Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 28.11.22 - klo:07:30
-
Myös Pena ja Leena ovat tulleet langoille. Ainakin ajatuksellisesti nyt saan heidän läsnäolostaan tukea.
-
Myös Pena ja Leena ovat tulleet langoille. Ainakin ajatuksellisesti nyt saan heidän läsnäolostaan tukea.
Luultavasti tukevat mitä tahansa minua vastaan. Anteeksi kun se kuulostaa niin narsistimaiselta, mutta tilanne on sellainen. Voin iloisesti erehtyä.
-
Luultavasti tukevat mitä tahansa minua vastaan. Anteeksi kun se kuulostaa niin narsistimaiselta, mutta tilanne on sellainen. Voin iloisesti erehtyä.
Sitä toivon minäkin.
-
"Kääntäminen" = "varastaminen" rikollissanastossa
-
Kyllä siitä jälki jäi. Jälkeiset ovat ilmeiset. Haavoista en tiedä. En usko.
Kansainvälisyys, kielitaito. Nehän ovat yleisesti hyväksytyt taidot ja ansiot. Mutta jos niihin liittyy luonnevika - niin, tai voihan olla että niihin kuuluu explisiittisesti persoonallisuuden häiriö, tai siis häiriö ...
Nyt minun on otettava avuksi Fridell'n Uuden ajan kulttuurihistoria, jossa hän sivuaa aihetta:
"... jos lahjakas esittäjä on elämässä ujo ja saamaton, hän näyttelee parhaiten elegantteja ja varmoja salonkileijonia, jos hän yksityisenä ihmisenä on niukkasanainen ja kärttyisä, hän kehittää näyttämöllä säihkyvää dielektiikkaa ja loistavaa tuulta, jos hän arkioloissa on pehmeä, tarmoton luonne, sopivat hänelle parhaiten teräksiset, vallanhimoiset, toimintatarmoiuset osat. ... Keski-Euroopan varhaisen historian molemmat valtavimmat soturit, Attila ja Kaarle Suuri, olivat varreltaan lyhyitä ja tanakkoja, uusimman ajan suurimmat taisteluiden ohjaajat, Fredrik Suuri ja Napoleon olivat niinikään pieniä ja rakenteeltaan mitättömiä (vrt. Putin; minun huom.). Suunnaton sielullinen energia, ylivoimainen tahto oli epäsuotuisista ruumiillisista edellytyksistä tässä luonut kontrastivaikutuksen, kenties suorastaan niiden varassa alkujaan virinnyt. Myöskin kuuluista rakastajittarista, Lais'ista, Ninonista, Phrynestä, Pompadourista ja muista tiedämme, etteivät he varsinaisesti olleet kauniita, vaan että heissä oli "eräänlaista jotakin", joka hurmasi jokaisen ..."
Osa 1, s. 89, 2. p., 1945
-
Tät shiit
-
Siis tää on huippu La folia: Salieri - Variations on 'La Follia', jonka suomalainen versio on siis Lampaanpolska.
https://youtu.be/pUJkROWNROU
-
Läppärini on takkuillut kauan, ja viimeiset kolme vuorokautta ollut täysin kaput. Kunnes! Siunattu vävy! Hän tuli ja ratkaisi ongelman. Nimittäin latausjohto on murtunut, kuten hän oletti. Ja annas olla, löysin laatikon pohjalta edellisen läppärin johdon. Se oli yhteensopiva! Ja kas! Nyt pelittää! Pasianssi ja kaikki muut anssit sujuvat vanhaan malliin.
Mutta olihan erämaataival! Eee-i, en ole riippuvainen, en ollenkaan. Oli vaan mukava kun entinen meininki sai uuden buustin.
Ja kaikki on nyt hyvin taas! Jumalalle kiitos! (Ja vä[Oh, meinas tulla aivastus]vylleni)
Älähämmittää, kun pääsin alkuun, tekee mieli jatkaa ...
Voe tätä mualiman mennoo! Lehteä selatessa tosiaan selaan eli käännän seuraavan sivun, kun sotaa kuvaillaan. Ei kiitos. Ei minulle. Hätäapua annan, uutisiin en uppoudu. En mässäile enkä ole kiinnostunut yksityiskohdista. Rukoilen rauhaa ja toistan toistamasta päästyäni: "Jumala! Lopeta sodat, nälänhätä ja sairaudet maailmasta. Tapahtukoon Sinun Tahtosi. Amen."
Mielessäni lisään tai ainakin haluaisin lisätä, että: suo Tahtosi olla sama kuin minun.
-
Kuinka erilaiset kommunikaatiomuodot: kasvokkain ja netissä!
Onko välimuotoja?
Mikä on kasvokkain olemus ja sisältö? Mikä on netin olemus ja sisältö? Luonne? Suora? Välitön?
Kumpi on suorempi ja välittömämpi?
Henkilökohtaisuudessaan ja välittömyydessään netti etäännyttä kuitenkin vastaanottajasta juuri siksi, koska se on henkilökohtaista ja välitöntä. Puuttuu suodatus.
Mikä suodattaa kasvokkain? Jotain enemmän suodattavaa siinä on.
Kasvokkain vastaanottajia on vähemmän. Joukko on yhdenmukaisempi. Useimmin ei ole joukkoa, vaan yksi.
Netissä vastaanottaja on tuntemattomampi.
Mutta emmekö me ihmiset ole periaatteessa samanlaisia! Iloitsemme ja suremme. Meillä kaikilla on äiti ja isä. Kuten luonnossa kaikki, mekin kuolemme.
Rakkaus elvyttää jokaista. Viha tuhoaa.
Olemme sama ihminen netissä ja kasvokkain.
-
Kuinka erilaiset kommunikaatiomuodot: kasvokkain ja netissä!
Onko välimuotoja?
Mikä on kasvokkain olemus ja sisältö? Mikä on netin olemus ja sisältö? Luonne? Suora? Välitön?
Kumpi on suorempi ja välittömämpi?
Henkilökohtaisuudessaan ja välittömyydessään netti etäännyttä kuitenkin vastaanottajasta juuri siksi, koska se on henkilökohtaista ja välitöntä. Puuttuu suodatus.
Mikä suodattaa kasvokkain? Jotain enemmän suodattavaa siinä on.
Kasvokkain vastaanottajia on vähemmän. Joukko on yhdenmukaisempi. Useimmin ei ole joukkoa, vaan yksi.
Netissä vastaanottaja on tuntemattomampi.
Mutta emmekö me ihmiset ole periaatteessa samanlaisia! Iloitsemme ja suremme. Meillä kaikilla on äiti ja isä. Kuten luonnossa kaikki, mekin kuolemme.
Rakkaus elvyttää jokaista. Viha tuhoaa.
Olemme sama ihminen netissä ja kasvokkain.
Netti tuo uusia haasteita ja uusien taitojen tarvetta. Samalla ihmisellä on monet kasvot.
Viha on tuhonnut vanhojen Siionin virsien käännöksen, ja rakkaus voisi sen elvyttää hyvin pienellä, mutta joka kerta kun annan sille tilaisuuden, te teette saman virheen. Joku hyökkää ja toiset tiivistätte rivejä, niin kuin teitte viimeksi narsismi-jutussa.
Olen oppinut, että heränneet eivät halua, että ne virret ovat näkyvissä, mutteivät myös halua sanoa miksi. Eivät suostu keskustelemaan asiasta. Eivät halua ilmaista pelkojensa, vihansa, riviensä tiivistämisensä syitä.
Se taitaa olla yleinen suomalainen ilmiö. Otin yhteyttä kaupunkiin, kun laativat koneella yleisen hiihtoladun pihani läpi. Sanoin, että sellaista ei saa tehdä luvatta niin neuvotellaan asiasta. Ei neuvoteltu, vaan kaupunki sanomatta mitään lakkasi tekemästä latua. Ihmiset närkästyivät minuun, kun olin muka estänyt hiihtämästä. Luvalla se olisi ollut mahdollista. Ilmeisesti suomalainen on tyytyväinen vain jos voi toimia luvatta tai laittomasti.
Ylläpito on osannut toimia kiitettävästi muitten ihmisten kanssa, niin osaatte toimia oikein. Olen vain pyytänyt, että minua kohdellaan täällä niin kuin muitakin kohdellaan. Se on teille ylivoimaista. Niin Pekka aloitti tämän ketjun tämän asian keskustelua varten. Aloitus oli, että kääntäminen on yhtä kuin varastaminen, kuten italialaiset keksivät ennen häntä.
En ole vaatinut rakkauttanne. En ole vaatinut kiitosta, enkä rahaa, asemaa, kultajalustaa niin kuin olette väittäneet. Olen vain tarjonnut käännökseni körttifoorumille ja HYn sivuille sillä ehdolla, ettei cyberbullyingia harrasteta niiden tiimoilta. Sitä te ette voi hyväksyä, niin siksi ne on poistettu molempien sivuilta.
-
Olen oppinut, että heränneet eivät halua, että ne virret ovat näkyvissä, mutteivät myös halua sanoa miksi. Eivät suostu keskustelemaan asiasta. Eivät halua ilmaista pelkojensa, vihansa, riviensä tiivistämisensä syitä.
Minusta olet ymmärtänyt asiat jokseenkin väärin. Ensinnäkin: ei ole mitään heränneiden yhteistä halua, joka koskisi sinun arvokasta käännöstyötäsi. Toiseksi: yksittäisillä kriittisilläkin kannanotoilla on oikeus päästä esille, jos ne eivät ole loukkaavia. Sananvapaus on tärkeä arvo. Kolmanneksi: juuri arvostelijat ovat suostuneet keskustelemaan. Sen sijaan, että heidät torjuttaisiin, voisi koettaa saada heidän 'pelkojensa ja vihansa' syitä esille. Nähdäkseni näin on tapahtunutkin. Kun kerrotaan, että jokin koetaan 'kuvottavaksi pappisvihaksi', se ei ole hyökkäys, vaan ilmaus kirjoittajan tuntemasta huonosta olosta.
-
Minusta olet ymmärtänyt asiat jokseenkin väärin. Ensinnäkin: ei ole mitään heränneiden yhteistä halua, joka koskisi sinun arvokasta käännöstyötäsi. Toiseksi: yksittäisillä kriittisilläkin kannanotoilla on oikeus päästä esille, jos ne eivät ole loukkaavia. Sananvapaus on tärkeä arvo. Kolmanneksi: juuri arvostelijat ovat suostuneet keskustelemaan. Sen sijaan, että heidät torjuttaisiin, voisi koettaa saada heidän 'pelkojensa ja vihansa' syitä esille. Nähdäkseni näin on tapahtunutkin. Kun kerrotaan, että jokin koetaan 'kuvottavaksi pappisvihaksi', se ei ole hyökkäys, vaan ilmaus kirjoittajan tuntemasta huonosta olosta.
Muistan asiat aivan toisella tavalla. En ole yrittänyt kaventaa sanavapautta enkä ole pyytänyt loukkavien postien poistamista. Arvostelijat eivät ole suostuneet keskustelemaan eikä juurikaan kukaan muu, kun olen rukoilemalla sitä toivonnut, että nimenomaan keskustelu syntyisi ja erilaisia mielipiteitä tulisi esille. Olen saanut kuulla, ettei kukko käskien laula. Haluatte muuttaa historiaa. Olen kääntänyt virret ja tyytynyt niiden vastaanottoon kuusi vuotta. Sitten tuli muutos. Ei noussut kritiikkiä eikä arvostelua, vaan vihamielistä panettelua, jota ylläpito salli ja joka levisi leviämistään. Sitä kutsutaan sivistysmaissa cyberbullying ja ylläpito yleensä katkaisee sellaisen lyhyeen. Se jatkui täällä siksi, että tekijänoikeuksista oli kiinni enkä siksi vain poistunut areenasta. Olen välttänyt riitaa muualla niin kuin moni järkevä ihminen on tehnyt. Jos väitätte, ettei ole täällä tapahtunut, niin se tuntuu kummalliselta. Olen tietoisesti toistanut toisten ilmaisut, joihin ylläpito tai muut eivät ole reagoineet, ja järjestelmällisesti ne paheksutaan minun taholtani eikä toisten.
Mutta teillä on nyt elefantti olohuoneessa. Annoin käännösten olla HYn sivuilla sillä ehdolla, että cyberbullying niiden tiimoilta ei hyväksytä. Joka ikinen tietää, että se narsismi-posti oli kokeilu, tarkoitanko mitä sanoin. Tietoisesti ylläpito ja past. Hiltunen tekivät valintansa, että se sallitaan. Niin, pidin lupaukseni ja vedin käännökset pois. Oli rauha maassa ja teit sen kokeilun. Nyt on tilanne sellainen, että käänökset ovat olemassa, muttei näkyvissä, koska körttifoorumi ja HY ovat tehneet valintansa. En yrittänyt kaventaa sananvapautta enkä tukahduttaa keskustelua. Pieni ystävällinen huomautus ylläpidon puolesta olisi riittänyt osoittamaan minulle, että HY ja körttifoorumi toimivat hyvässä uskossa. Tekijänoikeuksien hallitsija voi itse päättää millä ehdoilla tekstinsä voi käyttää. Sen jälkeen mitä on tapahtunut kuuden rauhan vuoden jälkeen, minulla on tämä ehto. Se ei teille kelpaa ja se on tietysti teidän oikeutenne sekin, mutta te rikoitte sopimuksen enkä minä. Past. Hiltunen oli siitä tietoinen ja lupasi, ettei tämä tule tapahtumaan. Mutta tapahtui.
Elefantti jää teidän olohuoneeseenne ja kerron kaikille, että minua houkuteltiin antamaan käännökseni taas HYn käyttöön ja teitte saman tempun uudestaan, vaikka oli sovittu, ettei tapahtuisi. Jos tulee taas lehtihaastattelu, niin sanon sen suoraan, niin saatte taas mennä yleisöosastoon valehtelemaan.
-
Nyt on tilanne sellainen, että käänökset ovat olemassa, muttei näkyvissä, koska körttifoorumi ja HY ovat tehneet valintansa.
Valinta on ainoastaan sinun. Siihen sinulla on toki oikeus. Älä kuitenkaan siirrä vastuuta omista rakaisuistasi muille.
-
Haen vintistä vanhimman päiväkirjani. Se on noin vuodelta 1970. Lukioaikana kirjoittamani kaksi ensimmäistä päiväkirjaa tuhosin. Sen jälkeen kirjoitin 2000-luvun puolelle saakka, kunnes siirryin tähän Körttifoorumiin. Nyt teen paluuta juureen. Katson mitä sieltä löytyy. Ei se aivan tyhjää voi olla. Julkaisukelpoisuudesta välitän toissijaisesti. Onko se vaivaannuttavaa? Ehkä järkeväkin kysymys. Perstuntuma ratkaisee otteen julkaisemisen puolesta tai vastaan.
-
Valinta on ainoastaan sinun. Siihen sinulla on toki oikeus. Älä kuitenkaan siirrä vastuuta omista rakaisuistasi muille.
Jokaisella on oma vastuu. Ylläpito päätti, että narsisti sanaa saa rauhassa ja toistuvasti käyttää, jos on kysymys vanhojen Siionin virsien kääntämisestä tai jopa pelkästä linkityksestä. Siitä valinnasta he ovat vastuussa.
HYn päätti poistaa käännökset sen sijaan, että olisit puuttunut ylläpidon toimintaan. He ovat vastuussa siitä.
Tämä on vihamielinen suhtautuminen kännökseen ja minulla on oikeus huomauttaa sitä missä vain on mahdollisuutta. Otan vastuun.
Siis tämä on päätös.. HY ja körttifoorumi ovat sitä mieltä, ettei voi rajoittaa cyberbullyingia, kun se viittaa minuun. En ole sysännyt vastuuta kenellekään. Sensijaan, syytätte minua itse aiheuttamasta "sotaa" täällä, kun on kysymys omista ilkeämielisistä toiminnoista.
Jokainen järkevä ihminen tietää, että käyttämällä sana narsisti täällä, erityisesti niin usein kuin viisveisaaja on sen tehnyt, on sääntöjen vastaista ja on cyberbullying. Silti HY ja ylläpito ovat hyväksyneet sen. Se ei ole minun mielikuvitustani. Ja te olette kaikki vastuussa siitä, että tuette sitä päätöstä, tai hiljaa hyväksytte sen, tai olette minuun närkästyneitä siitä. Suurin osa vastaajista ovat minuun närkästyneitä, koska tein asiallisen valituksen sanasta. Harva on närkästynyt viisveisaajaan, vaikka hän on julkisesti sanonut minua narsistiksi monta kertaa viimeisen vuoden aikana, siksi, että olen kääntänyt SV, yksin puolustanut käännöstä, tai viimeksi siksi, että kommentoimatta laitoin linkin. Te sysäätte vastuuta siitä minulle. Olette suurin piirtein kaikki törkeitä, paitsi 1944, Leena, ja luterilainen ja joku muu. Vastuu on teillä.
