Kirjoittaja Aihe: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.  (Luettu 33978 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« : 07.05.13 - klo:07:51 »
Päivien kulku on kuin reseptin noudattamista. Samat asiat toistuvat lähes jatkuvasti. Ja jos jotakin yllättävää tulee tapahtumaan, onkin päivä ihan sekaisin.
Herttaisin hetki on yhdessä nautittu aamiainen. Sekin aina samaa kaavaa noudattaen, vaihteluna  vaihtoehdot, puuro tai viili. Nauttiva hetki on myös köllähtäminen sohvalle aamulehden lukuun, muutama sana vaihtaen kiinnostavista  huomioista.
Seuraa koiran ulkona käyttäminen, myöhemmin lenkkeily.
Kauppaan,siivoamaan, ruoanlaittoon. Pesukoneen täyttö ja pyykin ripustaminen. Ulos vaiko sisään, siinä pulma. Katse taivaalle, huokaus hyvän ja tuulisen sään puolesta. Miten pääsisi ruoanlaitosta vaivattomasti, vaiko syödäänkö ehkä ulkona ?
Puolilta päivin olemme jo taas pitkällämme kirjojemme kimpussa. Siitä seuraa  täydellä vatsalla yleensä nukahtaminen.
Tarpeellisen liikunnan hoitaa koiramme ulkoilutus ja hyötyliikunta askareissa. Kipujen ja vaivojen ehdoilla niistä selvitään. Onneksi koirakin on vanha ja viisas, se osaa tyytyä.

Ajatteluun jää aikaa ennen kun tv-viihde ottaa omansa.Siitä, telkkarista, ei ole juurikaan iloa enää. Kummallisesti kiinnostus entisitä lempiohjelmista on kadonnut. Kirjoista ja hyvistä lehdistä on  parhainta apua tylsistymiseen.

Aikainen nukkumaanmeno on minun tapani nauttia. Kuuntelen musiikkia samalla kuin luen. Hoidan silloin myös yhteyttä ylöspäin, sanelen kirjettä
Herralleni. Päivän tapahtumien onni ja epäonni kirjataan, vaikka Hän ne tietää. Oma tilinteko siinä on se jonka takia niin kuuluu tehdä.

Erikseen ovat sellaiset Onnen ja Uupumisen päivät jolloin jälkikasvu tarvitsee meitä, saa meiltä, ja antaa meille. Silloin nuorrumme leikkimään, askartelemaan, lukemaan lastenkirjoja. Perävalojen näkyessä alkaa  pian muisteleminen:Mitä se tai se sanoi tai teki.

Säännöllisiä ovat myös jumalanpalvelukset, seurat ja kesämökki. Sairauksien ehdoilla kuitenkin.
Aika kuluu vuosi vuodelta aina vain nopeammin, siksi olisi hyvä saada viisautta tähän vanhuuteen ja sen loppumisen ajattelemiseen.
Jumalalta olemme saaneet uskon siemenen, sen kasvattaminen on myös Hänen hallussaan. Pelastusvarmuudesta en tiedä, mutta toivon...
Pidän Ristin Miestä ainoana mahdollisuutenamme.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #1 : 07.05.13 - klo:20:41 »
Onpa hieno aihe. Kiitos Riitta, monipuolisesti ja elävästi kerrot kaikkea ikääntyvän ihmisen eloon kuuluvaa.
Haluan tässä miettiä ja kertoa jotain myös omalta osaltani, tästä kolmesta vuodesta kun minut irtisanottiin
töistä keväällä, ennen eläkeikää, ennen 40 vuoden täyttymistä työpaikallani.
Aluksi tuntui, ylimääräinen, pois potkaistiin, tarpeettomana, ei annettu olla eläkkeelle asti.
Työterveyshuollon lopputarkastastuksessa tuli sitten eteen uutta mietittävää, ilmeni vakava sairaus.
Kesä ja syksy meni synkissä, pelokkaissa, toivottomissa mietteissä. Sain kuitenkin apua, lääkitys alkoi
vaikuttamaan. Koin että Jumala auttoi. Minut piti irtisanoa että sairauteni tuli ajoissa esille ja pääsin hoitoon.
Tänään lääkitys jatkuu, sairaus on seurannassa, tällä hetkellä hyvä tilanne, kiitän Jumalaa tästä.

