Meidän 'sotamiehemme' tietysti peesaa. Me, Pena olemme taiteilijoita.
En ole sotamies enkä taiteilija, vaan analyytikko, ja sellaisena kannatan märehtimistä ja menneiden kaiveluja. Historiaa kannattaa pysähtyä miettimään ja ottaa siitä opikseen, jotta ei tulevaisuudessa kerta toisensa jälkeen toistaisi samoja virheitä, löisi päätään samaan seinään.
Jos tuntee sympatiaa jompaakumpaa osapuolta kohtaan niin voi miettiä, mitä siinä tilanteessa, niillä tiedoilla, sen sympatiseeraamansa osapuolen edustajana olisi voinut tehdä toisin eli paremmin. Vaikeaa se tietenkin on, etenkin tuo miten tavoittaa se, miltä maailma silloin näytti. Mutta luulisin, että oli aika mikä tahansa, vaarallisinta on demonisoida toinen ihmisryhmä ja olla mielestään varma siitä, mitä "ne" ajattelevat ja millä motiiveilla toimivat.
(Kun kirjoitin, niin väliin ilmestyi tuo Penan viesti, johon en ota kantaa kun en sitä ehtinyt nähdä.)