Mikset yritä löytää ratkaisua tähän? Minä ratkaisin itse antamalla kaiken tämän jälkeen luvan HYlle julkaista nettisivuille käännöksen, sillä ehdolla, että cyberbullying loppuu. Tehän pilasitte asian. Miten korjaatte sen? Vai haluatteko ottaa vastuuta siitä, että vihamielisyys jatkuu? Se oli minun puolestani loppunut silloin, kun HY julkaisi käännöksen. Viisveisaaja, Seppo Samila, Pena, Pekkav, ja Riitta herätitte sen eloon uudestaan. Vastuu ei ole minulla. Minä tein jotain konkreettista ja oli rauha maassa. Tehän reagoitte asialliseen linkitykseen epäasiallisesti, ja kannatte siitä juuri sen verran vastuuta.
Pallo on nyt taas teillä. Jos lehdistöstä pyydetään taas haastattelua, niin voin sanoa, että ongelma ratkaistiin, mutta viisveisaaja, Seppo Samila, Pena, Riitta, ja Pekka Väätäinen halusivat palauttaa vihamielisyyttä.. Jos lehdistö olisi pyytänyt haastattelua sillä aikana, kun käännös oli HYn sivuilla, olisin voinut vastata, että vihamielisyys on lakannut.
-
Ylläpito päätti, että narsisti sanaa saa rauhassa ja toistuvasti käyttää.
Onpa täällä käytetty 'rauhassa ja toistuvasti' muitakin ilkeitä sanoja. Niitä kohdistetaan eri mieltä oleviin esimerkiksi politiikasta kinatessa. Kielenkäyttöön puututaan, mutta tiettyyn hienovaraisuuteen pyrkien. Ylläpito ei ole päättänyt mistään sallittujen tai kiellettyjen sanojen luettelosta. On surullista, että olet narsistiksi nimittelystä pahoittanut mielesi, mutta se tuskin on ollut tuota sanaa alkujaan käyttäneen tarkoitus. Sitä en osaa sanoa, ymmärsikö hän juurikaan sanan merkitystä.
-
Onpa täällä käytetty 'rauhassa ja toistuvasti' muitakin ilkeitä sanoja. Niitä kohdistetaan eri mieltä oleviin esimerkiksi politiikasta kinatessa. Kielenkäyttöön puututaan, mutta tiettyyn hienovaraisuuteen pyrkien. Ylläpito ei ole päättänyt mistään sallittujen tai kiellettyjen sanojen luettelosta. On surullista, että olet narsistiksi nimittelystä pahoittanut mielesi, mutta se tuskin on ollut tuota sanaa alkujaan käyttäneen tarkoitus. Sitä en osaa sanoa, ymmärsikö hän juurikaan sanan merkitystä.
En minäkään usko, että tarkoitus oli pahoittaa mieltäni. En tiedä mikä oli tarkoitus, mutta jokainen tiesi sen aiheuttavan virsien poiston, jos ylläpito jättää sikseen. Virsien poisto on nyt lopullinen, sillä ei ole enää paikkaa, mihin ne voisi laittaa. Viisveisaaja tiesi sen, Seppo Samila tiesi sen ja päättivät toimia niin. En paljoakaan pyytänyt. En pyytänyt postin poistamista. En pyytänyt anteeksipyyntöä. Pyysin, että ylläpito ystävällisesti huomauttaisi, että olisi hyvä harkita sanoja.
-
En paljoakaan pyytänyt. En pyytänyt postin poistamista. En pyytänyt anteeksipyyntöä. Pyysin, että ylläpito ystävällisesti huomauttaisi, että olisi hyvä harkita sanoja.
KUitenkin olet muistini mukaan ainoa, joka on kironnut ketään tällä foorumilla helvettiin!
-
KUitenkin olet muistini mukaan ainoa, joka on kironnut ketään tällä foorumilla helvettiin!
En ole kironnut "ketään," vaan teidät kaikki, jotka osallistutte kyberkiusaamiseen, monen kuukauden kärsivällisyyden jälkeen, ja jaksatte vielä syyttää minua. Et ole kertaakaan syyttänyt sivullista mistään ja viisveisaajaa vain puolustelet, kun mahdollisesti ei tiedä narsismin lääketieteellisiä merkityksiä, ihan kuin sillä olisi merkitystä, kun sanaa käytetään haukumasanana, tarkoituksena loukata. On se kyllä ihmeellistä, että se, joka on ystävällisenä eleenä kääntänyt Siionin virret suuttuu teihin niin paljon, että lankeaa kirouksen teidän päällenne. Mitä te olette mahtaneet tehdä, että sellainen ihminen kokee sellaista tarpeelliseksi? Teillä on huoran otsa, kun ette osaa hävetä.
En ole kuitenkaan toistanut pahimpia teidän käyttämiä p-sanoja, vaikka ne eivät tunnu miltään ulkomaalaiselle. Olen toistanut vain osan niistä. Ansaitsitte paljon enemmän kuin mitä olen viitsinyt sanoa.
Oikeastaan, on teille melkoinen häpeä, että Siionin virsien kääntäjä on tällä foorumilla ikinä tuntenut pienintäkään epäkiitollisuuden varjoa teidän taholtanne. Se että on mennyt tähän asti, että vielä hyväksytte viisveisaajan narsismipostit kaiken tämän jälkeen on huippu häpeä teille. Toivottavasti joudutte taivaaseen kokemaan sitä häpeää hurskaitten enkelten edessä ikuisesti, ettekä helvettiin, missä toimintanne ylistetään.
-
Toivottavasti joudutte taivaaseen kokemaan sitä häpeää hurskaitten enkelten edessä ikuisesti, ettekä helvettiin, missä toimintanne ylistetään.
Eikö tämäkin toivotus jo ole nettikiusaamista, englanniksi cyberbullying?
-
Eikö tämäkin toivotus jo ole nettikiusaamista, englanniksi cyberbullying?
Se on vastaus sellaiseen. Asia on selvä: käänsin virret ja sain kärsiä siitä ja se on skandaali. En löydä tarpeeksi voimakkaita ilmaisuja. Jos löytäisin, huomaisit mitä on ilmi selvä.
Laiton linkin. Minua sanottiin siksi narsistiksi. Ylläpito tuki epäasiallisen postin ja moitti minua. Tämä on skandaalimainen käytös ja se, joka ei myönnä sitä ilmeisesti tarvitsee voimakkampia ilmaisuja.
Olet sielunvihollisen asialla, paitsi jos uskot Malmivaaran olevan väärällä asialla. Silloinkin asian olisi voinut ja voisi hoitaa muuten kuin haukkumalla kääntäjää narsistiksi. Silloinkin asian olisi voinut ja voisi hoitaa muuten kuin käyttämällä sanoja kamala ja kuvottava ja uhkamalla piispan tuomiolla. Ystävällinen ele vaatii ystävällistä suhtautumista, ja käätämiseni oli ystävällinen ele. Sinun postisi ovat vihamielisiä eivätkä tukevia, joten ne todistaa, etten kuvittelee körttien vihamielisyyttä.
-
Tämä on skandaalimainen käytös ja se, joka ei myönnä sitä ilmeisesti tarvitsee voimakkampia ilmaisuja.
Yhä voimakkaammat ilmaisut eivät vahingoita muita kuin lausujaa itseään. Uskon, että tiedät sen itsekin.
-
Yhä voimakkaammat ilmaisut eivät vahingoita muita kuin lausujaa itseään. Uskon, että tiedät sen itsekin.
Tietysti tässä foorumissa, jossa Pyhä Henki ei ole läsnä, koska yhteisvoimin on hyökätty Malmivaaraa ja hänen kääntäjäänsä vastaan, kaikki mitä tapahtuu täällä on vahingollista. Joka hartaus on kamalaa ja kuvottavaa teeskentelyä, koska olette tehneet Jumalanpilkkaa sanomalla Malmivaaran virret kamaliksi ja kuvottaviksi tai hiljaa tai kovaa tukeneet sitä kantaa ja sanoneet sen kääntäjän narsistiksi vain siksi, että hän auttoi eksyneitä löytämään etsimäänsä linkin.
Valitettavasti lehdistössä lainatut sanani vahingoittivat kaikki uskonnolliset liikkeet jossain määrin, koska toimittaja oli tarttunut ateistiriemulla niihin pari lauseeseen, jotka löysi neljän tunnin haastattelusta. Jos heränneet eivät olisi harrastaneet Jumalanpilkkaa Malmivaaraa vastaan, niin se ei olisi tapahtunut.
Jos olisi keskustelua täällä, sen sijaan, että liittoudutte ylistämään Jumalanpilkkaa, niin ei tarvitsisi vahingoittaa itseään eikä muitakaan.
Jos vahingoitan itseäni, se on teille riemun aihe. En ole ollut täällä etsimässä asemaa, kunniaa, tai kultajalustaa. Olin täällä kääntämässä Malmivaaran virret, joka on teidän mielestä kamala, kuvottavaa narsismia. Meillä on suuri näkemysero. Onnistuin kääntämään. Mihin te olette onnistuneet?
Silloin kun käänsin, en tajunnut, että Malmivaara oli raittiusliikkeen kannattaja. On ymmärrettävä, että juoppoporukka katsoo häntä sameasilmäisesti.
-
Thomas McElwain! Me rakastamme sinua ja sinun arvokasta käännöstyötäsi. Emme vihaa sinua vaan olemme sinusta huolissamme ja surullisia. Sen vuoksi minäkin yritän puhua sinulle järkeä. Yritän osoittaa asioiden oikeat mittasuhteet.
Mitä Malmivaaraan tulee, olen lainannut hänen seurapuheitaan aamuhartauksiksi melkein koko kirjan verran. Kaikkia ne eivät ole puhutelleet - ovathan ne vanhanaikaisia ja historiaansa sidottuja - mutta toivottavasti joitakin.
-
Katu-Pappilassa meni nyt hyvin. Sain kontaktin. Toisenkin. Mitähän tästä periodista tulee?
Me rakastamme.
Me vihaamme.
Me elämme.
Me pöyhimme menneitä.
Me toimitamme asioita.
Me asioimme toisissamme. Ja tulemme toimeen tottakai - kuitenkin. Ja elämme kaaauuan, jos Jumala suo.
Äitini eli vielä kuutisen vuotta yhdeksän kympin pintaan isäni kuoltua.
Tarttee vaan pitää huolta itsestä ja toisista. Ja keskittyä oleelliseen.
Rukoilla, rukoilla jatkuvasti.
-
... ja taas mennään ... (PART1)BEN TOURY, DR K AKA BRENDAN KAVANAGH AND TERRY MILES MEETUP LIVE AT KINGS CROSS PUBLIC PIANO
https://www.youtube.com/watch?v=pxrmwCWFXQg
-
Haen vintistä vanhimman päiväkirjani. Se on noin vuodelta 1970. Lukioaikana kirjoittamani kaksi ensimmäistä päiväkirjaa tuhosin. Sen jälkeen kirjoitin 2000-luvun puolelle saakka, kunnes siirryin tähän Körttifoorumiin. Nyt teen paluuta juureen. Katson mitä sieltä löytyy. Ei se aivan tyhjää voi olla. Julkaisukelpoisuudesta välitän toissijaisesti. Onko se vaivaannuttavaa? Ehkä järkeväkin kysymys. Perstuntuma ratkaisee otteen julkaisemisen puolesta tai vastaan.
Ote vanhimmasta vuodelta 1974, jolloin olin 27 v.: "... on vain raja, silta
joki on ollut ja on usein raja
kun tie päättyy jokeen (tai yleensä veteen) tarvitaan silta jotta tiet jatkuisi
on valittava puoli
mutta kun on vain se yksi tie, jos mieli elää on joki ylitettävä(?), oltava silta ja sitä ylitettäessä pääsee herkästi huuto mutta miksi polttaa se silta:
koska "jokaisella on oma tiensä"
kukin rakentaa oman siltansa ja ylitettyään sen polttaa jotteivät muut pääse sitä pitkin?!
Mao ui Jangtse-joen yli kolme kertaa ja sitten siihen rakennettiin silta ennätysajassa
(ns.) rakkaus on helposti hätävarjelun liioittelua
'psykedeelinen juna'
'tunne että kaikkeen tärkeään sisältyy kotiintuloa' ..."
-
Onko naisen paleleminen kutsu lämmittämiseen?
Poltanko kynttilää molemmista päistä: yliaktiivinen rakko ja lähimuistin heikkous? Keskusta on tiukka, palamatonta osaa. Paitsi sormet, nekin ulokkeet ovat saaneet osansa nivelrikosta. Jalat on pidettävä lämpiminä. Kyllä tiukka keskustakin ilmoittelee itsestään: vatsan oikea puoli on arka.
Koska en ole körttiläinen enkä kuulu Herättäjäyhdistykseen, niin minulta puuttuu ne tietyt natsat, joilla voi suhtautua kritiikkiin penseästi.
Eli toisin sanoin: minua saa kritisoida, arvostella, arvioida niin julkisesti kuin yksityisesti. Kritiikki saa olla aiheellista tai aiheetonta.
En halua jämähtää vaan kehittyä ihmisenä.
Minulla ei ole menetettävää, mutta saatavaa sitäkin enemmän.
Nimin. Luterilainenkaan ei ole körttiläinen: hän ei koskaan suutu kritiikistä.
Kerran rekrytoitava kysyi, "saako täällä esittää rakentavaa kritiikkiä"? Järkytin hänet sanomalla että ei. Kun hän oli haukkonut hetken happea sanoin" parannusehdotukset ovat tervetulleita, kritiikki on tarpeetonta". Sama pätee täälläkin. Kritiikin rakentavuus on puhujan aivoissa repivyys kuulijan aivoissa.
On huomattava, että kyse on rekrytoitavasta. Työnantaja edellyttää ensisijaisesti toiminnallista valmiutta. Rekrytoitava ei enää voi epäillä, hänen toimintansa on vajaatehoista, ellei hän allekirjoita Herännäisyyden perusteita ja on palavasti päättänyt antautua körttiläisyyden edistämiseen. Muutoin kritiikki olisi jahkailua ja vatvomista, kun ylhäältä annetut tehtävät huutavat suorittajaa puhaltamaan yhteen hiileen.
Kritiikki sisältyy sellaisiin esimiehen odottamiin parannusehdotuksiin, jotka ovat elimellisesti nivellettävissä Körttiliikkeen aiempaan historiaan ja tänäiseen tilanteeseen niiden kirkastamiseksi ja edelleen kehittämiseksi.
Toteat, Köpi, että "En halua jämähtää vaan kehittyä ihmisenä." On toisaalta niin, kuten runoilija toteaa: "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin". Emme kuitenkaan kehity yksin. Organisaatiot ovat tukikeppejä. Se ei sulje pois yksilön ajattelua, päinvastoin. Yhteisön kehitys edellyttää RAKENTAVAA KRITIIKKIÄ. Toki joskus täytyy hajoittaa, jotta uusi saisi tilaa. Siksihän me kuolemme, jotta jäkeläisemme saisivat itse päättää asoistaan omalta alustaltaan.
"minulta puuttuu ne tietyt natsat, joilla voi suhtautua kritiikkiin penseästi."
Natsojen merkitys on yksinomaan, että johtoketju on kaikille näkyvä tässä todellisuudessa. Jumala ei niitä tarvitse, koska hän on primus inter pares, one and only.
Ehkä kysyt, mikä ihmeen "johtoketju"?! Mitään johtoketjua tarvita! Voi kysyä sitäkin, jos haluaa. Ei kysyvä tieltä ...
Vähän pitäis kuitenkin miettiä rauhassa.
No. Saitpahan liikettä aikaan. Itsenäinen pintaa syvempi ajattelu tuottaa yhteistä hyvää. Sinä olet siinä mies paikallaan. Olisit arvokas lisä Körttiläisyyden kannalta sen kipeästi tarvitsemissa manuaalisissa haasteissa. Tervetuloa sieltä Kauniaisten kukkuloilta tänne maan tasalle, alimmalle porraspuulle Kristuksen palvelijaksi.
