Väärin väärin väärin! Kuunnelkaapas nyt lapset!
Minä on isolla, koska se on 'lauseen' alussa; eikä parittomuus-peruste vaan yksinkertaisesti purrut tällä kertaa.
Nimittäin: Lähtötilanne on, että 'minä' kuuluu, sillä perustelematta sen enempää, ellen minä kuuluisi... vaikea edes ajatella.
Tästä seuraa ainakin minun mielestäni, että 'sinä' kuuluu myös. Minä ja sinä, eikö kuulostakin luonnolliselta.
Ja otammehan me... tai siis eikö 'hän' mahdu tai siis kuulu, koska mielellämme näkisimme 'hänetkin' samassa sakissa, tottakai.
'Me' taas ilman muuta. 'Me' on yksi ja sama.
Koska 'Te' on 'sinä' monikossa, kaikki 'sinät' ovat ominaisuuksiltaan yhtä, joten kuuluvat joukkoon.
Jäljellä on siis 'he'. 'He' ei kuulu. He on eri joukkoa. He edustaa selkeimmin toisenlaisuutta.
