Minä olin poikasena ennaltatietäjä. Me pojantorvelot asetimme junaradalla korvan kiskolle junan lähestyessä paikkaa. Junan tulon kuulimme silloin kauempaa kuin normaalilla korvakuulolla. Sitten veikkasimme kuinka kauan kestää, kun juna on kohdalle. Pienin meistä (ei vielä koulussa) sai laskea lukua. Lähemmäs arvannut sai pihkaa palkkioksi. Kun tulin retkeltä kotiin, äitini tapasi sanoa: "Sitä on taas oltu arvuuttelemassa, kun on pihkamälli poskessa".