-
10 minuutin kuluttua alkaa Sulosolin yhteislaulu
Hgin musiikkitalon Paavo-salissa. 🙂
-
10 minuutin kuluttua alkaa Sulosolin yhteislaulu
Hgin musiikkitalon Paavo-salissa. 🙂
Puna-armeijan kuoro - On hetki (1971)
https://www.youtube.com/watch?v=XIhDQCJK-uM
-
Sairas kävi opettamassa. Opinko? Kokemus opettaa.
Hoidot eivät enää auttaneet. Mutta niin vain hän ajeli meille kylään. Ystävä ja naapuri opiskeluajoilta. Nyt terminaalihoidossa. Ei kuitenkaan terminaalissa, vaan jalkeilla kivuttomana.
-
Lisää taidepläjäyksiä! Espoon EMMA on s u u r i galleria, neliöitä varmaan yli, pitkälle yli tuhat, tuhansia. Avaria tiloja, enimmäkseen tyhjillään nyt ja rakenteilla seuraavia näyttelyitä. Tokmann'n perustajan laaja ja monivuotiseksi tarkoitettu taidekokoelmanäyttely oli aseteltu selkeästi, ja hämmästytti monipuolisuuden rikkaudellansa.
Taidemuseon järjestämä bussimatka antoi viitteitä, että tulevaisuus sillä sektorilla saattaisi olla hyvinkin vaarille paikallaan uusien taidematkojen puitteissa. Jos ja kun siihen liittyy päikkäreiden mahdottomuus, nukkumisen painottuminen sinne minne se kuuluukin eli yöaikaan, tuo merkittävän lisämausteen meikäläisen eloon ja oloon - ja nimenomaan mausteen, jota olen kaivannut jo vuosia, rukoillut oppivani nukkuman yöllä ja valvomaan päivällä. Uskon tästä aukeavan uusi elämä: aktiivinen, sosiaalinen ja täysipainoinen.
-
Pilskatti vieköön, kun en löydä lappua, johon kirjoitin rukouksen, neljä sanaa, jonka haluan julkaista. Vaikka olikin lyhyt, en saa sitä päähäni. Tätä myös lienee vanhuus. Katkelmallisia muistumia, mutkikkaita unohduksia, matkimattomia ajatuksia, tutkimattomia tömähdyksiä, äkkinäisiä välähdyksiä, hitaita helähdyksiä, synkkiä syövereitä, kun herättyäni eilisen muistuma lapsesta, hätä ja rukous, että hän pärjäisi, että hänestä tulisi kasvaisi edelleen onnellinen ja luottavainen, vahva herkästi tunteva, turhia pelkäämätön.
-
Pilskatti vieköön, kun en löydä lappua, johon kirjoitin rukouksen, neljä sanaa, jonka haluan julkaista. Vaikka olikin lyhyt, en saa sitä päähäni. Tätä myös lienee vanhuus. Katkelmallisia muistumia, mutkikkaita unohduksia, matkimattomia ajatuksia, tutkimattomia tömähdyksiä, äkkinäisiä välähdyksiä, hitaita helähdyksiä, synkkiä syövereitä, kun herättyäni eilisen muistuma lapsesta, hätä ja rukous, että hän pärjäisi, että hänestä tulisi kasvaisi edelleen onnellinen ja luottavainen, vahva herkästi tunteva, turhia pelkäämätön.
http://foorumi.h-y.fi/index.php?topic=5830.0#new
-
jAA JAA tällastas tää on. Päivä päivältä pois. Vanhan elämä. Oltiin kuitenkin ke-pe Diabeteskurssilla. Imatran kylpylässä. Olis lapsille vesipuistoa kyllä! Venäjän siskot ja veljet puuttuivat. On rajan pinnassa turisti-investoinnit menneet harakoille! Kuinkahan monta miljoonaa!? Kauppakeskukset suljettu.
No, aika aikaa kutakin. Ei panikoida. Ei tunteilla, anneta tunteille valtaa. Katsotaan tosiasioita. Ei tehä numeroo.
Herra! Anna kirjoittamisen inspiraation armo.
-
Jaa-jaa. Joo-joo. Nääs-nääs. Euroopassa soditaan. Viholliskuvat ovat haitallisia. Entä milloin kuva alkaa elää? Kuva alkaa liikkua. Kuva on staattinen, aika kaukana todellisuudesta, vaikkakin kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Olen tuon ajatuksen lukenut Erno Paasilinnalta. Kuvaa tuijottaessa ajatus liikkuu, liikkuvassa kuvassa ajatus seisoo. Oikeastaan liikkuva kuva ei ole kuva, vaan kuvia. Eihän puhuta viholliskuvasta, vaan -kuivista. Vihollinen on monta kuvaa. Tarkoittaako se sitä, että vihollisia on monta vai että vihollisella on monta päätä, kuten lohikäärmeellä, vihollinen on moneksi. Vihollinen kuten sota karkaa käsistä. Se on arvaamaton. Ystävä on ennustettava ja turvallinen. Rauhan olot ovat armoa, laupeutta ja rauhaa Isältä, meidän Jumalaltamme, Herraltamme Jeesukselta Kristukselta. Amen.
-
Tänään ollaan "Vanhana jenginä" koolla yhden 75-vuotisjuhlassa. Jengin perusta koostuu vaimon kolmesta opiskelukaverista 60-luvun lopulta. Olemme vuosien saatossa koontuneet, välillä vain vaimot. Miehet ovat päässeet silloin tällöin mukaan, ottaneet miedätkin armoihinsa. Mennään kaikin paitsi yksi on flunssan vuoksi estynyt. Pornaisiin yhden luo ja ainoan joka on ollut leski jo vuosia. Mies menehtyi parhaassa iässä altistuttuaan asbestille työssään.
Laulamme kuoroa harrastavan veljen kanssa ensimmäisen säkeistön "Sä kasvoit neito kaunoinen...".
Ja sitten s y ö d ä ä n . Tilatut kokit ovat panneet parastaan. Kerrotaan kuulumiset, lapset ja sairaudet, tahdon uskoa että ilot ja onnet myös. Tähytään tulevaan. Edellisestä kokoontumisesta onkin vierähtänyt muutama vuosi. Tapaamiset siis harvenneet, eivät ehkä jatkossa. Kenen hautajaisissa kokoonnumme ensimmäiseksi. Kuten mainitsin yksissä olemme jo olleet, mutta ne eivät siis johtuneet iän aiheuttamasta menehtymisestä. Nyt on toisin. Lähestessämme 80 ikävuotta, edessä on luonnollinen kuolema. Yhdessä taaperramme kuitenkin Jumalan armon varassa niin kauan kuin meille on elinpäiviä suotu.
(Tahtoisin lukea tämän juhlassa. Printtiyhteys on kuitenkin epävarma enkä muutenkaan tiedä. Rohkeus ei taida riittää. Olen joukossa ainut, jolla ei ole akateemista loppututkintoa ja sen mukanaan tuomaa asemaa. Vaikkakin eläkeaika tasii, vanhin esiintyy luontevasti kaikkien puolesta ja äänenä ensisijaisesti ainakin ja perinteisesti. Minä pahnanpohjimmaisena kuljen perässä. Ei siinä mitään. Osa on minulle annettu. Kiitän siitä. )
Mutta näin. Näillä mennään. Mukava ajatella tapaamista pitkästä aikaa. Katsoa ja peilata toisissa omaa tilaansa.
-
Kummallista, ettei Jumala kuule pyyntöäni ... kuuleehan Hän tietenkin, mutta vastaa omalla ajallaan tietysti. Välillä vaan hermostuttaa. En jaksaisi odottaa. Nimittäin kun rukoilen Kirjoittamisen inspiraation armolahjaa. Hän vastaa pyyntööni omalla tavallaan, kuten näin.
-
Ehkä Hän kehoittaa tyytymään nöyrästi perspiraatioon. Sanotaan, että luovuus on kymmenprosenttisesti inspiraatiota ja yhdeksänkymmentäprosenttisesti hikistä työtä.
-
Muuten kyllä on!!!
-
Lapset tulevat hiihtolomalla huomenna viideksi päiväksi mummon ja vaarin huomaan syötettäväksi hoivattavaksi.
-
vOI VOI Loppuuko Körttifoorumi nyt. Minä en ainakaan lopeta. Nouskoon foorumimme uudestaan entistä ehompaan kukoistukseen!
Nääs nääs. Körttifoorumi ei lopu koskaan. Se, tämä jatkuu aina ja ikuisesti yli hamaan tappiin senkin jälkeen, kun viimeinen pihinä on pihissyt.
Voi voi sentään tätä vähäverisyyttä, joka enteilee uutta nousua. Aaltoliike on siinä vaiheessa, että nousun vuoro on nyt. Lama oli käytävä. Lama on ahdas käytävä uudessa syntymässä. Puhdas pöytä kiiltää edessämme, elämämme. Saamme aloittaa alusta. Kaikki on avoinna edessämme. Tulevaisuus näyttäytyy ruusuisena. Me teemme sen, sen mikä lupaa onnen ja ilon, rauhan ja rakkauden, vaivattomuuden ja suruttomuuden; niin, suruttomuudenkin ja murheettomuuden täällä maan päällä sekä surun ja murheen omista synneistämme. Niin niin, niin on. Muuten ei voisikaan olla, sillä nyt on nyt. Tämä kaikki on kestettävä, kunnes koittaa uusi aamu, uusi aika. Jaksaa jaksaa, kestää kestää. Kaikki kestää aikansa. Kaikki loppuu aikanaan, Armonsa ei milloinkaan.
Surutyön aika ei ole nyt. Surutyön aika tulee joskus.
Nyt on ilon aika. Ilo pulppuaa. Ilo nousee ja voimistuu kuin keväinen ruoho. Avatkaamme mielemme ja sydämemme elämälle, uskolle ja toivolle.
:icon_sunny:
-
Omaan päiväkirjaani kirjoitan näin:
Jos luovutamme, niin loppuuhan tämä, mutta jälki jää. Onhan Körttifoorumi luettavissa, ja täältä löytyy lähes kaikki taivaan ja maan välillä.
Oma elämänsuuntani on muuttunut, ja kaikki on edelleen oikein hyvin.
Pekan kirjoitus kestämisestä on tullut tutuksi. Kestämisestä on palkittu, joka lajissa.
Kultamitalini on Kristus ja johdatus kaikessa. Palkintoja olen saanut myös parisuhteessa, jälkeläisissä ja kivuissa. Kivut voivat olla kirous, ja niiden kestäminen on kova kilpailu. Kivuton aika on 'suomenmestaruus'.
Vielä jos saisi inspiraation runoksi !
-
Jos luovutamme, ...
Ei ole kyse luovuttamisesta. Kyse on "kuivumisesta, ehtymisestä". Panokset, potentiaali on loppunut. Elämä onkin kulkenut toisaalle. Vesi kaivosta on loppunut. Maailma on muuttunut. Emme ole enää täällä. Meitä ei ole enää täällä. Täällä ei ole enää mitään. On vain autiota ja tyhjää.
Toivon, että muutoksesta huolimatta Körttifoorumi mukautuu ajan vaatimuksiin, mitä se käytännössä tarkoittaneekin.
-
Oikein sanoit. Ei tyhjästä voi nyhjäistä. Mutta kuiviin puristettu sitruuna tuoksuu yhä.
Olisihan näitä arjen elementtejä, mutta ketä kiinnostaa. Joka huushollissa laitetaan ruokaa, siivotaan, käydään kaupassa ja ulkoilemassa. Katsotaan lehdet, ohjelmat telkkarissa ja netistä löytyy vaikka mitä.
Perhe, lapset ja jälkeläiset. Kaikilla ei ole, ja aihe on vaikea silloin.
Voimien mukaan käydään kirkossa, seuroissa, konserteissa ja urheilukilpailuissa.
Ketä kiinnostaa ?
Meidän sielunelämämme on salainen. Siitä ei puhuta eikä kirjoiteta. Toisten kyllä.
Uskosta puhuminen riitaannuttaa aika usein. Sanat ovat väärät.
Tyhjä kaivo on helppo pudistettava, sille joka kaivoon kiipeää.
Mutta jos vesisuoni on kuivunut tekee turhaa työtä. On saatava uusi kaivo !
-
Listen and watch! Young lady are singing Ave Maria and Panis Angelicus. Lovely lady, lowely singing, beautiful, great!
Teenager Sings 'Ave Maria' During PIANO LIVESTREAM
https://www.youtube.com/watch?v=j07LYnEI3N8 kohta 50.25
-
Savonlinna Opera Festival Anniversary Gala "En saa ovea auki"
https://www.youtube.com/watch?v=7jhgYHe_UQI&list=RDMM&start_radio=1&rv=EAha-fwOj08
-
Onpa täällä käytetty 'rauhassa ja toistuvasti' muitakin ilkeitä sanoja. Niitä kohdistetaan eri mieltä oleviin esimerkiksi politiikasta kinatessa. Kielenkäyttöön puututaan, mutta tiettyyn hienovaraisuuteen pyrkien. Ylläpito ei ole päättänyt mistään sallittujen tai kiellettyjen sanojen luettelosta. On surullista, että olet narsistiksi nimittelystä pahoittanut mielesi, mutta se tuskin on ollut tuota sanaa alkujaan käyttäneen tarkoitus. Sitä en osaa sanoa, ymmärsikö hän juurikaan sanan merkitystä.
Paskan marjat! Olisi luullut, että olisin hankkinut ystäviä kääntämällä Siionin virret, mutta suomalaiset, kun ovat sen sorttisia ulkomaalaisten edessä, hankin vain vihollisia, vaikkei ollut tarkoitusta hankkia kumpaakaan. Ilolla käänsin, ei ilolla huomaan, miten paatuneet ovat suomalaisten sydämet.
-
Tomppa on totuuden torvi.
-
Tomppa on totuuden torvi.
Tomppa: "Minä en ole totuus enkä torvi."
Minulle olet.
-
Tomppa: "Minä en ole totuus enkä torvi."
Minulle olet.
:icon_lol: :icon_lol: :icon_lol: :icon_lol:
-
Olisi luullut, että olisin hankkinut ystäviä kääntämällä Siionin virret, mutta suomalaiset, kun ovat sen sorttisia ulkomaalaisten edessä, hankin vain vihollisia, vaikkei ollut tarkoitusta hankkia kumpaakaan.
Olet hankkinut ystäviä. Viholliskuvat olet itse luonut. Sehän meitä ystäviäsi niin surettaa!
-
Olet hankkinut ystäviä. Viholliskuvat olet itse luonut. Sehän meitä ystäviäsi niin surettaa!
En ole itse keksinyt p-sanoja, maine-, asema-, raha-, kultajalusta-etsimis-sanoja, kamala-, kuvottava-, pappisviha-, hihhulimainen-, enkä narsisti-sanaa. En ole itse keksinyt sitä, että kukaan vastustellut niitä sanoja minua vastaan, vaikka se olisi ollut foorumin sääntöjen mukaan ja ylläpidon velvollisuus niin tehdä ja varmaan kristillinen velvollisuus myös.
Jos olisitte minun ystäviäni, teitä surettaisi se, että olen saanut kokea tätä körttifoorumilla sen sijaan, että teitä surettaa se, että olen muodostanut näitten sanojen perusteella todellisen kuvan teistä. Mutta ymmärrän lopultakin, että te ette kykene surettaa sitä, mitä pitäisi surettaa.
Teistä oli tärkeämpää säilyttää viisveisaajan sananvapaus (vaikken minä vaatinut sen kaaventamista millään tavalla; ei musta viiva sanojen läpi sitä tee), kuin säilyttää virsien läsnäolo HYn sivuilla. Jos olette ystäviäni, miksi sitten virret eivät ole körttifoorumilla tai HYn sivuilla? En ole vaatinut rahaa, mainetta, asemaa, kunniaa. Olen vain vaatinut sitä, jota foorumin säännöt lupaavat, moderointia, joka koskee muita ihmisiä, kuin minua. Sivullisen posti olisi saanut mustan viivan, jos olisi ollut minulla täällä ystäviä. Narsisti-sana olisi saanut mustan viivan, jos minulla olisi ollut täällä ystäviä. En ole itse luonut väärää kuvaa, vaan körttifoorumi on suhtautunut minuun käännösten takia vihamielisesti.
Jos olette ystäviäni, niin todellakaan en tarvitse ystäviä sen paremmin kuin vihollisiakaan. Jos olisin voinut kuvitella alusta asti, niin varmasti en olisi kääntänyt virsiä.
