vaan kunnioittaa muiden mielipiteitä yhtä paljon kuin omaansa
Voisiko ajatella niin, että pitäisi pyrkiä kunnioittamaan toista ihmistä mahdollisimman paljon, riippumatta tämän näkemyksistä?
Eli irroitetaan ihminen ja näkemykset erilleen.
Tällöin ei ole tarvis välttämättä kunnioittaa toisen ihmisen kaikkia näkemyksiä (eikä pidäkään), mikäli ne sotivat riittävän paljon omia näkemyksiä vastaan.
Kaikkien näkemysten kunnioittaminen kun ei kuitenkaan onnistu ja vaatimus siihen saattaa joskus olla jopa epäinhimillistä, käytännössä mahdotonta, jopa epärehellistä omaa itseään kohtaan.
Eli ihmistä pitää kunnioittaa uskomusmaailmasta riippumatta ja
pitää hyväksyä tosiasiana se, että toinen ihminen nyt vaan uskoo toisin.
Nämä ovat mielestäni ne 2 ehdotonta ihannetta, johon tulee hampaat irvessä pyrkiä.
Toisen ihmisen mielipiteen kunnioitusvaatimusta (kuin omaansa) ei saisi olla moniarvoisessa yhteiskunnassa.
Tuli nyt pilkottua tämä asia pienempiin kokonaisuuksiin ja arvelen, että SeppoS varmaan on pitkälle samoilla linjoilla tässä.
En siis lähde tulkitsemaan kirjaimellisesti (eli lukemaan kuin P Raamattua) sitä, mitä SeppoS kirjoitti.
Otan ääriesimerkin: joku ihminen on kiinnostunut PAholaisen palvelemisesta.
Hän ei ole kellekään toki vaarallinen, mutta en vain voisi kunnioittaa hänen uskoaan, en sitten millään, en lähellekään niin paljon, kuin omaa uskoani kunnioitan.
Voin kyllä kunnioittaa tätä ihmistä ihmisenä, ja minun tulisi pyrkiä kunnioittamaan häntä ihmisenä siinä, kuin itseäni.
Minun tulee myös pystyä hyväksymään se, että tuo ihminen nyt vain uskoo tuolla tapaa, vaikka minun mielestäni hän uskoo väärin.
Jos tuo toinenkin ihminen suhtautuu minuun tuolla samalla tavalla: hän kunnioittaa minua tasavertaisena ihmisenä ihmisenä itseensä nähden ja hyväksyy sen, että tuo Kyösti nyt uskoo noin vaikka en pystykään kunnioittamaan häånen uskoaan samalla tapaa, kuin omaa,
niin rakentava keskustelu meidän välillämme on mahdollista.