Arvi Ruuttunen tulee aina mieleen, kun niistä kuulee.
Ruuttusen Arvista muistui äkisti mieleen, että Padingin körttiset taisivat veisata Vanhan virskikirjan virsiä joskus 70-80-luvulla ihan parin kasetillisen kokoelman. Seuraveisuun tapaan, ilman säestystä. Niitä ei varmasti enää myynnissä ole, mutta voi kun ne digitoitaisiin ja tuotaisiin uudestaan markkinoille vanhan virren ystäville iloksi.
Vanha virsikirja on kyllä minulle rakas, vaikka sen huonosti tunnenkin. Ainoa vanhan virsikirjan virsi, jonka kunnolla osaan, on Herra kiitett olkoon. On myös lempivirteni. Kun olen sen oppinut lapsena korvakuulolta, sanat vain taitavat muistissa olla vähän sinne päin (vanhat runomuodot ovat täydentyneet vapaasti pohjalaismurteella). Pidän suuresti myös VVK 391 virrestä (Juur hartaast mailmast tästä pois halaan luopua), mutta siinä minulla taitaa olla ihan oma toisinto sävelenkin puolella. Niin käy, kun on vain hatara mielikuva siitä miten pitikään veisata, eikä sopivaa veisuuporukkaa likellä, jolta oppisi...
Harmi, että sellaista hajaannusta on.
Totta. Eriseuraisuutta hylkiäksemme me körttiset voisimme joskus pitää vanhan virren veisuut yhdessä rukoilevaisten (molempien suuntien) kanssa. Laulukirjoiksi 1701 virsikirja, Siionin virret (vanhat ja vielä vanhemmat), Halullisten siulujen hengelliset laulut, ja vielä liikkeiden uudetkin virsikokoelmat. Vuoroveisuuna olisi mukava veisata meidän ja heidän eri sävelillä yhteisiä virsiä, uudempina tai vanhempina sovituksina.