-
Me suomalaiset olemme outoja kohtaan vieraskoreita. Ystäville saatamme tokaista mielipiteemme suoraan, joskus törkeästikin. Tämä vaihtelee toki porukasta toiseen. ’Äijät’ voivat solvata kaikessa ystävyydessä toisiaan miten pahasti tahansa. Silti he eivät salli kaveripiirin ulkopuolisten tekevän niin. Elokuvien perusteella tätä esiintyy Yhdysvalloissakin. Kaveria voi nimittää pitkän eron jälkeen hellästi: ”You sonofabitch!”. Sillä ei tietenkään viitata äidin löyhän moraaliin.
-
Tässä on kysymyksessä kulttuurieromme.
Thomas on elänyt, varmaankin, suvussa ja seurapiireissä joissa lahjakkuuta ja taitoa on tapana ylistää.
Körtitkin arvostavat osaamista, koulutustakin, mutta siitä ei juuri mainita, ei edes osaaja itse sitä tahdo. Kaikessa kunnia annetaan Jumalalle.
Myös leikinlasku on erilaista. Toisilla sivistynyttä, toisilla roisia.
Viisveisaaja ja sivullinen ovat uskaltaneet ilmaista itseään. Meille on on tuttua, Thomas on loukkaantunut.
Ärsyyntyminen on moninaista. Mistä milloinkin, ja kuka kulloinkin ärsyyntyy on lähes käsittämätöntä.
Itse ärsytysraja on kovissa äänissä ja kutittavissa ja ahtaissa vaatteissa. :003:
-
Olen tutustunut erilaisiin suunsoiton kulttuureihin. Lähinnä olen päässyt vertailemaan pirkanmaalaista pajunköyttä kotkalaisen kettuiluun. Körttikuoron liepeillä olen seurannut savolaisten vääräleukojen ja pohjalaisten uhoojien rauhanomaista sopeutumista toisiinsa. Voe tokkiisa - aivan mahorootonta!
-
Just näin ! Ihmistuntemus avartaa sydäntä ja lisää sietokykyä.
-
Me suomalaiset olemme outoja kohtaan vieraskoreita. Ystäville saatamme tokaista mielipiteemme suoraan, joskus törkeästikin. Tämä vaihtelee toki porukasta toiseen. ’Äijät’ voivat solvata kaikessa ystävyydessä toisiaan miten pahasti tahansa. Silti he eivät salli kaveripiirin ulkopuolisten tekevän niin. Elokuvien perusteella tätä esiintyy Yhdysvalloissakin. Kaveria voi nimittää pitkän eron jälkeen hellästi: ”You sonofabitch!”. Sillä ei tietenkään viitata äidin löyhän moraaliin.
Tässä tapauksessa on kyse aivan muusta. Odotin vain sitä moderointia, jota kaikki muutkin odottavat ja saavat.
-
Olen tutustunut erilaisiin suunsoiton kulttuureihin. Lähinnä olen päässyt vertailemaan pirkanmaalaista pajunköyttä kotkalaisen kettuiluun. Körttikuoron liepeillä olen seurannut savolaisten vääräleukojen ja pohjalaisten uhoojien rauhanomaista sopeutumista toisiinsa. Voe tokkiisa - aivan mahorootonta!
Missään kulttuurissa ei hyväksytä sellaista, jota olette tehneet SV kääntämiseni johdosta. Ei kukaan teistä olisi ollut niin kärsivällinen ja anteeksiantavainen kuin minä olen ollut. Ette vain ole tottuneet astumaan toisen tilalle ja ajattelemaan millä tavalla itse suhtautuisitte.
-
Sen sijaan, että selittelette, miten suunsoittokultuurit ovat erilaisia, teidän pitäisi reagoida tähän asiaan näin. "Olemme pahoillamme, että käännökseesi on reagoitu niin ikävästi körttifoorumilla."
On liian myöhää korjata vahinko, mutta se olisi oikea asenne.
-
Joskus on tarpeen mietiskellä omaa minäänsä, että mikä mättää? :017:
Tunnelukot ovat pahimpia, kun ne estävät antamasta anteeksi itselleen ja lähimmäisilleen. Jos on kokenut vääryyttä jonkun taholta, niin tunnelukko aukeaa antamalla vaikka mielessään anteeksi. Armoon ja anteeksiantoon kehoittaa meitä myös evankeliumi: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.”
Testasin omat tunnelukkoni: Kaikkiaan testistä voi saada 0–324 pistettä. Mitä suurempi kokonaispistemääräsi on, sitä enemmän tunnelukot hallitsevat elämääsi.
Sinun yhteispistemääräsi on 74/324 pistettä
https://www.evermind.fi/tunnelukkotesti/
-
Sen sijaan, että selittelette, miten suunsoittokultuurit ovat erilaisia, teidän pitäisi reagoida tähän asiaan näin. "Olemme pahoillamme, että käännökseesi on reagoitu niin ikävästi körttifoorumilla."
On liian myöhää korjata vahinko, mutta se olisi oikea asenne.
Noin on reagoitu ties kuinka monta kertaa. Käännökseesi on useasti reagoitu myös hyvin kiinnostuneesti ja kiittäen. Mikä estää sinua ottamasta tällaista palautetta todesta? Piikikkään sanailun kuvaaminen ei ole sen puolustamista, korkeintaan yritys ymmärtää. On tetysti yritettävä valita aina sanansa kohteliaasti ja ystävällisesti. Tyhjä imartelun ei ole ystävällistä.
-
Vanhat virret ovat historiallinen kuriostiteetti, joita olen käsitellyt humanistina, runoilijana, ja jossain määrin uskonnollisessa mielessä, vaikka eivät edusta omaa teologiaani. Alkureagointi oli oikea: ne sai olla esillä niille, jotka olivat kiinnostuneita ja muuten tekemättä suurta numeroa. Niin kävi viisi vuotta. Mutta te pilasitte asian.
Tämä on jo tuttua. Kysyn edelleen: miksi teet ’asian pilaamisesta’ niin suuren ongelman? Mistä pitkävihaisuutesi kumpuaa?
-
Joskus on tarpeen mietiskellä omaa minäänsä, että mikä mättää? :017:
Tunnelukot ovat pahimpia, kun ne estävät antamasta anteeksi itselleen ja lähimmäisilleen. Jos on kokenut vääryyttä jonkun taholta, niin tunnelukko aukeaa antamalla vaikka mielessään anteeksi. Armoon ja anteeksiantoon kehoittaa meitä myös evankeliumi: ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.”
Testasin omat tunnelukkoni: Kaikkiaan testistä voi saada 0–324 pistettä. Mitä suurempi kokonaispistemääräsi on, sitä enemmän tunnelukot hallitsevat elämääsi.
Sinun yhteispistemääräsi on 74/324 pistettä
https://www.evermind.fi/tunnelukkotesti/
Kiitos tästä linkistä, täytyypä käydä läpi.
Aiheeseen liittyviä kirjoja minulla on, kaikkeen innostun ja suunnittelen, usein toteutus jää uupumaan...
-
“Kärsimyksen kautta löysin anteeksiannon”
Jippu , laulaja-evankelista
https://seloytyi.fi/stoorit/karsimyksen-kautta-loysin-anteeksiannon/
-
Olen kuullut juuri opeuksen samasta.
Kristityksi tullaan kärsimyksen kautta.
Ken Follet, Taivaan pilarit
-
Tämä on jo tuttua. Kysyn edelleen: miksi teet ’asian pilaamisesta’ niin suuren ongelman? Mistä pitkävihaisuutesi kumpuaa?
Jos olisit realistinen, kysyisit mistä kärsivällisyyteni kumpuaa.
Olisit joskus aikoinasi kysynyt mistä sivullisen vihamielisyys kumpuaa. Ai niin, minua voi jokainen ihmitellä ja neuvoa, mutta pyhiä lehmiä ei.
-
Tämä on jo tuttua. Kysyn edelleen: miksi teet ’asian pilaamisesta’ niin suuren ongelman? Mistä pitkävihaisuutesi kumpuaa?
Asia, jota pilasitte, on käsittääkseni Jumalan asia, jos uskotaan, että Malmivaara oli Jumalan mies ja toimi Jumalan asialla julkaisemalla vanhat SV. Niin se on sllloin suuri ongelma, teinpä minä mitä tahansa siitä.
Mistä "vihani" kumpuaa? Se kumpuaa raamatullisesta uskosta, kun Jumalan lapsi kohtaa Saatanan työtä, ne, jotka tekevät sitä, ja ne, jotka tukevat jumalattomia teoillaan, sanoillaan tai hiljaisuudellaan.
Ps. 139:19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Silloin kun käänsin virret, luulin, että körttien parissa on Jumalan lapsia. Nyt tiedän, ettei ole. Jumalattomia pitää vihata.
-
Pitääs kohta ruveta kottaraaspönttöjä tekemähän. :eusa_think:
-
Asia, jota pilasitte, on käsittääkseni Jumalan asia, jos uskotaan, että Malmivaara oli Jumalan mies ja toimi Jumalan asialla julkaisemalla vanhat SV. Niin se on sllloin suuri ongelma, teinpä minä mitä tahansa siitä.
Mistä "vihani" kumpuaa? Se kumpuaa raamatullisesta uskosta, kun Jumalan lapsi kohtaa Saatanan työtä, ne, jotka tekevät sitä, ja ne, jotka tukevat jumalattomia teoillaan, sanoillaan tai hiljaisuudellaan.
Ps. 139:19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Silloin kun käänsin virret, luulin, että körttien parissa on Jumalan lapsia. Nyt tiedän, ettei ole. Jumalattomia pitää vihata.
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap:
-
Raamatussa sanotaan: Vihatukaa, mutta älkää vihatko. Eikö vihastumisesi ole kestänyt pian kaksi vuotta. :017:
Olet myös ilmaissut vihaavasi. Me uskomme sen. Miksi jaksat sitä aina vaan toistaa ?
Kaikki sen tietävät ja ihmettelevät mikä usko tällainen usko on .
Vihaatko myös itseäsi ?
-
Noin on reagoitu ties kuinka monta kertaa. Käännökseesi on useasti reagoitu myös hyvin kiinnostuneesti ja kiittäen. Mikä estää sinua ottamasta tällaista palautetta todesta? Piikikkään sanailun kuvaaminen ei ole sen puolustamista, korkeintaan yritys ymmärtää. On tetysti yritettävä valita aina sanansa kohteliaasti ja ystävällisesti. Tyhjä imartelun ei ole ystävällistä.
On reagoitu ties kuinka monta kertaa ja ongelma on ollut sama nyt neljättä vuotta. Te ette mitenkään voi uskoa, etten ole ylpeydestä kääntänyt virsiä ja ajattelette, että sen takia miestä täytyy solvata, että ylpeys lähtisi. Herännäisyydessä on taipumus luulla, että tekonöyryys on pyhyyden merkki. Oikeastaan se on ylpeyden rumimpia muotoja. Näin kauan on mennyt ja vielä luulette, että kääntämällä etsin asemaa, mainetta, rahaa ja kunniaa eikä mikään muuta mieltänne, ja vielä ajattelette, että minun pitäisi olla teille ystävä. Asenne on loukkaava myös siksi, että se antaa ajatella, että olen äärettömän typerä kaiken lisäksi. Jos olisin ajatellut tavoittaa sellaista kääntäessäni aleviittivirsiä jo yli 30 vuotta sitten, olisin äärettömän typerä, jos luulisin saada sellaista huomiota nyt SVn tiimalta. En muista, että aleviittikäännökset olisi kertaakaan ylistetty enkä ole edes ajatellut sitä ennen kuin nyt, kun huomaan, että te ilmeisesti ette tee mitään tavoittelematta mainetta, asemaa, rahaa, ja kunniaa, niin ette voi kuvitella jonkun muun elävän toisella tavalla. Aleviittivirsien takia sain pari kutsua luennoida Turkissa joskus. Ei kukaan ylistänyt niitä eikä tullut mieleenikään, että pitäisi niitä ylistää. Joku tutkija huomautti, että käytin 60-luvun ekologista menetelmää, joka oli hänen mielestään vanhentunutta. Se oli pätevä huomautus, joka ei loukannut ylpeyttäni pienissäkään määrin. Olin pikemmin onnellinen, että hän viitsi vaivautua ajattelemaan tutkimustyötäni. Joku ei-akateeminen ajatteli, että tilaisuutta, jota kuvailin ei ollut uskonnollinen, vaan pelkkä huviretki. Muut tutkijat törmäsi asian. Ei sekään loukannut ylpeyttäni. Luennoin vielä turkinkielellä eikä kukaan sanonut siitäkään juuta eikä jaata enkä odottanutkaan ylistystä. Minulla on pitkä kokemus, mutten ole missään tavannut niin perin pohjin pahoja ihmisiä, kuin körttifoorumilla. Yliopistossa olemme tottuneet kritiikkiin ja odotamme sitä. Emme ole tottuneet kuulemaan sanoja kuten kamala, kuvottava, tai narsisti, jotka eivät sisällä mitään kritiikkia, vaan ovat puhtaasti vain ilkeitä. Sen lisäksi, Riitta-mummo on vielä valehtelija ja sen valehtelu johti siihen, että körteillä ei ole enää sivuillaan vanhoja virsiä, ei englanniksi eikä suomeksikaan, koska te yritätte keksiä itsellenne valheellisen historian ja vanhat virret eivät sovi teidän valhenarratiiviinne. Tästä kumpuaa teidän itsepäinen vihanne.
-
Miten täällä pystyisi olemaan ettei joutuisi koko ajan syytettyjen penkille, siitäkin huolimatta että en ole mielestäni puhunut kuvottavuudesta mitään.
Minun syntini onkin kai hiljaa oleminen. Jumala antaa anteeksi katuvalle ja anteeksipyytävälle ihmiselle, ihmisten on paljon vaikeampaa antaa toisilleen anteeksi.
Avioerotilanteissa on unohdettu että vastoinkäymisten keskellä pitäisi pystyä elämään, ja nähty vain toisen heikkoudet, erotetulla on aina vaikeampaa kuin erottajalla.
Syyttäjällä on helpompaa kuin syytetyllä, siihen asti kunnes syyttäjä ja erottaja huomaa myös oman syyllisyytensä, se joskus kestää.
Pystyn täällä foorumilla jatkamaan kirjoittelua kyynisenä, loukkaantumatta, katkeruutta en koe, meitä on moneen junaan, olemme erilaisia vaatimustemme kanssa.
-
Miten täällä pystyisi olemaan ettei joutuisi koko ajan syytettyjen penkille, siitäkin huolimatta että en ole mielestäni puhunut kuvottavuudesta mitään.
Minun syntini onkin kai hiljaa oleminen. Jumala antaa anteeksi katuvalle ja anteeksipyytävälle ihmiselle, ihmisten on paljon vaikeampaa antaa toisilleen anteeksi.
Avioerotilanteissa on unohdettu että vastoinkäymisten keskellä pitäisi pystyä elämään, ja nähty vain toisen heikkoudet, erotetulla on aina vaikeampaa kuin erottajalla.
Syyttäjällä on helpompaa kuin syytetyllä, siihen asti kunnes syyttäjä ja erottaja huomaa myös oman syyllisyytensä, se joskus kestää.
Pystyn täällä foorumilla jatkamaan kirjoittelua kyynisenä, loukkaantumatta, katkeruutta en koe, meitä on moneen junaan, olemme erilaisia vaatimustemme kanssa.
"Olemme erilaisia vaatimustemme kanssa." Totta. Sen jälkeen kun käänsin virret, meni viisi vuotta, kun harvoin kävin täällä ja vielä harvemmin kirjoitin. Sitten ruvettiin harrastamaan sitä ajatusta täällä, että virret eivät saisi olla näkyvissä, koska olin maine-, asema-, raha- ja kultajalusta-ahne. Se ei tullut siitä, mitä kirjoitin täällä, koska olin ollut vaisu ja seurasin hiljaa sitä kampanjaa poistaa virret näkyvistä. Se tuli yksinomaan siitä, että olin kääntänyt virret. Se riitti körteille todistakseen, että oli ylpeä, ja siksi ne pitää poistaa. Teillä oli vaatimus, että kääntäjä ei saa olla ylpeä ja se pitää painaa alas, muuten virret ei saa olla.
Minulla oli vaatimus, että sellaista alaspainokampanjaa ei saa olla, niin kauan kuin virret ovat näkyvissä. Vaadin, että kampanja lakkautetaan tai virret poistetaan. Ette ole suostuneet suhtautumaan eri tavalla, joten virret lopulta poistettiin.
