...jatkoa Yleisen keskustelun aiheesta Eduskuntavaalit 2007:
- Mut kuule, mitä me, ei kai me aluekokoukseen?
- Totta kai. Ollaanhan me vastuunkantajia. Meillä on asema organisaatiossa.
- Me ei olla valmistauduttu.
- Ei voi valmistautua, koska ei o saatu asialistaa – vaikka samantapainenhan se aina on. Olen minä ajatellut kuulumisissa kertoa, että nyt on ensimmäinen kotiseurapyyntö / -ilmoitus tullut meidän osastoon.
- Ja ystävät ymmärtää, vaikka oltais pöljinä, passiivisina, hyväksyy.
- Tietty kuten Jumalankin suhteen ystävienkin ollessa kyseessä itse on myös yritettävä. Ihmisen on tehtävä oma osuutensa. Ihminen päättää, Jumala säätää.
- Aivan. Vaivan alla ollaan, ei voida heittäytyä pelkän armon varaan.
- Kallis ystävä! Kyllä armon varaan saadaan heittäytyä, mutta ei laiskuuden eikä ylimielisyyden.
- Just. Kyllä me ollaan niin samaa mieltä, että alkaa epäilyttää, että onko kaikki kohdallaan.
- No mikä ei olis? Kyllä ja kyllä. Jumalan kämmenellä on lupa levätä.
- Ollaan kuitenkin raadollisia ihmisiä. Pitäis varautua pahimman varalle: että tulee lunta tupaan, ottaa huomioon pettymykset etukäteen, ettei pety.
- Oltava vain avoin, siis varuillaan tavallaan, muttei epäluuloisesti, vaan realistisesti. On kunnioitettava tosiasioita. Asiat ovat tosia sellaisina, miltä ne näyttävät.
- No! Joko mennään sisälle?
- Rukoillaan ensin: Jumalamme, Isämme, Rakas Taivaan Isä! Kuule meitä. Siunaa kokoontumisemme. Anna Pyhän Henkesi olla keskellämme. Suo rakkautesi yhdistää meitä toinen toisiimme. Anna meille viisautta ja kuuntelevaa mieltä. Anna meille sanat, kun on vuoromme puhua ja kärsivällisyyttä kuunnella, kun toisella on asiaa. Aamen.