Keskustelu > Seuratupa

Jumalanpalvelus

(1/9) > >>

Viisveisaaja:
Noista sakramenteista ja Jumalanpalveluksesta piti.

Siis mua niinku ihmetyttää kun en ikinä ole päässyt sisään siihen jumalanpalvelukseen.
Minusta se on teatteria ja sellaista outoa mystiikkaa, että se menee ohi ja aiemmin sai mut pikkasen vihaiseksikin.

Körttiseuoissa kun jokainen vuorollaan pitää puheen ja tulee virsi ja puhe ja vitsit sekaan ja puhe ja virsi ja kommentit ja vitsi ja puheet on minusta sellaista alkuseurakunnallista meininkiä.

En voi ymmärtää niitä pappeja niissä hameissa ja mitä alpakoita tai mitä ne onkin päällä pitämässä jumalanpalvelusta. Se on sellaista teatraalista ja hierarkista, että oudoksun kyllä.
Minusta pitäisi ihan ilman niitä korkeakirkollisia toimituksia välillä paasaten ja Herra kanssanne ja henkesi kanssa suorittaa se jumalanpalvelus.

Se koko touhu, mistäköhän se on saanut alkunsa?
Katolisesta kirkosta tietysti, mutta onko sillä jotain pohjaa alkukristillisyyteen.

Kerran mietin tätä syntien yhteistä ja uskonyhteistä/tunnustamista ja kaverini selitti, että alkuseurakunta yhdessä tunnusti uskonsa.
 Onhan se kiva sellainen yhteisöllinen meininki noin periaatteessa, mutta viekö se pohjaa sellaiselta henkilökohtaiselta tunnustamiselta, eli jos se motorisesti tehdään muitten mukana niin onko se aitoa?

Se aitous on muutenkin sellainen mkä mietityttää jumalanpalveluksessa..
Jos mennään kaavoja läpi joka Sunnuntai, niin onko siinä vaara, että se menee rutiinilla ilman sen syvemmin keskittymistä itse asiaan?

Herra armahda, Herra armahda, Herra armahda?
 ja muut mystiset hokemat kyllä vierastuttaa jumalanpalveluksissa.
Ne on tietysti ihan oikein, mutta voiko sitä alkaa hokemaan, kun joku kaava niin käskee, eikö se ole epäaitoa hokemista?

Kyselen tässä kun nyt täällä joitain pappejakin käy joskus lukemassa, että miten siihen itse suhtaudutte,onko se niinkuin, että olisitte palvelemassa ja auttamassa ihmisiä siinä palveluksessanne?
 Ettekö näe sitä mitenkään tekopyhänä toimituksena?
Siis silleen, että olette siinä enempänä kuin olette?

No toivottavasti joskus pääsisi sisään tohon Jumalanpalvelus juttuun, mutta aina se vaan on enempi oudoksuttanut.
 Mystiikkaa siinä tuntuu minusta olevan. Tuttavallinen körrtiseura sopii paremmin.
 :wink:

Pena:
On kai messussa mystiikkaakin, mutta veisasit viis lähinnä symboliikasta. Kirkolliset vaatteet väreineen, asennot ja eleet, liturgian lauseet mahdollisine sävelineen ja muu 'teatteri' on symbolinen kokonaisuus, joka pyrkii monen eri aistin kautta luomaan yhteyttä seurakuntalaisten kesken ja kolmiyhteiseen Jumalaan. Symboliikkaa ei ymmärrä ilman tietoa. Kieltäkään - joka on symbolijärjestelmä - ei tajua ilman oppimista. Ongelma lienee siinä, että kirkossa on paljon sellaistakin perinnettä käytössä, joka ei sano mitään aina edes messua toimittavalle papille.

Viisveisaaja:
Niin olet varmasti oikeassa.
Kun ei tajua symboliikkaa, niin sitä katselee pikkasen ulkopuolisena sitä touhua.

Mua ihan hävettää kun välillä ihan suu loksahtaa auki kun siellä käy ja pappi yks kaks alkaa nostaan molempia käsiä ja Heeerraaa sinun kanssaasi. Kauheen korkealta..

No on siinä palveluksessa varmaan jotain hyvääkin?