Ei ole kysymys anteeksiantamisen vaikeudesta. On tosi kysymys siitä, että meillä on eri vaatimukset. Vaaditte kiven kovaa, että kääntäjä on kestettävä tietynmäärää kritiikkiä, seppoksen sanoin, johon kuuluu myös sanat kamala, kuvottava, ja narsisti. Toisten ei tarvitse kestää sellaista, koska he eivät ole kääntäneet ca. 10.000 riimitettyä riviä eivätkä siis olekaan ylpeitä.
Niin viisveisaaja, seppos, pena, riita-mummo, ja HYn herra Hiltunen päättivät poistaa virret suostumatta vaatimuksiini. Viisveisaaja oikein julisti miten paha hän kuvittelee olevansa ja körttitapaan julkisesti ylpeili siitä.
Olette valinneet mitä halusitte. Olisi voinut nauttia asiallisesta käännöksestä körttien historiallisesta tekstistä tai saada minulta lisää tulta körttihengellisyyteen, joka palvelee kuvitellussa pahuudessa vellomista. Ei ihme, että viisveisaaja julisti omat postit tänne tärkeämmäksi kuin vanhat käännökset. Hänhän edustaa nykykörtteyden ihanteet: haukkua toisia ylpeydestä, jos nostavat päätään tekonöyryydestä tekemään jotakin ja ylpeillä itse omasta keksitystä pahuudesta. Se on tietysti yksi vaihtoehto, kun jumalattomat yrittävät keksiä itselleen pelastuksen tien. Armo muka tulee niille, jotka vellovat tekonöyryydessä, ja pelastus tai ainakin hengellisyys tulee kärsimyksen kautta, ja jos toinen ei kärsi toisen mielestä tarpeeksi, niin rakastava teko on panna hänet kärsimään.
Täällä körtit kirjoittelevat niin kuin kuuluisivat sikalaumaan, johon Jeesus ajoi demonit. Sika kuorossa valhe-evankeliuminne vinkuu. Luulette tarvitsevanne herätystä, muttette nuku. Olette sikaraatoja rannalla.
Ainoa körtti täällä, joka on vanhanaikainen körtti, jolla on herkkä omatunto ja joka ei ole pilattu v. 1972 virsikirjan uudistuksella on 1944, joka on Jumalan lapsi sikalauman keskellä. On Jumalalla omansa joka kansassa, heimossa, ja kielessä. Luterilainen on oma tapaus, kun ei ole körtti. Hänessä on se vika, ettei tarpeeksi ankarasti tuomitse körttien jumalattomuutta, vaikka tuomitseekin.
"Jumala antaa anteeksi katuvalle ja anteeksipyytävälle ihmiselle, ihmisten on paljon vaikeampaa antaa toisilleen anteeksi."
Tässä on tämä harha pähkinäkuoressa. Jumala ei anna anteeksi ihmiselle, joka päättää katua ja etsii anteeksiantoa kyyneleillä, niin kuin Eesau, jota Jumala vihasi. Päin vastoin, ihminen, jonka Jumala suvereenissa armossaan ennen maailman luomista on ennaltamäärännyt Jumalan lapseksi, katuu ja pyytää anteeksi, silloin kun Pyhä Henki koskettaa häntä.
Ei ole kenellekään ihmiselle vaikea antaa anteeksi. Joko on mahdotonta antaa anteeksi tai on mahdotonta olla antamatta, riippuen siitä, onko ihminen valittujen parissa tai ei.
Te ette anna minulle anteeksi siitä, että teidän mielestänne paljastin ylpeyttäni kääntämällä SV. Vaikka teidän logikkanne tuntuu järjettömältä, se on teille aivan selvä. Uskotte vielä lähes 10 vuoden jälkeen, että tavoittelen mainetta, asemaa, rahaa, ja kultajalustaa virsien kääntämisen kautta ja uskotte, että pelastuisin, jos katuisin sitä ylpeyttä. Siksi ette voi antaa minulle anteeksi. Minä taas olen lopulta käsittänyt, ettette kuulu Jumalan valittuun joukkoon, ja siksi ette pysty näkemään syntiänne julistamalla minut kamalaksi, kuvottavaksi, ja narsistiksi siksi, että käänsin virret. Ette pysty antamaan minulle tämän hyvän työn anteeksi, koska olette Eesaun laumassa ettekä Jaakobin. Siksi me vihaamme toisiamme. Se kuuluu asiaan. Olemme eri puolta.
-
Luin pitkän kirjoituksesi.
On sinulla paljon mielipiteitä, ajatuksia, kokemuksia, tietoa, olettamuksia.
En ota siihen enempää kantaa, itse olen huomattavasti yksinkertaisempi ihminen, en pohdi ollenkaan noin paljon asioita, puolisoni pohtii, häntä yritän kuunnella.
Olen pyrkinyt ja edelleen pyrin siihen että kun asiat menee "yli hilseen", menköön, nostan hattua ja menen ohitse.
Jumala antaa minulle viisautta ja ymmärrystä siihen mitä minä tarvitsen elääkseni päivän kerrallaan niissä haasteissa mitä eteen tulee, rukoilen siihen apua.
Ymmärrän niin että Jumala puhuu meille ja ohjaa askeleitamme Raamatun kautta, omassa tunnossamme, toisten ihmisten kautta, olosuhteiden kautta.
Thomas, sinäkin saat uskoa Jeesuksen pelastustekoon sinunkin puolestasi, Jeesus antaa sinulle ilon, levon ja rauhan.
Tuomiovalta kuuluu yksin Jumalalle, ei ihmisille.
Olemme erilaisia, Jumalan luomia ainutlaatuisia ja ainutkertaisia persoonia.
Joh. 3:16
Toisiamme emme voi muuttaa, itseämmekin varsin huonosti, minä ainakin olen aika lailla kaavoihin kangistunut, iloa, räväkkyyttä, vaihtelua, uudistusta kaipaan, yhä edelleen....
Täällä foorumilla on vapaus kirjoitella, pyritään hyväksyvään ja rakentavaan mielenlaatuun.
Se mistä täällä yhtä lukuunottamatta kaikkia syytät, on pahasti liioiteltua, olen ymmärtänyt että jokainen täällä ketä syytät, on asiasta pahoillaan, mutta mielestäsi
ei riittävällä tavalla, älä vaadi meiltä muilta liikaa.
-
Raamatussa sanotaan: Vihatukaa, mutta älkää vihatko. Eikö vihastumisesi ole kestänyt pian kaksi vuotta. :017:
Olet myös ilmaissut vihaavasi. Me uskomme sen. Miksi jaksat sitä aina vaan toistaa ?
Kaikki sen tietävät ja ihmettelevät mikä usko tällainen usko on .
Vihaatko myös itseäsi ?
Niin kuin David vihasi niitä, jotka olivat Jumalan vihollisia, niin vihaan minäkin.
Ps. 139:19 Jumala, jospa tappaisit jumalattomat, ja verikoirat minusta poikkeisivat.
20 Sillä he puhuvat sinusta häpiällisesti, ja sinun vihollises turhaan lausuvat (sinun nimes).
21 Herra, minä tosin vihaan niitä, jotka sinua vihaavat, ja minä närkästyn heistä, jotka karkaavat sinua vastaan.
22 Täydestä todesta minä heitä vihaan; sentähden ovat he minulle viholliset.
Tuomitsit minua siitä, että käänsin virret. Tuomitsit minua ylpeäksi, maineen, aseman, rahan, ja kultajalustan etsijäksi sen takia. Sain pitkään hiljaa seurata sitä. Sitten yhdyit sivullisen kamaluuksiin ja kuvottavuuksiin. Sitten tuit viisveisaajan narsisismia, vaikka kaikki oli rauhoittunut, virret olivat HYn sivuilla, enkä minä enää teitä häirinnyt enkä syyttänyt, ja kun asiallisesti pyysin, että ylläpito hoitaisi asian, hyppäsit tänne minua syyttämään ja valheellisesti puolustamaan viisveisaajaa, että hän oli muka pyytänyt anteeksi. Luin ketjun läpi kahdesti eikä hän ollut kirjoittanut yhtään mitään narsismipostin jälkeen. Niin voin ihmetellä, "mikä usko tällainen usko on."
Vai niin, kaikki ihmettelevät minua. Siis, yhdyt viiveisaajan narsismisyytökseen.
Ihmettelet, että miksi jatkan "vihaamista." Minä ihmettelen, miksi sinunkaltaiset itsepäisesti jatkatte sitä vihamielisyytta, joka on hallinnut sydämenne siitä lähtien, kun käänsin ne virret. Siitä on nyt yhdeksän vuotta.
Valitettavasti, objektiivisesti katsoen, olen oikeassa ja te olette väärässä. Minä käänsin virret ja se oli oikein tehty. Te nostitte syytöksiä minua vastaan sen takia ja se oli väärin tehty. Olen vielä oikeassa, koska käänsin virret. Te olette vielä väärässä, koska se hyvä tekoni teitä vielä ärsyttää. Rehellisesti, en osaa ymmärtää, että sellainen teko ärsyttäisi ketään Jumalan lasta. Teidän täytyy siis olla jonkun muun lapsia kuin Jumalan. Ainoa vaihtoehto on Saatanan. Se on yksinkertainen päätelmä. Jatkoitte yli kolme vuotta tätä kampanjaa, kunnes saitte virret pois sekä körttifoorumista että HYn sivuilta. Se oli alusta asti tarkoitus. Närkästyksenne tuli siitä, että seppos oli ne laittanut pysyvästi näkyviin, ja se oli teistä kultajalusta, jota en ansainnut, koska olin ylpeä, ja sen todisti se, että olin kääntänyt ne virret. Teille tekovaatimattomus on koko uskonne.
Odotatte nyt, että olisin hiljaa, kun saitte tahtonne läpi. Valitettavasti, kerron kaikille, että ystävällisenä eleenä käänsin virret, ja körtit olivat niin närkästyneet siitä, että nostivat metelin, kunnes ne poistettiin sekä körttifoorumilta että HYn sivuilta. Sen te halusitte. Ette kestäneet sitä, että ne oli HYn sivuilla, vaikka niin piilossa, ette kukaan löytänyt niitä ja minä olin antanut anteeksi enkä enää syyttänyt teitä. Se niin risoo sinua, että kehtasit vielä tulla julkisesti valehtelemaan, että ne virret häipyisivät. Mikä se sellainen usko on?
-
Vihastumiseni on kestänyt yli kolme vuotta, eikä vain kaksi, ja se kestää ikuisesti. Jumala rakasti Jakobia ja vihasi Eesauta. Tilanne ei ole Jumalan kohdalla muuttunut. Hän on vihannut kaikkia paitsi valittujaan maailman alusta asti, ja rakastanut omiaan. Ei ole lupaa rakastaa niitä, joitä Jumala ei ole rakastanut ja jotka vihaavat Jumalaa. Suhtautumisessanne SVn kääntämiseen osoittaa selvästi mihin leiriin kuulutte.
Ne jotka solvaavat vanhoja virsiä vihaavat Jumalaa. Asia on selvä ja yksinkertainen. Niin tietysti vihaavat myös niitten kääntäjää.
-
Kiitos, nyt tämä syy selvisi. Koska et ole ystävähenkinen, ei ole oikein että olet Körttifoorumilla vihoittelemassa.
Emme tietenkään voi ajaa sinua pois, sillä sinä teet siitä poliisijutun, mutta vähennä ainakin vihaposteja !
Käännöksistä on jo kieletty puhumasta, miksi siis yhä jatkat ?
-
Kiitos, nyt tämä syy selvisi. Koska et ole ystävähenkinen, ei ole oikein että olet Körttifoorumilla vihoittelemassa.
Emme tietenkään voi ajaa sinua pois, sillä sinä teet siitä poliisijutun, mutta vähennä ainakin vihaposteja !
Käännöksistä on jo kieletty puhumasta, miksi siis yhä jatkat ?
Luuletko, että poliisi ja Suomen oikeusjärjestelmä tukisi minua teitä jumalattomia vastaan? Ei ikimaailmassa. Totta kai, ei saa kirjoittaa käännöksistä. Saitte tahdonne läpi, ne eivät ole enää näkyvissä, ja nyt haluatte tuhota jopa muisto niistä, niin kuin olette hävittäneet kaikki jäljet alkuperäisistä suomenkielisistäkin. Agendanne on selvä alusta loppuun.
Se olisi kyllä sotku, jos menisin nostamaan kunnialoukkaussyytteen narsisti-asiasta ja sitten tulisi ne vastasyytteet. Tosiaan, ei teidän kannata ruveta poliisiin ja syytteisiin turvautumaan. Jokainen siinä häviäisi. Teidän täytyy vain kestaa jälkilikaa, kun niin rumalla tavalla toimitte.
Olisi voinut neuvotella. Olisitte selittäneet minulle, ettette halua vanhoja virsiä koko maailman nähtäviksi. Olisin ne vetänyt pois mielihyvin. Ei siitä olisi tarvinnut tapella. Olisitte sanoneet heti alkuun, että oi kiitos kun käännät, muttemme halua niitä julkisesti esillä. En suinkaan kääntänyt niitä teitä ärsyttääkseni.
-
Kristittyinä voimme jättää kaikki asiamme, taakkamme ja vihamme Kristuksen kannettaviksi. Hänelle kuormamme on kevyt. Me saamme vapauden vihasta, vainosta ja vääryydestä.
Jos pitäydymme vain Vanhan Testamentin ajassa, kosto elää.
-
Olisitte selittäneet minulle, ettette halua vanhoja virsiä koko maailman nähtäviksi. Olisin ne vetänyt pois mielihyvin. Ei siitä olisi tarvinnut tapella.
Tappelu meni juuri päinvastoin. Halusimme pitää kääntämäsi virret nähtävinä, mutta sinä halusit ne pois. Pitkän kiistelyn jälkeen siihen suostuttiin.
-
Kristittyinä voimme jättää kaikki asiamme, taakkamme ja vihamme Kristuksen kannettaviksi. Hänelle kuormamme on kevyt. Me saamme vapauden vihasta, vainosta ja vääryydestä.
Jos pitäydymme vain Vanhan Testamentin ajassa, kosto elää.
Et viitsisi mestaroida. Israelin vuoksi piti vastata.
-
En mestaroi, käytän Kristuksen seuraajan oikeutta tässä Thomaksen asiassa. Se ei ole vanhaa körttiläisyyttä, vaan omaa tehtävääni ajassa.
...
Israel, kansana tapoinaan on hyvin mielenkiitoinen alue. Olen katsonut kaikki sarjat Netflixistä jotka heistä kertoo, poislukien sotaelokuvat ja dokumentit niistä.
Ovathan juutalaiset meidän uskomme juurikasvi ja siksi tärkeän ja kiinnostava.
.Heidän tapansa noudattaa lakia ovat erikoiset pukeutumisineen ja vaatimuksineen. Tarkoitan lähinnä ortodoksi-juutalaisuutta. Onko se hashidismia tms. ?
Voin myös uskoa sen että Jumala on ottanut heidät omaisuuskansakseen. Mutta Kristusta he eivät tunne, vielä.
Kristityn maat ovat Kristuksen omia. Silläkin on merkityksensä.
Sitten on asia erikseen,kristuttyjen lähetystyö juutalaisten parissa. Tunnen sitäkin hiukan, mutta en sano enempää, ettet loukkaantuisi.
-
Tappelu meni juuri päinvastoin. Halusimme pitää kääntämäsi virret nähtävinä, mutta sinä halusit ne pois. Pitkän kiistelyn jälkeen siihen suostuttiin.
Annoin kaksi vaihtoehtoa. Joko virret saavat samaa moderointia kuin kaikki muut, tai ne poistetaan. En suinkaan halunnut niitä pois. Halusin, että joku osallistuja tai ylläpito ystävällisesti vastaa, silloin kun niitä sanotaan kamaliksi ja kuvottaviksi, että onko tämä varmasti sopivaa foorumilla nimeltään körttifoorumi. Pilkkaallisesti vastatiin, että kukko ei käskien laula.
