetussa fb-ryhmässä tällä hetkellä. Ja ne ovat just siksi hyviä paikkoja avautua omista mietinnöistään tai tehdä kysymyksiä.
-
Mirjami puhuu kyllä asiaa...
Sen verran kokemusta myös fb:sta että mielestäni ymmärrän tuon eron.
Tärkeintä lienee kuitenkin kaikessa keskustelussamme oma asenteemme ja ns. "tahtotila" (jäi päälle eilisestä
kurssista) riippumatta foorumeista ja paikoista.
Nuo Maunon mainitsemat paikat osittain tuttuja...nuorten palstat ei enää niinkään...vaikka ikinuori olenkin. :eusa_angel:
-
On kuitenkin niin, että kaipaan keskustelua nimenomaan körttisakin kanssa. Herännäishenkistä ennenkaikkea. Noissa ryhmissä missä olen, körttihenkisiä ei ole. Niinpä tätä palstaa tulee kuitenkin seurattua. Ja jos en rohkene kommentoida tänne, niin olen yksityisviestitse keskustellut asioista. Että kyllähän tämä palsta palvelee kuitenkin monella tapaa. Kaikki keskustelut eli yksityisviestit ja myöskin tältä palstalta alkunsa saaneet fb-kaverisuhteiden kanssa käydyt keskustelut täydentänevät kokonaisuutta.
-
Hei Mirjami !
Minun nettitaitoni ovat niin avuttomat, että välillä ihmettelen että osasin tännekään rekisteröityä. Voin kuvitella että on ero julkisen foorumin ja kaveriporukan keskusteluissa. Taitamattomuuttani, ja tiettyjen pelkojen vuoksi en liity fb:iin.
Ikäni antaa kai minulle paljon anteeksi ynnä karjalainen lapsenomaisuuteni, että kirjoitan tänne avoimesti ajatuksiani, elämääni ja mieltymyksiäni.
Käyttäydyn täällä kuten ymmärtääkseni fb:ssä käyttäydytään.
Teen sen myös siinä mielessä että jospa joku satunnainen lukija näistä höpinöistä jotakin "kostuisi". Kost´Jumala-ajatuksella. Eikä se tarkoita Jumalan kostoa, vaan Jumalan siunauksen toivotusta.
Elämäni löytö ovat körtti-veljet ja -sisaret. Muutaman kanssa vaihadan ajatuksia yksityisesti. Siinä sitten "emännät" rupattelloo milloin mitäkin, lapsista, kodin kuulumisista tms. Kamarikeskustelujen malliin.
Juuri tämä seurustelun sakramentti, ilman ainaisia uskon analyysejä on se löytöni. Ihmiset ovat täällä ihmisiä, eräät eivät halua käyttää edes uskovaisen nimeä. Minulle käy sekin. :039:
-
Avoimuus tuntuu minusta hyvältä...tietysti siksi kun itsekin koen olevani aika tavalla sellainen... :eusa_angel:
Siinä vaan käy herkästi niin että tulee mollatuksi, lytätyksi, ellei peräti lyödyksi...syystä tai syyttä...
Niin vain kai on, eikä kai siitä välittää...mutta kun olen kai liian herkkä ja tunteellinen...
Mutta hyvänä kuitenkin olen jo aika pitkään kokenut täällä lukemisen ja kirjoittelun.
Tuolla aiemmin mainitsemallani tahtotilalla tarkoitin sitä miten foorumeilla toisiimme suhtaudumme...
Onko vallalla hyväksyminen, salliminen, suvaitsevaisuus, lähimmäisenrakkaus...vai panettelu ja ilkeily?
-
Joo Facebook on ihan kamala. Eihän siellä voi kunnolla ja perusteellisesti keskustella. Kerätään vaan peukkuja. Ei mulla muuta.
-
Minäkään en ole facebookissa.
-
Joo Facebook on ihan kamala. Eihän siellä voi kunnolla ja perusteellisesti keskustella. Kerätään vaan peukkuja. Ei mulla muuta.
Ei Facebook ole keskustelua varten. Siellä vain kerrotaan mitä minulle on tapahtunut ja sitten toiset kommentoi sitä. Ei se ole keskustelua
-
Sitäpaitsi facebookista on älyttömän vaikea päästä eroon, pitää tietää systeemi ja pitäytyä päätöksessään.
-
Joo Facebook on ihan kamala. Eihän siellä voi kunnolla ja perusteellisesti keskustella. Kerätään vaan peukkuja. Ei mulla muuta.