Tämä kolme vuotta on ollut muutoin hienoa aikaa, aika ei ole tullut pitkäksi, mielenkiintoiset sivuhommani jatkuu,
koen olevani "oman aikatauluni herra", olen itseni pomo ja työnantaja...melkeinpä näin koen.
Lonkkaleikkauksen jälkeen liikkuminen sujuu hyvin, saan kotimökillä möyriä niin paljon kuin jaksaa ja huvittaa,
saan laulaa yksin ja yhdessä toisten kanssa, olla mukana seurakunnassa, luottamustehtävät jääneet taakse,
kohta käännän soutuveneen ja lähden järvelle, kenties aloittelen kalastusta 40 vuoden tauon jälkeen,
on ympärillä perhe, sukulaisia, ystäviä, olen löytänyt tämän foorumin.

On paljon hyviä asioita, kiitoksen aiheita.
Mutta on ikäviä ja vaikeitakin asioita...
"Jaakobin paini" itseni kanssa, kaikkine luonteenpiirteineni, tunteineni.
Sairaudet, useampikin, varjostaa..voimat on vähenemään päin..kulku hidastuu..muisti heikkenee...
ehkä hitaasti, mutta varmasti....
Erittäin vaikeana koen luopumisen...vaikea tyyntyä ja tyytyä...välillä kärsimätön...pinna liian lyhyt välillä...

Silti...haluan vielä kasvaa, oppia uutta, kokea armoa, uskon uudistumista, toivon näköalaa...

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #2 : 25.05.15 - klo:08:07 »
Jatkan mietteitäni muuttumisesta .   Kaksi vuotta on vierähtänyt kuin kaksi päivää. Silti näissä päivissä on tapahtunut monenlaista muuttumista.  Ovat jääneet ajankäytöstä monet
viihdykettä hakevat toiminnat. Television olen jättänyt urheilua ja uutisia ja paria hyvää poliisisarjaa lukuunottamatta  rauhaan.   Musiikin kuuntelu on lisääntynyt, paitsi kevyt ei enää kosketa.
Jopa kaunokirjallisuus jää usein kesken. Vain hengelliset opetukset jaksavat elähyttää.
Jumalan lähempi tunteminen on muutosprosessin päämäärä.

Erään hengellisen opettajan mukaan mikään luotu ei voi silloin ollakaan ajatuksissa tai työn alla. Tämä selittää minulle jonkin verran luostarilaitoksen  vetovoimaa ja kaipuuta . En tarkoita että itse olisin valmis niihin tekoihin joita luostariyhteisö vaatii.
Omassa hengen luostarissa oleminen riittää .

Luonnollisen muuttumisen näkee peilistä. Sen hyväksyminen ulkonäköseikkana ei ole vaikeaa, mutta rapistuvan ruumiin voimien vähentyminen ei tahdo hetikään tulla hyväksytyksi.

On niin monia asioita jotka pää tekisi jos kädet ja jalat jaksaisivat. Vanhojen tekemisten muisto on vielä lähellä, ja yhä tekisi mieli olla touhuissa mukana.

Vertailla ei saisi, ja minua kismittää kun minulle sanotaan että sekin ja sekin on vanhempi ja yhä jaksaa.  Siksi on opettavaa nähdä nuorempien ihmisten tyytyminen osaansa iloiten sairaina ja vammaisinakin.

Yritän oppia olemaan  kiitollinen siitä mitä vielä on jäljellä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #3 : 25.05.15 - klo:21:32 »
Näköjään kaksi vuotta kulunut minunkin pitkästä tarinoinnistani tänne...
Ja nopeasti tuo aika mennyt.

Lukaisin mitä olen kirjoittanut...sehän pitää pitkälti paikkansa nytkin.

Joitain huomioita, kommentteja:
Terveystilanteeni ennallaan, ihan hyvä, lääkitys jatkuu ja auttaa, Kiitos Herralle!!    :eusa_pray:
Lenkkeilyä ja ulkona oloa kaipaan lisää, vielä siihen pystyn...en toki hölkkäilyyn...
mutta kävely, pyöräily, soutu...uinti ja vesijuoksu hienosti jatkunut...
Kalastus ei ole vieläkään alkanut...mato-ongelle meno haaveissa yhä...
Sivuhommissa on tullut töpättyä, tulleet taakaksi...nyt vähenemään päin...
Jaakobin paini itseni kanssa jatkuu...
Lukemista, keskittymistä siihen kaipaan...kaipaan ja tarvitsen...