Annoin kaiken anteeksi, vaikkei sitä pyydettykään ja selvästi sama asenne hallitsi ja annoin luvan postittaa ne HYn sivuille. Jotkut eivät löytäneet sieltä, joten asiallisesti postitsin tänne linkin, tietäen, että se oli vaarallista tuntien taipumuksenne. Totta niin kävi ja minut julistettiin täällä narsistiksi asiallisen linkin takia. Annoin teille viikon hoitaa asiaa ystävällisesti ja asiallisesti, ja riita-mummo kauhisteli, että olin asiallisesti pyytänyt ylläpidon puuttumista siihen ja valheellisesti väitti, että narsistiksi julistaja oli pyytänyt anteeksi. Ilmoitin herra Hiltuselle, että on kaksi vaihtoehtoa: joko hän TAAS puhuttelee sepposta tai poistetaan virret. Hän heti ilmoitti poistavansa ne pyynnöstä. Viimeiseen asti halusin antaa ne teille, mutta sillä ehdolla, että ne kohdellaan asiallisesti. Te ette suostuneet. Syy on täysin teidän puolellanne. Tiesitte mitä teitte ja teitte valinnan tietoisesti. En tiedä minkätakia väenvängällä halusitte hankkia itsellenne vihollisen. Sitä ei voi selittää muuten, kuin että Malmivaaran virret ovat teistä kamalia ja kuvottavia ettekä voi sietää niitä täällä tai HYn sivuilla, ei edes englanniksi. En pidä mitään kristillisiä virsiä kuvottavina enkä ymmärrä sitä, niin en voi ajatella muuta kuin että olette riivattuja.
Annoin ilmaiseksi odottamatta mainetta, asemaa, rahaa, tai kultajalustaa. Ainoa ehto oli, että ne kohdellaan täällä samalla tavalla kuin muita posteja sääntöjen mukaisesti. Vähän oli vaadittu.
-
Annoin kaksi vaihtoehtoa. Joko virret saavat samaa moderointia kuin kaikki muut, tai ne poistetaan. En suinkaan halunnut niitä pois. Halusin, että joku osallistuja tai ylläpito ystävällisesti vastaa, silloin kun niitä sanotaan kamaliksi ja kuvottaviksi, että onko tämä varmasti sopivaa foorumilla nimeltään körttifoorumi. Pilkkaallisesti vastatiin, että kukko ei käskien laula.
Annoin kaiken anteeksi, vaikkei sitä pyydettykään ja selvästi sama asenne hallitsi ja annoin luvan postittaa ne HYn sivuille. Jotkut eivät löytäneet sieltä, joten asiallisesti postitsin tänne linkin, tietäen, että se oli vaarallista tuntien taipumuksenne. Totta niin kävi ja minut julistettiin täällä narsistiksi asiallisen linkin takia. Annoin teille viikon hoitaa asiaa ystävällisesti ja asiallisesti, ja riita-mummo kauhisteli, että olin asiallisesti pyytänyt ylläpidon puuttumista siihen ja valheellisesti väitti, että narsistiksi julistaja oli pyytänyt anteeksi. Ilmoitin herra Hiltuselle, että on kaksi vaihtoehtoa: joko hän TAAS puhuttelee sepposta tai poistetaan virret. Hän heti ilmoitti poistavansa ne pyynnöstä. Viimeiseen asti halusin antaa ne teille, mutta sillä ehdolla, että ne kohdellaan asiallisesti. Te ette suostuneet. Syy on täysin teidän puolellanne. Tiesitte mitä teitte ja teitte valinnan tietoisesti. En tiedä minkätakia väenvängällä halusitte hankkia itsellenne vihollisen. Sitä ei voi selittää muuten, kuin että Malmivaaran virret ovat teistä kamalia ja kuvottavia ettekä voi sietää niitä täällä tai HYn sivuilla, ei edes englanniksi. En pidä mitään kristillisiä virsiä kuvottavina enkä ymmärrä sitä, niin en voi ajatella muuta kuin että olette riivattuja.
Annoin ilmaiseksi odottamatta mainetta, asemaa, rahaa, tai kultajalustaa. Ainoa ehto oli, että ne kohdellaan täällä samalla tavalla kuin muita posteja sääntöjen mukaisesti. Vähän oli vaadittu.
Hupsista olipahan kaunis satu.
-
Bahrain!
https://www.youtube.com/watch?v=rOcqbbjuXCM
-
Bahrain!
https://www.youtube.com/watch?v=rOcqbbjuXCM
On hetki https://www.youtube.com/watch?v=vxM45t51694
-
On hetki https://www.youtube.com/watch?v=vxM45t51694
Sunnuntai https://www.youtube.com/watch?v=09s-P9XmPcY
-
Sunnuntai https://www.youtube.com/watch?v=09s-P9XmPcY
Ah Armon Herra Suloinen https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE
-
Ah Armon Herra Suloinen https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE
Soi, Virteni, Kiitosta Herran https://www.youtube.com/watch?v=ZHNC9yw2Ugk
-
Soi, Virteni, Kiitosta Herran https://www.youtube.com/watch?v=ZHNC9yw2Ugk
Ah Herää, Sydämeni https://www.youtube.com/watch?v=aaH7Qdm4dN0
-
Aamukirja
Apteekki, Sukuseura, Katu-pappila, Parturi
Pitkästä aikaa Sukuseura ilmoittaa itsestään. Jokin aika sitten kuulin vanhimmalta, että kesällä kokoonnutaan. Ja niinpä pläjähti sposti, jossa kutsu ja ilmoitus heinäkuun kokouksesta. Ei enää kantatilalla, vaan kotiseutumuseolla. No se. Museaalisiahan tässä jo ollaan.
Nuoremmat ovat ottaneet seuran haltuun. Sukukirjaa digitoidaan ...
On se niin mukavoo, ku piästään näkemään toisiammo.
-
Sain viestin: Muistisairautta poteva K-P:n vakikävijä oli löytynyt Espoosta! :eusa_angel:
-
Taloyhtiön vuosikokous oli siirtynyt isännöitsijän vahtamiseen liittyvien hankaluuksien vuoksi. Paikalla oli runsaasti väkeä, kolme osakkeenomistaja-vuokraajaa ja kahdeksan asukasta. Yhtiössämme on kaikkiaan 36 asuntoa. Osakkeenomistaja-vuokraaja moitti budjetin löysyyttä, johon hallituksen puheenjohtaja totesi sen johtuvan isännöitsijävaihdoksen ylimenovaiheesta.
Pikkuhiljaa keräilemme kimpsumme ja kampsumme kahden viikon mökkeilyä varten.
Kesä on kukkeimmillaan, ensi viikolla aurinko korkeimmillaan, linnunpojat ja -tytöt syntymässä. Luonto kukoistaa.
-
Mökkiperiodi on alkanut. Siskolla oli huonoja uutisia. Minkki on taas riehunut ja hävittänyt sorsapoikueita! Siinä se on peto! Hyi!
-
Niin se vaan tuo laine liplattaa
ja haavan lehti havisee.
-
Niin se vaan tuo laine liplattaa
ja haavan lehti havisee.
Täällä ei. Tää on sitä kulttuuria tämä, ihmisrakennusta. Luontoarvojen kunnioitus on rinnalla kiistanalainen.
Mökkiperoidi on taas syyskuussa. Siihen saakka kärvistellään sivilisaation syleilyssä, kehdossa, kärvistellään ja kekkuloidaan, seurustellaan ja käyttäydytään. Tällaiseksi mm. me olemme maailmamme luoneet, tehneet. Luonto elää omien lakiensa mukaan, joskin me olemme myös - sitä, tätä ja paljon ... mitä muuta? Ihminen päättää, Jumala säätää. Näin on oleminen ainakin minun osaltani.
Toistaiseksi. Huomisesta ei voi tietää. Eilinen on mennyt. Nyt on nyt, se tiimalasin kapein kohta, kuten eilen TV:ssä kesän ensimmäisessä ohjelmassa maailmanmatkaaja totesi.
Eilen oltiin SolaSolin Yhteislaulussa Musiikkitalon aulassa. Viimeisenä laulettiin Kesäpäivä Kangasalla "Oi Taivahan Pyhä Herra, sä Isäni armias / Ah kuink' on sun maasi kaunis ja ihana Taivahas".
Kyllä kesä vaan on Kesä! Ei o parempaa ku Kesä! Kesä saisi olla aina. On talvessa myös puolensa, en minä sitä sano, mutta kuitenkin. Tulipa kuitenkin kirjoitettua.
Jaa-a. Mitäs sitten. Ettei totuus unohtuisi.
Mielessäni kommentoin eilistä kirjoitusta, että Seppos on vanha ja sairas, Pena on valvoja, Luterilainen on out, Thomas on varmaan Saksassa, Mauno on Lahles, Kalistaja Lapual, ym. on nyt kuitenkin paikalla. Tähän on tyydyttävä.
Näinkin maailma kulkee. Venäjä on naapuri. Ruotsi ei tänään pääse Natoon. Yhdysvallat johtaa. Maailma kulkee kulkuaan.
Aiheetta enempään.
Terveisin mies Nilsiästä*)
Herättäjäjuhlia odotellen. Harmi, kun laittoivat sukukokouksen samalle viikonlopulle. Johtuiko se siitä, että Herättäjäjuhlat on poikkekselliseen aikaan keskellä heinäkuuta.
On tässä kirjoittelussa ollut pitkä kuiva kausi. Nyt tahdon korjata puutteen. Olen tahtonut jo pitkään. Ei vaan ole irronnut. Jotain kuitenkin on patoutunut ja tulee nyt ulos omalla painollaan, tosin hiukan välillä päkistäen.
Maailman tilanne on se mikä se on. Positiivisella asenteella tarkastellen voi todeta sen olevan mielenkiintoinen. Negatiivisesta vinkkelistä maailma näyttäytyy kaoottisena ja pelottavana. Kun ei siitä demokratiasta ole kaikille! Ja kun kaikki eivät osaa rakastaa! Kunpa osaisivat muuntaa vihan luovuudeksi ihmiskunnan rakennukseksi, ihmisyyden ylistykseksi, ei alhaisten tunteiden temmellyskentäksi. Kaivataan Sivistystä! Tarvitaan Kunnioitusta! Kunnioitusta erilaisia mielipiteitä kohtaan ja siinä yksituumaista rajanvetoa hajoittavan ja rakentavan välille: YK:n ihmisoikeuksien Julistus!
"On tässä maailmassa vaikeaa, kun jonkun löytää, jota rakastaa / Ei täällä tunteitansa näyttää saa, ne täytyy salata ja vaientaa ..."
*) Isän suku on Nilsiästä, miksen siis minäkin. Olenhan käynyt siellä kansakoulua neljä vuotta.
-
Kohta ponkasen Peijakseen. Eturauhastutkimus. On se vaan hankalaa käydä pissalla kahden tunnin välein. Tosin siihenkin on aika hyvin tottunut. Toivoisi kuitenkin entisten aikojen palaavan. Eihän ne palaa. Näillä mennään. Mutta jotain helpotusta ... ?
Nyt just on mukava ajatus kuitenkin mennä kauniin hoitsutytön tutkittavaksi. Köyhän ilot on halpoja. Tai tädin. Ei tädeissä mitään vikaa ole. Kokemus kaunistaa. Positiivisella mielellä. Se auttaa jaakko-vaakkoa.
Edessä on Pohjanmaa-keikka Heriksille ja sukulaisiin ja vaimon koulukaupunkiin Turkuun.
Takana on siis kahden viikon mökkeily itikkaisella Lahnaveden rannalla äidin synnyinseudulla, jossa vietimme lapsuuden ja jossa nyt perheellisinä kesäilemme suven kaiken itikoilla ja ilman marjastaen ja ehkä jonkun sienen bongaten. Hyvin juurevalta tuntuu oleminen menneiden 1500-luvulta lähtien eläneiden sukulaisten maisemissa ja keskellä. Se on tosi tosi arvokasta ja antaa aihetta omahyväisyyteen, vaikken sitä ole ansainnutkaan. Kaikesta kiitos Korkeimmalle.
Soi kunniaksi Luojan https://www.youtube.com/watch?v=g49XJfwxzz4
-
Huh huh, olipa sutinaa eilen!
Lääkäri; työpaikkani 12 vuoden takaa eläkkeelle asti; ja Katupappila; - ja mansikat
Peijas oli onnen omiaan tutkimaan rutiinisti ja ammattitaidolla, hyvin varustettuna kahvion antimilla ystävällisen henkilökunnan hoidossa. Kiitos! Tästä on hyvä jatkaa. Odotan hetken paikallisen lääkärin yhteenottoa. Jos ei sitä kuulu, otan itse kontaktin. Nimittäin tutkimuslääkäri totesi monitooria seuratessaan, että lääke on tapauksessani täsmähoito. Mikä lääkkeen vaihtoehto, varmaan jonkinlainen operaatio, vakavammassa tapauksessa.
Sairaalasta etelään oli kolmisen kilometriä se paikka, josta jäin eläkkelle 12 vuotta sitten täydet vuodet toimineena. Ja eiku sinne vanhoja työkavereita tapaamaan: Ja olihan heitä kaikki viisi tuttua! Herran jee, että yllätyin! Odotin jos yhtäkään enää, mutta kaikki! Ja ei muuta kun vaihtamaan kuulumisia. Olisi niitä ollut enemmänkin kuin kehtasin viipyä peläten liiallista taukoa työn keskeytyessä.
Sitten mansikoiden kautta Katupappilaan kaiken lopuksi ja kukkuraksi. Koskettavaa oli havaita kaverin Alzheimerin kehittyneen. Niinhän meitä siinä pöydässä oli kaikki jollain tavalla vammaisia ja vaivaisia, kuten kirkon suojissa kuuluukin. Yksi oli halvaantunut ja sen myötä vaikeasti puhekyvytön, toinen tämä Alz-mies samoin sanat hakusessa, mutta hyvin avoimella ja lämpimällä mielellä. Jossain sivulauseessa hän totesi, ettei hänellä enää paljon aikaa ole. Se itketti. Kolmas oli parhaiten tolpillaan, utelias ja kyselevä, kun kerroin kesäsuunnitelmistani Herättäjäjuhliin, että "mitä ne, onks ne niitä lestadiolaisia - jaa, että missä ne kokoontuu. ..." Minä siinä neljäntenä, papinpoikana ja yliopisto-opiskelijana ja kirjastovirkailija evp.:nä sitten kukkoilin, kuuntelin ja ottelin osaa ja olin myötä. Myötä, koska paikka on minulle tärkeä kodin ulkopuolisena sijoittumiskohteena, harrastuksena. Pappina oli eläkelomittaja, joka ei osaa veisata. Kuuntelutti tallenteelta virttä. Minä olisin halunnut veisata virren 903 https://www.h-y.fi/siionit/soi-virteni-kiitosta-herran.html
Siionin Virsissä 173 https://www.youtube.com/watch?v=tAwV4N_83Iw
Mutta eihän siellä ole veisaajia ja se tarkoittaa, että siitä ei myös erityisemmin dikata. Ulostuloni vaatii hienotunteisuutta. Joskus yritän, joskus onnistun, vireillä pidän, lämpimänä.
Päivän anti oli siis runsas. Olin lopun päivää niin tunteideni vallassa kokemuksistani, etten pystynyt muuhun kuin toljottamiseen, vaikka iso pyykkikasa odotti setvimistä, silittämistä. No, päivä se on tänäänkin.
-
Vaikuttava kuvaus Pekalla.
Hyvä, oikein hyvä!
-
Vaikuttava kuvaus Pekalla.
Hyvä, oikein hyvä!
Kiitos!
-
Näin on viikko jälleen kääntymässä loppusuoralle.
Tälle päivälle kalenterissa on vain S:n kukat. Tytär on matkoilla, kastelemme kukat.
Lähden kohta lenkille: kolme kilometriä kävelyä.
Oli eilinenkin sutinaa, kun silitin ison pyykin. Siltä osin Herättäjäjuhlavalmistelut on tehty. Kuuden vuorokauden kuluttua lähdemme välietappiin, jotta matkasta Seinäjoen Aattoseuroihin ei tulisi liian pitkä. Haemme oman paikkamme Juhlakentällä. Ja sehän onkin juuri se penkki, jonka päässä on nimeni.
Nyt on kuitenkin nyt. Suokoon Taivaan Isä valmistautumisemme tapahtuvan ilman suurempia mutkia!
Olen kiitollinen kaikesta. Ylistän Sinua, Jumala!
-
Minäkin kirjoita PekkaV pätkän päiväkirjaasi. Nimittäin tänään, 7.7. 2023 on tasa 16 vuotta Lahden Herättäjäjuhlien lauantaipäivästä jolloin hyvän Jumalan armosta kohtasin körttikristillisyyden. Siit' on tullut elämäni ja toivoni pelastukseen.