:023:
-
Lisäksi sinne jää tietoja. Kun kerran häippäsee ja palaa takaisin, niin vain kuvat on kadonneet mitä aikaisemmin on poistanut. Kaikki (itse poistamattomat) kaverit on tallella ja seinäkirjoitukset jne. Tai näin ainakin muutama vuosi sitten. (enkä nyt puhu uloskirjautumisesta vaan koko tilin poistamisesta ;) )
-
Ja kaikki Faceen kirjoitettu tai liitetty on ikuisesti Facebookin omaisuutta, olen kuullut. Siksi kai se poistaminen ei onnistu.
-
Ja kaikki Faceen kirjoitettu tai liitetty on ikuisesti Facebookin omaisuutta, olen kuullut. Siksi kai se poistaminen ei onnistu.
Näin Facebookin säännöissä. Siksi siellä on minusta vain naamakuva
-
Tuolla alkupuolella heräsi montakin ajatusta, kiitos vn ja Tiiti ja Riitta-mummi!
Mietteitä herättää kyllä oma hyvinvointi. Ihminen taitaa olla sen verran itsekäs otus. Mutta kas! Hyvin voi ainoastaan jättämällä omaan napaansa tuijottelun. Lieneekö toisilla samantapaisia kokemuksia?
Nyt,
a)tuskastuttavimpaan influenssa-aikaan, kun keuhkoista kuullaan yleistä rähinää (aivan totta) ynnä
b) on pakko ottaa saldot pois vapaina
on päivissä tavaton ero, siis, pääsenkö töihin vai vietänkö pakkovapaita..
Kun saan olla keskellä toisten huolia, voin tuplasti paremmin. En välitä syystä - olenko nyt sellainen vai tällainen, ja pitääkö se motiivi kaivaa mistä, eikö oleellista ole, että voin auttaa? . Lisäksi potilaat kyllä ainakin meillä kiittää, ja heidän tsemppaustaan seuratessani häpeän suorastaan joitakin omia kitinöitäni. Kun saa nähdä sellaista urheutta kuin monella, jaksan, rehellisesti puhuen, paremmin kestän vaikka tömistetään punaisia valoja päin, menen tosi mielelläni apuun kun joku tulee, voisitko mitenkään katsoa - tehdä vielä yhden B-lausunnon...
Tammikuun lopussa, kun taas yksi jäi saikulle, halutti väliin jo karjaista että en jaksa, en tule, mutta kas kummaa. Kun menen, ja herään keskellä toisen huolia, jaksan. Noh... Ehkä esimerkistä löytää huomautettavaa. Saiko joku ajatuksesta kiinni, en tiedä.
-
Ehkä tämä on sitä elämän matematiikkaa, joka ei noudata Elon laskuoppia. Ilot kerrotaan ja huolet jaetaan.
-
Ehkä tämä on sitä elämän matematiikkaa, joka ei noudata Elon laskuoppia. Ilot kerrotaan ja huolet jaetaan.
Ainakin tuntuu, että potilaiden kanssa tasan näin, vaikka huoliliikenne kulkeekin yksisuuntaisesti. Ei se estä ihailemasta heitä ja kiintymästäkin, moni on tosi kannustava pelkkänä itsenään.
-
Ja kaikki Faceen kirjoitettu tai liitetty on ikuisesti Facebookin omaisuutta, olen kuullut. Siksi kai se poistaminen ei onnistu.
Samanlainen lupa olisi pitänyt antaa googlenkin rekisteröitymisessä, jos olisi halunnut saada blogspotiin blogin tai käyttöönsä googlen pilvipalvelun: googlella olisi lupa käyttää kaikkea aineistoani minulta lupaa kysymättä. Johan on merkillistä! En antanut lupaa, joten blogspot ei ole ulottuvillani. Ehkä selviän ilmankin... :icon_rolleyes:
Tällä hetkellä tosin mietityttää enemmän se, kuinka jotkut kykenevät ja uskaltavat mennä sukeltamaan yli 100 m maan alla olevaan veden täyttämään luolaan. Katsoin äsken videota, joka on kuvattu Norjassa 2011, ja huh, piti lopettaa kesken, kun alkoi niin ahdistaa. Kauhistuttaa ajatella perjantain vastaisen yön tapahtumia siellä. :'(
-
Eilen illalla katsoin jonkun elokuvan, missä kaveri uiskenteli ahtaissa luolissa. Kyllä tuli Lapuanjoki "vapaana" jokena mieleen. Tietysti tulva-ajat (paisunta) poislukien.