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #4 : 26.05.15 - klo:07:14 »
Kaiketi tämä on sitä riisumista, ja olkoon niin kunhan tämä yli käsityskyvyn käyvä rauhakin lisääntyy,  kuten tuntuu käyvän.  Tämä on kiitoksen paikka !

Ei pelkästään ikääntyminen tätä rauhan tunnetta voi antaa. Kehnouden ja kipujen kourissa
yleensä kiukuttelu ja katkeruus kasvavat.

Jos jostakin saa luovutuksi, antaa Herra paljon uutta ja parempaa tilalle.
Aineettomissakin asioissa antaessaan saa.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #5 : 07.06.15 - klo:11:36 »
Olen pääasiassa onnellinen ikääntymisestä koska se tuo minut pitkästä aikaa lähelle omaa ikäluokkaani. Ei tarvitse selitellä kohta mitään, mikä autuus. Toinen asia on tuo mistä Riitta-mummi kirjoitti, sairaudet viat ja vauriot eivät vähene. Tuo " sekin on vanhempi ja jaksaa" taitaa kuulua hyökkäävyydessään pelkoon, sillä oma rapistuminen, kivut, eläköityminen, yksinäistyminen, kuolema tervehtisivät ystävällisesti toisen hahmossa ja mainitsisivat että saattavat poiketa.

Kukaan ei hyödy niiden työntämisestä pois. Moni vain nähdessään menee paniikkiin. Ehkä sitten joku vanhempikin jaksaa, mutta tousaalta moni nuorempi ei ole edes aloittanut niin että...   
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #6 : 07.06.15 - klo:13:21 »
Tänään herätti huomioni mainos, joita muutoin en lue lainkaan, jossa vanhusten hienoja asumispalveluja myytiin otsakkeella:  Väsyttääkö vanheneminen ?

Siinäpä kysymys.  Kun tiedän ko. laitoksen hintatason, kysymys ei koske meitä kaikkia ikääntyviä.

Ajateltavaksi nousee ;  Väsyttääkö köyhiä samalla tavoin kuin varakkaita.

Itseäni iän lisääntyminen ei vielä väsytä, hiukan vain ihmettelen tätä vaivojen lisääntymisen vauhtia.

Kysynkin;  Harmittaako ikääntyminen ?
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #7 : 07.06.15 - klo:20:13 »
Onpa täällä mielenkiintoisia ja hyviä ajatuksia. Haluaisinpa itsekin osallistua, pohtia
ja ymmärtää. Taidan olla vaan jotenkin kypsymätön, kasvamaton, raakile...
Tässäkin asiassa voisi pyytää Jumalalta viisautta ja ohjausta.
Myös siihen etten olisi toisille loukkaukseksi ja pahennukseksi.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #8 : 29.11.15 - klo:20:01 »
Tässä keskustelussa olen käynyt spontaanisti läpi ajatuksiani vanhenemisesta. Nyt tunnen vanhuuden kosketuksen jo paljon aiempaa todellisempana .

Asioiden unohtelu on lisääntynyt. Kiinnostukseni suuntautuu enimmäkseen kodin seinien sisäpuolelle ja sukuyhteisön tarpeisiin.
Uteliaisuus kaiken maailman juttuihin on tyrehtymistään tyrehtynyt.  Kirjoittelun huuma on haihtunut.

Mitä on jäänyt.  Jumala ja Kristus enimpinä. Ei niinkään oman uskoni, eikä ainakaan uskovaisuuteni arviointi.

Huomaan kaiken sujuneen suuremman suunnitelman mukaan. Itselläni on ollut vain toiveen tapaisia ja rukouksia asioiden suhteen. Hyvinkin konkreettisesti olen saanut
vastauksissa tuntea miten minua johdetaan.  En ole yksin elämäni edetessä eikä minun tarvitse suunnitemia luoda.

Johdatuksen näen kuin karttalehden. Kolmiyhteisen Jumalan olen tuntenut monin tavoin. Messussa yleensä aina, Raamatussa usein, mutta silloin tällöin Hän yllättää pyhyytensä läsnäololla, ja sen kautta, täällä kotona.