Olemme kulkeneet näin yhteistä matkaa. Osa on löytänyt itsestään uutta, osa on pitänyt vanhan. Jumala tietää mikä on oikein ja tarpeellista itsekunkin kohdalla.
Emme tuomitse, kyselemme ja rukoilemme.
Kaikkea hyvää Seinäjoen Herättäjäjuhlille lähteville. Minulle juhlat kuuluvat Körttiradiosta. Tosin lauantaina15.5. meillä on sukutapaaminen Padasjoella.
p.s. PekkaV, Sinäkö teillä todella pyykin silität ? :icon_lol: :eusa_clap:
-
Minäkin kirjoita PekkaV pätkän päiväkirjaasi. Nimittäin tänään, 7.7. 2023 on tasa 16 vuotta Lahden Herättäjäjuhlien lauantaipäivästä jolloin hyvän Jumalan armosta kohtasin körttikristillisyyden. Siit' on tullut elämäni ja toivoni pelastukseen.
Olemme kulkeneet näin yhteistä matkaa. Osa on löytänyt itsestään uutta, osa on pitänyt vanhan. Jumala tietää mikä on oikein ja tarpeellista itsekunkin kohdalla.
Emme tuomitse, kyselemme ja rukoilemme.
Kaikkea hyvää Seinäjoen Herättäjäjuhlille lähteville. Minulle juhlat kuuluvat Körttiradiosta. Tosin lauantaina15.5. meillä on sukutapaaminen Padasjoella.
p.s. PekkaV, Sinäkö teillä todella pyykin silität ? :icon_lol: :eusa_clap:
"... Tosin lauantaina15.5. meillä on sukutapaaminen Padasjoella. ..."
Vuodesta 1947 15.5. on ollut merkkipäivä minulle.
"... PekkaV, Sinäkö teillä todella pyykin silität ? :icon_lol: :eusa_clap: ..."
Kuulun sillä tavalla rappeutuvaan sukukuntaan, että hoidan kodin pyykit ja imuroin. "Miesten työt" ovatkin siksi jääneetkin toisarvoiseen asemaan. Miehenä olen itseeni tyytyväinen - näin aamukukkuulla. Päivän mittaan ... ei voi vielä tietää. Katsotaan, mitä Jumala on kohdalleni säätänyt.
"... Minäkin kirjoita PekkaV pätkän päiväkirjaasi. ..."
Iloitsen käynnistäsi. Tervetuloa uudelleen. Tervetuloa kaikki. Arvostaisin huomaavaisuuttanne.
Olen ajautunut päiväkirjamuotoon, koska keskusteluaiheet eivät sillä lailla ole "alaani", että ne kiinnostaisivat, olisivat niin läheisiä, että osallistuisin.
Kuitenkin kun asia nyt pompsahti esille, aktivoidun kommentoimaan (jahka käyn ensin pissalla ja laitan hiukan lämmintä päälle):
Onhan tuo hallituksen alkutaival ollut aikamoista kohellusta, mutta ei ainoastaan sitä: Hallitusohjelmassa mainittujen uudistusten valmistelu on jo käynnissä täydellä tohinalla. Hyvästä syystä onkin kysytty, miksi media keskittyy tarjottuun poliittiseen kesäteatteriin eikä varsinaisiin asioihin. Esimerkiksi siihen, että vammaispalvelulain täytäntöönpanoon valmistellaan lykkäystä. Heikoimmilta pitää viedä, jotta on varaa korottaa solidaarisuusveron tulojen ylärajaa.
[/i]
On ilmeisen yleisinhimillistä, globaalia ja inhimillistä kyykyttää heikoimpia. Sehän on yksinkertaista, koska he ovat jo kyykyssä. Olisi käytännön mahdottomuus kyykyttää vahvimpia, siis itseään. Se roposten pudottelu vähimmille ensinnäkin helpottaa omaatuntoa, toiseksi pitää yhteiskuntaa kasassa, eriarvoisuuden kohtuullisena. Mutta kukapa omastaan luopuisi, jotkut idealistit? Luonnon biologia ohjaa toimintaamme. Ihmisyys on siitä vain osa, ja siitä osasta vain osa myönteistä, ja se osa onkin kullanarvoinen ja vaalittava. Se on yössä loistava timantti.
-
Tulin taas, korjatakseni lyöntivirheen. Sukutapaamisemme on 15.7. eli Herättäjäjuhla-lauantaina.
Taisit paljastaa syntymäpäiväsi ? Hyvin myöhäinen onnittelu!
Olen minäkin blogia ajatellut, mutta niissä pitäisi olla jotakin ajankohtaista. Minulta syntyy vain muisteloita lapsuudesta.
Siitä olen paljon kirjoittanut kuinka koen uskon elämässä, yhteyden Kristukseen lähes kaikessa. En ole kirjaviisas, enkä muutenkaan. Mikä on minussa viisautta on joko maalaisjärkeä tai Jumalan lahjaa.
Nyt Matti heräsi. Hei taas , ja aamiasita laittamaan. Palaillaan !
-
Mie vielä tätä MIki Liukkosta ! Oli hää appuu hakent ammattilaisiilt, mut lopult häne potkastii ulos terpiast. Terapisti oljsanont jot ei hää voi auttaa näi syväs masennukses. :017:
Näit meijä kotikonstei , hengittelyit hää vihas, tai niihe tarjoijii. Lupas lyyvä turpaa tai jotakii, jos viel tuutta tarjoomaa hengityksii.
Voi voi sentää ! Mie en voi olla vertaamat häntä Antti Holmaa. Antil on kuitekii tuttu armollinen Jumala ! Issääse perruu. Kirjassaa Kaik´elämäst, hää monnee kertaa näkköö sekä Saatanan et Jumalan. Kovas paikas hää rukkoiloo. Se on oikia osote hädäa ja tuskas.
Muute se Holman kirja, vaik on mahottoman tohkijast tehty, on paljo ajatuksii herättävä. Ootko lukent ?
Liukkose teoksii en tunne. Mie pelkäsin häne ulkonäkkööse. :017:
Pelko on aina vieraanani. Myös Antti Holmal on.
Ei auta vaik kuinka rakastaa ja rakastettaa. :023:
-
Oon lukent Holma ensmäise kirja. On se miul hyllyssäin.
Miki Liukkonennii o miul jonki verran tuttu kirjoistaan; vaemon kaattakii silviisii, jot häne varhaislapsuuven leikkikaver on Mikin aikuiskaver Oulusa.
Hengittelyit oon suositellu vaemolle oman kokemuksen perusteella.
-
Jaa. Mie opetan kaikill ko tullee ahistukset puhheeks.
Ai, ko mie nyt sytyi puhumaa karjalaa. Mie luven ( kuuntelen ) toista tai kolmatta kertaa jo Laila Hietamiehen Kannas-sarjan ensmäistä ossaa Mäeltä näkyy toinen mäki.
Miusta muut Lailan kirjat on silkkaa romanttista hömppää, mut nää issäin kot´kyläst kirjotetut on i h a n i i. Kiel oikee hyvväilee korvaa.
On romantiikkaaki. Aatteles ko Suontaan talon insäntä on rakastanna sallaa kahdeksan vuotta minjäänsä. Miniä on lesk, kahen pojankoltiaisen äit. Hää on puolestaa raskaan yhel kylä isännäl, jonka vaimo just synnytti pojan saunas.
Suontaan talon emäntä on kotosii Siparilan kyläs, jost miu tätin mieskii olj.
Voe voe, luje kirja, nii opit tintemaa Tätiläisen Marin, Akviliinan ja Juosukon. Hyö ovat kylän vanhat. Silloset vanhat ihmiset olliit meitä nuorempii. Eletää 30-luvun alkua.
-
Pittääpä lukkee. Karjalaisii huasteloi. Siin varmaa viisastukkii. Kyl myö viel suahaa Karjala takas. Miu issäin käi koulusa Viipuris tätisä luona assuissa. Ja hänet vihittii Viipuris papiks ku pommit alko lentää ja hyöt pakeniit keske toimituksen kellarii. Oonha mie näist - näistäkii - tääl kertont. Ja senkii, jot käätiin issäin ja settäin, jotka siel ol olt myös, Diakonissalaitoksen vahtimestarein, kans kahtelemas jälestäpäin heijä paikkoloi. Nythä Tiakonissalaetos on siel Lahes. Sinne se tul sovan jaloist Viipurist, ja piispa tulj Mikkeliin, Salomies. Yks setäinhä ol tuomiokapitulin vahtimestar ens siel
Viipuris ja sitte hiän lastas kapitulin romppeet junnaa - ettei vuan olis ollu viimene juna joka sieltä lähti ennen veli-venäläisten tulloo - ja tulliit Mikkelii. Miun vanhin serkkuin, tän vahtimestarsetäin esikoine ehti syntyy Viipuris. Hiän se ossais kertoo tarkemmin niist tapahtumist. Hiän on minnuu kymmenen vuotta vanhemp, syntynt ennen sottaa, kaks vuotta ennen.
-
Siit Liukkosest - rauha häne muistol - mie taho haastaa viel, et on hää olt syväl niis kirjois, elämässää. Ei hiän sitte jaksant palautua ja mihinkäpä hiän olis palautunnu, ku kirjoittaminen oli hänel kaikki. Eikä hiän pystynt sitte näkemää muuta. Ja työsä hän oli tehnyt, paloi loppuun nuorena. - Mut mitäpä myö ollaa toisen ihmisen elämää tietämmää. Ne o Jumalan teitä, ja Jumala tiet o tutkimattomat. Herkkä ihmine hää ol. Vaimo kerto kuunnelleesa eilen Miki Liukkosen haastattelun radiosta. Sano, että olipa selkeää ilmaisua, siis suullista, sitäkin.
Minä olen pidellyt hänen kirjaa O kirjastossa muutamankin kerran kädessäni, mutta en ole saanut lainattua, rohjennut, mammuttia. Laiha mies, paksut kirjat. Häntä elämä oli kuljettanut näin. Rauha hänen sielulleen.
-
Aamen.
Rauhaa hänen sielullee, rauhaa Antti Holmal siel Los Agelesis, rauhaa siul vaimoneis ja rauhaa meil Matin kans.
Ko pyyvetää, ni Jumal anatakoo mitä antanee. Ne on ain ja kaikki oikein.
.. Ai siu sukulaises ollj se jost Ripati Jaakko kirjassa kertoo. Kuulema Viipuri pommituksii viime häjäs kirkonkirjat pakattii piispan Packaediin ja ajettii Mikkelii.
Saman aikaan miu issäin olj polliisin Viipuris. Miul on valokuvakii ko hää seisoo raitiovaunun kirkoin vieres ja takan on palant talo.
Siint hää joutu siit sotapolliisiks. Yuö tais olla junis tehtävää työtä. Ainakii hää haavottu Valkjärven asemal junavaunun alla.
Olis miul pari juttuu Virolaheltii, mut säästän ne viel uottamaa jot paneks mie ne tähä vai ommi Vanhoi muistoihi.
Voi meijä elämää ! Kaikk on Korkeimmas käjes. Hyvä on ollaksemme. :039:
P.s.
Hyvi siul sujjuu kirjottamine karjalakskii vaik savolaine kai enäp ootkii. Onko Nilsiäs toellakkii Nipasenmäki ?
-
Nipasenmäki Nilsiässä, kokemuksia nuorten rippikoululeireiltä
Olen ollut aikanaan useita kertoja rippiloululeirillä Nilsiässä. Aholansaaressa kymmeniä kertoja, mutta myös Nipasenmäen tuolla puolen puolenkymmentä kertaa.
Ennen Tahkon matkailualuetta jää tien vasemmalle puolelle Nipasenmäki. Siellä oli ennen laskettelurinteet.
Järjestimme mm Lahden Salpausselän seurakunnan rippikouluja Nipasenmäen tuolla puolella, länsirinteellä. Sinne ajettiin Nilsiän-Varpaisjärven tieltä ja noustiin rinnettä ylös Tuulivaara-nimiselle tilalle. Se oli silloin Pohjois-Savon maatalouspiirin korkeimmalla sijaitseva maatila, auringonlaskut huikeita katsottavia sieltä korkealta hankien keskeltä.
Leirimme heräsi aamulla söi aamiaisen. Sitten syvennyttiin kristinoppiin ja nuorten elämäntilanteitten pohdintaan sen opin valossa.
Lounaan jälkeen tilan isäntä veti meidät moottorikelkalla ylös Nipasenharjulle. Siellä laskimme mäkeä alas suksilla ja hiihtohissillä ylös niin kauan kuin jaksettiin. Jokainen sitten lasketteli viimeisen laskunsa harjun tuolle puolen Tuulivaaran pihapiiriin. Siellä saunottiin, pidettiin raamatturyhmät isosten johdolla ja iltaohjelmat takan ääressä.
Huikeita muistoja on niiltä kevättalvien rippikoululeireiltä. Leiritoiminta Tuulivaarassa päättyi 1990-luvun alussa. Siellä oli järjestetty laajamittaisesti myös koulujen leirikouluja. Kaupungit säästösyistä lopettivat sen toiminnan. Se oli kuolinisku myös Tuulivaaran leiripaikan toiminnalle.
Muutama vuosi sitten kävin tsekkaamassa Tuulivaaran tilanteen Tahkon päälle mennessäni. Se oli yksityiskäytössä. Huikean hieno paikka ja hyvät muistot.
Muisteli Mauno
-
Ennen 16 vuotta sitten tapahtuneeseen heräämiseeni, oli Nilsiä minulle sama kuin Nipasenmäki.
1950-luvulla isä ja mie kuunneltiin radiosta atkokuunnelmaa KalleKustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailu.
Pekka Lipponen eli Prinssieversti oli kotoisin Nilsiän Nipasenmäestä. Oke Tuuri häntä näytteli. Pekan herkkuruoka mainittiin usein. En nyt muista oliko se kotletti vai kananpoika. Silloin en kumpaistaan tuntenut, mutta jotakin hienoa sen ymmärsin olevan.
Joel Rinne saattoi olla KalleKustaa Korkkina.
vanha muistelee...
-
Takasiin Valkjärvel, Suontaan kyllää. Ko mie kuuntelen tätä kirjaa mit' mie nyt kuuntelen, nii tulloo murre taas eläväks. Iha on ko tätiin ja issän haastelis mie korvaa.
Puhumista siellä sanottiin aina haastamiseks
Kirjassa korostuu muutamien toistuvien sanojen käyttö. Niitä ovat vaa joka on sama kuin vaan. Hyvin usein se päättää lauseen, esim. Myöhä ollaa tämmösii vaa.
Samoin aika usein sanotaan lopuksi nääs, tai näätse tai näätsie. Vastannee kykyistä kato ( katso ).
Usot sie ? on kiva sana, eikä niin vaativainen kuin uskotko.
Kahvi on kohvi, lautanen on talrikki. Isä sanoi paistinpannua riehtiläks.
Laiturin vieressä höil olj koppuli, tarkoittanee venevajaa, talasta.
Mutta sitä en muistant jot hyö sannoit aittaa huoneeks. Lukiessani näitä kirjoi luulin hei tarkottavan kammarii ko sannoi: Mie mään juoneesee maate ! Aittaan !
Läävä on nykykielessä ilmaisu siivottomasta paikasta, mut meil Karjalas se läävä olj lehmii kot.
-
Hengittelyit oon suositellu vaemolle oman kokemuksen perusteella.
Hengittelyn suosittelijoille kirjailijamme on sanonut, et jos joku vielä suosittelee, hän vetää turpaan.
Itekkii oon ajatellu, ett kuinkahan kauan tää hengitysbuusti kestää? Kuinka kauan hengittelyllä pärjää? Kumpi loppuu ensin, hengitys vai elämä? Mitä sitten, kun hengittelyyn keskittyminen ei auta? Vai tuleeko sellainen vaihe?
Kokonaisvaltainen kuluminen pitänee sisällään kaiken. Henkinen ja fyysinen ovat vuorovaikutuksessa. Kun pyrstö nousee, nokkakin nousee. Kun pyrstö tarttuu, nokkakin tarttuu - tai nousee - jos nousee. Ja nouseehan se jos elinvoimaa on, motivaatioo, tsemppiä.
Ihmiskeho rappeutuu, ja sen mukana kaikki. "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisällinen tunto."
Yöpöytäni yläpuolella on kuva Paavo Ruotsalaisesta seppä Högmannin luona. Kuvan olen perinyt vanhemmiltani.