Johannes:
Hyvää on yhteisöllisyys ja säännöllisyys. Osallistujat muistavat määräajoin (sunnuntaisin tai silloin kun tulee käytyä) katua syntejään ja kiittää kaikesta, mitä Jumala on antanut. Myönnän kyllä, että itsekin kirkonpenkissä istuessani mietin joskus, että nyt se sanoi tuon, seuraavana tulee se ja sitten vielä sen ja sen aikaa niin pääsee pois. En siis ole aina järin vastaanottavaisella mielellä.

Itselleni on ehkä saarna kaikkein tärkein ja se vaikuttaa paljon siihen, millainen fiilis jäi. Saarnassa pitää olla sanomaa, sen pitää saada ajattelemaan. Muita tärkeitä pointteja on virret (onko tuttuja vai sitten taas jotain ihkaoutoja tungettu koko jumalanpalvelus täyteen ja menee koko fiilis), sitten tärkeää on myös muiden läsnäolo, on mukavaa rukoilla, jos on paljon porukkaa kirkossa. Lisäksi esim. joulukirkossa on kivaa se hämäryys ulkona, ja kynttilöiden paljous, sellainen mystinen kokemus ja syvä rauha. Ja sitten yksi kohta, jota odotan aina, on kirkolliset toimitukset, että ketä on taasen kuollut ja minkänimisiksi on uudet kyläläiset kastettu. Se taas ei tyydytä hengellisiä tarpeita vaan ihan maallista uteliaisuutta...  ja monille mummoillehan se on sellainen päivän puheenaihe, että "tänään kuulutettiin se ja se kuolleeksi, tunsitko kuinka hyvin..." ;)

Itse olen huomannut, että väliin kaipaan enemmän jumalanpalveluksia ja yleensä kirkkoon menemistä ja välillä vähemmän. Tauko tekee toisinaan hyvää väliin. Kuitenkin suhteellisen usein siellä tulee käytyä. Kerran kuussa on ehkä minimi muina aikoina, mutta sitten joulun ja pääsiäisen aikaan tulee käytyä useammin. Olen itse huomannut, että vaikka käy paljon, niin silti tulee aina jotain uutta. Jollain tavalla sitä pääsee vasta pikkuhiljaa yhä syvemmälle sisään jumalanpalveluksiin. Ja valmista ei tule koskaan, sitä haluaa vain "oppia" lisää siitä kokemuksesta.

Itseäni ei symboliikka häiritse, vaan se luo sellaista pysyvyyden tunnetta ja rauhaa. Aikoinaanhan se on ollut sitä varten (esim. kuvat kirkossa) että ne ovat opettaneet luku- ja kielitaidottomalle kansalle asioita. Edelleen symboliikka palvelee nykyajan ihmistä kokemukseen ja tunnelmaan virittäytymisessä.

Ja lopuksi, että itse en tykkää messu-sanasta. Tulee mieleen studia- tai jotkin muut messut, kun taas jumalanpalvelus on kuvaavampi ja parempi muutenkin (omasta mielestäni). Se on minulle ehtoollisjumalanpalvelus ja sillä sipuli.

Sellaisia mun ajatukset.

llwyd:
Itse olen kyllä protestanttisen matalakirkollisella linjalla. Nämä koristeet, krumeluurit, värit, asteet ja arvot häiritsevät, ovat tiellä. Ihanteellisesti ne toki viittaavat johonkin enempään ja varmaan onnistuneemmin katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä kuin meillä. Meidän perinteemme on kuitenkin aivan toinen eikä korkeakirkollisuus minusta siihen istu ollenkaan. Irvokasta oli seurata niitä ruhtinasmaisia muotomenoja, jotka liittyivät paavin nimittämiseen. Kun ukko on sentään Kristuksen sijainen maanpäällä niin herättää sitten ihmetystä, että minkähänlaisia paraateja sitten järjestetään jos tämä varsinainen viranhallitsija tänne koskaan palaa, siinä varmaan univormua kuluu ja korua kimaltelee. Joskin nuo evankeliumien kuvaukset ovat sitten vähän pelkistetymmästä elämästä, eli olemme me seuraajat paljon paremmaksi laittaneet.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu