Suunnan tarkistus.
Olen muuttanut suuntaa monesti.
Monissa asioissa. Ainakin viidesti.
Välillä olin aina ja aivan oikeassa.
Vaan huomasin sittenkin olevani tunkiossa.
Kukkona kyllä. Luulin ettei niihin
korkeuksiin moni yllä.
Pudota ropsahdin rapakkoon ja
valkopesu oli tarpeen.
Sen jälkeen olin vierihoidossa,
vaan kohta eksyin korpeen.
Lyötiin kompassi käteen:
Katso siitä oikea suunta.
Koetin käyttää apuneuvoa tärkeää,
mutt ei minusta kuitenkaan
tullut suunnistajaa kerkeää.
Kompuroin siellä ja täällä.
Pettävällä jäällä.
Painuin hiljalleen pusikon hämärään
ja lopulta opin vauhtia hiljentämään
ja
käyttämään karttaa.
Enää en toisten suunnistajien mukaan starttaa.
Rastit on kohta käyty, suuntia vaihdeltu.
Perillepääsyn aika kun koittaa,
soitot on sitten soiteltu.
Kumpa Hän maalissa oottais,
Seppelöity ja Voideltu !
seppele
putoaa
viiltää
naula
kahdeksan
tai
Opppia jotakin
