Maailma muuttuu, erilaista on.
Minulle työelämä oli 8.30-16.00 toimistossa paikalla olemista ja työntekoa.
Nykyään moni lähtee työpaikalleen vain muutamaksi tunniksi puolen päivän maissa
ja muu aika varmaan tehdään niitä etätöitä. Voi kuinka minäkin olisin tykännyt
etätöistä. Olisi jäänyt ajallisesti pitkät työmatkat vähemmälle ja olisin jaksanut enemmän.
Kaikki sähköistyy hurjaa vauhtia. Jotkut firmat vielä hyväksyvät laskun sähköpostin
PDF liitteenä, mutta toisille kelpaa vain ja ainoastaan verkkolasku.
Mitenkähän ne nuo iäkkäät ihmiset siellä maaseudulla, jotka metsää omistavat pärjäilevät,
kun ne puunmyynnin arvonlisäveroilmoitukset ja nykyään taitaa olla, jotta metsäveroilmoituksetkin
täytyy tehdä netissä - ties millä mobiilivarmenteilla kirjautuen. No, ehkä metsänhoitoyhdistykset
maksua vastaan auttavat tai sitten omat lapset tai lapsenlapset -mene ja tiedä tuosta.
Katselin tuossa eilen vähäsen telkkarista sellaista ohjelmaa jenkeistä, jossa kerrottiin, että kuolleita
ihmisiä oli säilötty odottamaan sellaista aikaa, jolloin on tarpeeksi tietämystä ja osaamista herättää
heidät taas henkiin - eläviksi tehdä. Veikkasivat, jotta 50-100 vuoden kuluttua tämä on mahdollista.
Jos on vaikka ollut syöpäsairas, niin se syöpä osataan sitten jo parantaa - mitäs iloa siitä muuten
olisi ihmistä henkiin herättää, jos hän on kuolettavasti sairas. Oli siinä sitten esimerkkikin. Sika, terve
sellainen kait jollain pistoksella tapettiin ja sitten jotain kolmen tunnin kuluttua saatiin tämän eläimen
elintoiminnot käyntiin taas uudestaan.
Huh...tekis mieli vähän juotavaa. Vasta tiistai - kehtaisiko sitä tiistaina maistaa.