Mitä olen jutellut ikääntyvien ja ikääntyneiden ystävien kanssa vanhenemisesta ja siihen riisumisesta, samansuuntaisita tuntemuksista kaikki puhuvat. Näin sen kuuluu olla, ja näin on hyvä.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #9 : 30.11.15 - klo:15:43 »
Tänään uimahallin saunassa eräs minua varmaan kymmenkunta vuotta vanhempi mies
jutteli miten aika menee nopeasti, varsinkin viikot... mielenkiinnolla aktiivisesti kuuntelin.
Eli aika ei välttämättä tule pitkäksi ikääntyvälläkään. Sitä toivon itsellenikin.
Vielä suunnittelen kaikenlaista, mutta yleensä käy niin että suunnitelmat ei oikein toteudu...
Miksiköhän?
Ehkä luulen olevani vielä vauhdikas ja nopea, mutta tahti on hidastunut reippaasti.
Ja ehkä suunnittelen ja yritän edelleen liikaa...
Pitäisi jo antaa itselleni enemmän aikaa, vapauksia, lepoa, muuttua, etsiä uutta.
Kyllähän mä vielä ajattelen että lenkkeilisin, jos lonkkaleikkaus vielä auttaisi...jne...jne...
Kirjoittaminen kiinnostaa...lukeminen...oleskelu...matkustaminen...kalastus...äääh...juu...
Ikääntyminen tuo pysähtymisiä, suunnan tarkistuksia...eteenpäin elävän mieli...
...kunhan, jahka....sitku...mutku...

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #10 : 30.11.15 - klo:16:02 »
Touhukkaalle ihmiselle tuleva aika näyttää kovin lyhyeltä. Miten se riittää kaikkeen, mikä pitäisi saada aikaan? Mennyt aika taas on pitkä, kun katsoo kaikkea, mihin onkaan ehtinyt.

Toimettomalle tuleva aika on loputtoman tuntuinen, mutta mennyt lyhyt. Miten se viikkokin taas vierähti?

Ikä pakottaa hidastamaan vauhtia. Kai se aikakäsityskin siinä muuttuu.

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33642
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #11 : 16.12.15 - klo:14:46 »
Tuli uusi Kotiliesi. Siinä tyttäreni haastatteli Seela Sellaa jolle ikä 79 v, ei ole este tehdä työtä ja nauttia elämän lahjoista . Mikä mimmi !
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #12 : 16.12.15 - klo:23:22 »
Tänään tuli käytyä syrjäkylällä eräässä ison peltoaukean keskellä olevassa talossa....
lähinnä puolison käsityötaiteilijayhteyksien ansiosta.
Arviolta noin 70 ikäinen pariskunta.
Täysi harrastustoiminta jatkuu öljyvärimaalausten ja puutöiden parissa ainakin...
Useita piharakennuksia, itse kunnostetut tilat vanhaa kunnioittaen ja säilyttäen...
Hienot näyttelytilat...pihamaakin täynnä monenlaista tekelettä...
Olipa hieno kokemus käydä siellä...elämä jatkuu...hienoa taidetta syntyy yhä...

Tulee mieleen toinen paikka...Eva Ryynäsen ateljee Paateri Lieksassa...
Siellä puhuttelee keskeneräisiksi jääneet työt...valtavan valmiin aikaansaannoksen rinnalla...

Minullakin on monenlaista mielenkiintoista hommaa mitä olen vuosikymmenet tehnyt...
ja tykkään tehdä edelleen...enkä ole lopettamista vielä ajatellut...
Onpa jopa haaveita uuden aloittamisesta...tai keskeytyneen uudelleen aloittamisesta...

Selvästi koen että touhuamiseni suunta on vielä "jatkava"...ei ole vielä "luopuva"....
Mitenkähän pitäisi olla?

Se on selvää että tällä iällä on "kivireet" pyrittävä jättämään pois...kun kaikki ei ole pakollista..
Mietittävä vain sitä tehtävää mikä tuo iloa ja rauhaa ja elämän sisältöä..

Tulipa mieleen Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut"....siinä puhutaan kyllä
toisesta asiasta...

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #13 : 16.12.15 - klo:23:29 »
Jatkanpa vähän vielä pohdiskeluani...

Onko hyvä "elää täysillä" loppuun asti...ja jättää kaikki jälkipolven riesaksi ja iloksi...
Vai...
Luopua hyvän sään aikana...

Lienee yksilö- ja tilannekohtaista...Jumala voi antaa viisautta tuossakin asiassa.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375
Vs: Ikääntymisen ikävyys, ja onni.
« Vastaus #14 : 17.12.15 - klo:06:00 »

   Kun "elää täysillä", jälkipolville jää ilo.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024