Minäkin koin koulutyttönä, yli seitsemänkymmentä vuotta taapäin, suurta surua, sääliä ja rakkautta, kun luimme koulussa Jeesuksen yksinäisestä valvomisesta ja murehtimisesta Getsemanessa. Ja sitten se kaikki muu epäoikeus viattomista viattominta kohtaan aina ristinkuolemaan asti.
Se muisto on kantanut läpi elämän paremmin kuin joulukertomus. Yksinäinen, hyljätyksi itsensä tunteva aikuinen mies, Kristus, vavahdutti suuremmin kuin seimeen syntynyt vauva.
Myöskin tämä kevääseen sijouttuva Pääsiäinen elonmerkkien odotuksineen ja valon lisääntyminen lähes pisimmilleen, saa mielen näkemään merkityksiä joita en ole niinkään joulun tienoossa erottanut.
Pääsiäinen on uskonelämässä ja vuodenkierrossa merktyksellisin juhla.