-
Minun pittää vielkii kirjottaa Miki Liukkosest, ja samal issestäin.
Hänell kirjottaminen olj ikkäänku pakkomielle, kaike muun ylittävä ja voittava tapa ellää.
Miul se on olt haastaminen. Meill koton ain haastettii, iha vaa haastamise ilost. Ois ollu iha outoo jos ois ollu hiljast.
Issäin varsinkkii olj kannakselaisen hyvi seuralline ja puhelias. Sammoi kaikk häne sukulaiseesa.
Mut ko mie mänin Matill, sain oppii uutta.
Matti on minnuu moittint puhumisistain. Oon tenht vaik mitä konstii jot muistain pittää suun supus.
Nyt ku olen saant kirjottaa nää kuustoist vuotta, oon kovast vähentäny haastamist.
Nyt mie enemmä tykkäänki kirjottaa ko puhhuu. Sanat on tärkijöi, mut niit pittää päästellä harkiten nii puhues ko kirjoittaes.
Siin miul on viel oppimist. Mie on sellane jot ko mie sano jottain, mie sanonkii se suoraa ilman jot mie yhtää kursailisi. Muistutan vissi tätä riikkaa...
On se hyvä jot miust ei tullu poliitikkoo, nyt mie voisi joutuu selittelemää vanhoi asjoi.
Näyttelijäks mie kuulema olisi sopint, sano ammatinvalinnan testori, mut hyvä on ko on näi. Luulen jot parempikii !
...
Kuule Pekka ! saanks mie ielleekipäi käyttää siu päiväkirjaa isseeni purkamissee ?
Mie onn ain saant siult inspiraatio. Näi käi nytkii ko sinnuu ja kirjailijaa aattelin. :039:
-
...
Kuule Pekka ! saanks mie ielleekipäi käyttää siu päiväkirjaa isseeni purkamissee ?
Mie onn ain saant siult inspiraatio. Näi käi nytkii ko sinnuu ja kirjailijaa aattelin. :039:
Tokkiisa
Olen onnellinen, että minua yksinäisyydessäni muistetaan ja se myös osoitetaan. Yhdessäolon tuntu on ihmiselle välttämätön. Yksin ei ole mitään. Paradoksaalista, että ihminen tarvitsee yksinäisyyttä, se on rauhaa ja yksinoloa ajatustensa kanssa kokemuksiensa jäsentämiseen. Kun se on tehty, voi taas tulla ulos ja jakaa eväänsä yhteisessä pöydässä, jolloin kaikki tulevat ravituiksi. Yhdessä jaettu riittää, vrt. Jeesuksen "Viisi leipää ja kaksi kalaa".
Näillä sanoilla toivotan sinut, Riitta-mummo, kanssani jatkamaan keskusteluamme kaikista asioista maan päällä ja Taivaissa.
Ylihuomenna alkavat Herättäjäjuhlat saakoot olla Jumalan rakastavien käsien siunaamat, yhteisen jakamisen Riemujuhla. Me tarvitsemme toisiamme. Me ravitsemme toisiamme. Me uskomme yhteen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen Taivaan ja Maan Luojaan, Herraan Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan. Tässä on totuutemme, turvamme ja toivomme. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen.
-
Hengitän sen päälle
Tohtisin kirjoittaa pitkästi
Haluan julki
Tämä aamu on siitä erikoinen, että lapsemme ja hänen lapsensa ovat yökylässä - yökylässä vaikka lapsi on aikuinen ja hänen lapsensa menee ensi kesänä rippikouluun. Tavatonta, että he ovat kahdestaan liikkeellä, matkoilla. Lapsi on kolmesta läheisin. Muodollisesti samaa, että kumpikin olemme perheemme toiseksi vanhimmat. Perhedynamiikkatutkimus selittäisi tämän kai oikopäätä.
Vaimonpuolen sukulaismatka länsirannikon kesäpaikkaan pitkästä aikaa päivitti oivasti kontaktia. Oli kiinteyttävää tavata vaimon isoveljen perhettä. Kuulumiset ja tunnelmat vaihdettiin lennosta ja voitiin kukin sisällämme todeta elämän olevan mallillaan. Tästä on hyvä kiitollisena jatkaa maailmamme horisontin tietynlaisesta synkkyydestä huolimatta.
Herättäjäjuhlat! Ensi vuonna tapaamme Vaasassa. Sielläkin on luvassa siimestä. Synnin unesta ravistelu sujui totuttuun tapaan pisteenä i:n päällä ehtoollinen, joka kuittaa synnin, poistaa taakan, keventää askeleen.
Aurinko on noussut. Uusi päivä on valjennut. Terveys on hyvä. Mieli on keveä. Kesä on kukkeimmillaan. Tulevaisuus näyttäytyy valoisana. Menneisyyden kanssa olen sujut. Tavoitteeni, jonka olen asettanut myös elämänkumppanilleni, on elää 111-vuotiaaksi, kuten tunnettua. Lienee tässä paikallaan taas toistaa, että ihminen päättää, Jumala säätää. Se on myönnytys realiteetille. Hiukan harmittaa, että se on tehtävä. Tulee olo, etten ole varmasti päätökseni takana. Selvityksen paikka: Mikä osa Korkeimmalla on ihmisen elämässä? Ratkaiseva. Kuitenkin minun on tehtävä päätöksiä. Saan tehdä päätöksiä ja pyytää niihin avun Sallimukselta, Häneltä jolla on lopullinen päätösvalta. Tämä näyttää olevan väistämätön tosiasia. Kuinka muuten voisi olla, koska kokemuksen perusteella voin vain osittain toteuttaa tahtoani.
Aurinko on korkeammalla. Aamu on valoisa. Pootoorat odottavat toteutumistaan hetken kuluttua. Muutamia järjestelyjä pitää sitä ennen tehdä.
En tahtoisi luopua tästä. Tahtoisin viipyä vielä. Haluaisin kirjoittaa vielä jotain. Päiväkirjani sivu tämän aamun osalta on vielä vajaa. Jos en pelkäisi sen olevan jonkun mielestä kornia, kirjoittaisin vielä litanian. Pyydän anteeksi heiltä, jotka eivät voi yhtyä täysin seuraavaan:
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen. (Kieltämättä minustakin tuo tuntuu irralliselta, mutta en keksi muuta tulppaa vuodatuksilleni. Tai ehkä olen väärässä. Voihan olla, että tuo on vain yksi tapa lopettaa. Toinen voisi olla jättää auki. Taivas on kuitenkin aina avoin. Siellä on tilaa.)
Uskottavuus ja samaistuttavuus ovat kaiken A ja O. Rinnalla kulkemisen tosiasia on todella vahva. Rinnallakulkemista ei voi liikaa korostaa. Jatkuvuuden eläminen, jatkuvuuden varmuus on onnen edellytys. Onni kantaa pettymyksessä. Lapsena koettu, lapsena eletty turvallisuuden tunne on silta yli synkän virran.
Rakas Päiväkirjani! Jää näkemiin! Palaan luoksesi pian, niin pian kuin suinkin voin tai ainakin niin pian kun minulla tulee sinua ikävä, sinun uskollisuuttasi, avoimuuttasi, sinun lempeyttäsi ja kaiken kattavaisuuttasi, ymmärrystäsi ja syvää, syvää rakkauttasi kaikkeen inhimilliseen ja Jumalalliseen, koko elämään.
Eletään hyvästi! Hyvästi siis. Ei huonosti, vain ja ainoastaan hyvästi. Kutpai! Atjöö!
-
Kirjoittaminen on helpompaa kuin puhuminen. Ainakin julkinen puhuminen on pelottavaa.
Olen paljon rohkeampi kun kirjoitan. Se on kaikin puolin mukavampaakin.
En puhuessa osaa sanoa ulos niitä sanoja joita tarkoitan. Kirjoittaessa en paljon korjaa. Kaikki suoltuu yhtäsoittoa kuin siimaa.
Olen kiintynyt kirjoittamiseen. En osaa yhdistää tätä lukemiseen muutoin kuin arvostellakseni kirjoitettua ja luettavaa.
Äänikirjan kuuntelemisessa on lisä joko plussana tai miinuksena lukijan ääni ja ilmaisutapa.
Antti Holma kun lukee Vanhaa Testamenttia nautin siitä kuunneltuna paljon paljon enemmän kuin lukiessani. Eikä johdu näistä huonoista silmistäni. En saa lukemastani samalla lailla ymmärrettyä kuin kuuntelemalla. Lisäksi voin kelata taakse ja kuunnella uudelleen.
Veikko Sinisaloa parempaa Pohjantähden tulkitsijaa ei ole. Murre on hänelle oma ja näyttelijä tekee hienot tyyppikuvat.
Olen ihastuksissani näiden uusien välineiden takia. Aikanaan jo sähkökirjoituskone teki työn pankissa paljon helpommaksi kuin se vanha mekaaninen ja raskas. Ja sitten kun tuli se aika että sai tulostettua tietokoneelta kaikki laina-asiakirjat yhtenä pötkönä, oli kuin juhlaa se työnteko entiseen verraten.
Laila Hietamies (Hirvisaari ) ei kuulu lempi-kirjailijohin, mutta häntä kiitän Kannas-sarjasta historiallisena tekona. Maalaiskylän elämän ihmiskohtaloineen, lapsineen, eläimineen, maisemineen , kaikkineen Laila osaa kuvata sellaiseksi joka minulle aukeaa nyt kuvina. Valokuvia sieltä on minulle jäänyt vain se mitä Valkjärvi-kirjassa olen nähnyt, mutta murre ja ihmiset, yksinkertaiset maalaisihmiset puheineen ja paheineen saavat näin hahmonsa.
Ansio kyllä kuuluu Kaarin Tikalle, opettajalle joka tarinat kertoi.
Toden totta, kaikk hyö olliit iha vaa maas kiinni. Taivaallissii eikä taiteilissii puhuttu, eikä niitä harrastettu. Joulukirkos käivät, ja tietyst hautajaisiis, mutt rukous olj ain iltasell kaikkii huulill. Kinkerlöissä papit piettiit huolen jott ristinoppi, käskyt ja virret osattii. ( Mainittiin pappi, Otto Kaksonen jonka olen tavannut Hämeenlinnassa Karjan Liiton juhlilla kirkossa )
Höi usko olj lähimmäisii auttamist ja kaikk olj heill yhteist, jopa yks isäkii. Tää ei tarkota mei Taivaallist issää, vaan yhel miehell olj pojat kahe vaimon kans, yhtaikaa.
Tähä mie lopetan täll kertaa Pekan päiväkirjan ossuutein.
-
Mä en jaksa, mut mää haluun.
Kyl mää jaksan, koska mää haluun.
Jaksaa jaksaa jaksaa ...
Ei jaksakkaan. Ei todellakaan tule mitään, ei niin mitään. Mut pakko on yrittää, koska haluu. Haluu tuottaa. Haluu tehdä. Haluu olla. Haluan tahdon pystyn. MITÄ?! Siis mitä haluan, tahdon, pystyn: Loistaa. Olla esillä. Keskustella. Vaihtaa kuulumisia, ajatuksia. Olla tosi ja rehellinen. Itselleen. Kun on itselleen, on myös muille.
Keskustelin tai oikeastaan kuuntelin kymmenen vuotta vanhempaa miestä. Hän oli intoutunut avaruusfysiikasta ja oli menossa lapsenlapsensa kanssa CERN´iin. Huimia juttuja, joiden todenperäisyyttä en oikeastaan epäillyt.
Hän kysyi, uskonko Jumalaan. En kysynyt, uskoiko hän. Ainakin hän epäilee todennäköisesti tai ainakin hän osaa varmastikin problematisoida. Tai harrastaa sitä. Tai on sillä tavoin orientoitunut.
Kaksi virttä olen jo huomiseksi varannut, jos saan ehdottaa Katupappilassa: 301 Kirkasta oi Kristus meille ja 207 Arkana nyt olen tullut itseäni tutkimaan. Männäviikolla sai ehdottaa, ja se veisattiin: Vain Sinä tunnet minut Vapahtaja ja tiedät lääkkeen kaikkiin haavoihin / Jos luoksesi en pääse voittajana, voin tappioni tuoda kuitenkin https://www.youtube.com/watch?v=J_hKLF6TVPY
-
Runsaan kahden viikon periodi mökillä on alkanut. Suap nähä, jaksaako tiällä olla niin pitkään, ku ei oo töllöäkään eikä huvituksia muutenkaan. Mutta tämä hiljaisuus! Ei moottoritie melua. Ei lentokoneet jyrise päältä. Ei juna jyskytä. Ei naapuri pölötä. Voe hyvän tähe! Mutta ei oo virikkeitä. Hirvikärpäset pelottaa. Muuta ääntä kuin sirinä korvissa ja kuikan rääkäisy. Mutta tyyni vesi. kauniit auringonnousut ja -laskut. Tuttu ympäristö jo 75 vuoden ajan. Toiminnallisuus vähenee. Nuoret tulevat jatkamaan. Vaari katselee päältä. Näin se homma etenee. Sitä mietin, kuinka ... no antaapa olla.
-
Voi sinnuu PekkaV ! Kaik myö jouvutaa kokemaa ennekä männää ijankaikkisuuteen.
Mie eile jo luulin sen alkavan, nii olj kamala kohtaus, jot muuta en sano !
Maailma, eli oma huone alko pyörii ympär ympär ja siit alko pahoinvointikii. Mut ijankaikkist valloo enkä Kristus viel nähnt, jot arvasin jot muutaha tää on.
Matti soitti 112 , ja siel olj kiltti ihmine joka kysel ja laitto vähitelle liikkumaa. Ja siint se alko taas männä. Mut en mie iha entine ole. Voip johtuu säikähyksest. Nyt kuitekii tiijän jot jos tulloo uuvestaa, ni se onkii ihka ylleinen ilmiö ja helpottaa vähitelle.
Korvalääkär on tilattu ensviikol. Hää just hoitaa huimauksiikii, mei tyttölöihe pikkuserkku nääs.
Koita nyt kärsii ne iltaruskot ja hirvikärpäset. Ja muista männä sienii kerräämää, nehä meil itäsuomalaisiil maistuu !
-
Just käätiin päeväkävelyl. Tien poskes ol mustikoit iha komiast ja puolukatkii osin kypsiä, eikä kärpäsen kärpästä. Ei silti, on tiäl vakivarusteena verkot, jos niikseen tulloo, jos syvemmälle mettään herkijää menemään.
On siul enemmän ku miul tuon vanhuuven kans, voe tokkiisa, vaevoo. Mut luulenpa, et niihinki kasvaa ku ens hötäkästä selviää. Enhä mie oo vanhakaa ku vasta kaheksannellakymmenennellä.
Suatiin uamiaismustikat ja vähä puolukoit, jot mikä täs on elelles.
Huomenna lähetään Mikkeliin vuorokauvveks tyttären ja kaverin tieltä, ku hyöt oli ehtint tehä varauksen aekasemmin tänne. Mikä lie olt sekkaannus. Kaekkien tiedossahan nää mökkivuorot on, aenahhii periaatteessa. Mut siin on kyl sikäli merkittävä juttu, et tyttären ystävätär menetti miehesä Etelä-Afrikassa. Hukku. Eikä suruaeka oo vielä ohi. Hyöt tarvii rauhaa asian hoetamisseen. Heijän pit lähtee Amerikkaan kouluja kääneen miehen hyvään duuniin, ee siis pakolaeseks. Mut kaekki hajos siihen paekkaan. On siinä kestämistä. Ee sit voe tääsin ymmärtee, mitä kaekkee siinä on. Hyvä Jumala antakoon hänelle voemia.
-
Vai silviisii teilpäi . Myö saatii mustikat lapsenlapselt valmiis pienis pakastepussiin. Puolukat ostetaa kuha keritää. Pohjois-Karjalst ja Kainuust tulloot mustikat vast kuukauve pääst. Sillo saa torilt suolasienii ja.
Kuolema se yllättää millo kenekii. Tei sukulaisest Miki Liukkoset kuulu kuvataiteilija Ranta kertonee jot Miki pantii kylmäst ulos sairaalast.
Eikö ne hoitoimmeiset kestä näitä vaikeimpii tapauksii. Potilaa pitäs osata käyttäytyy ! Se on kova vaatimus henkisest sairaal immeisel.
Kyl on tääki henkine pahoinvointi kovast lissaytynt. Iha pienet lapsetkii on jo ahdistunneet, tai ainakii koululaiset. Mikä sen tekköö ?
Vaa kylhä myö tää tiijetää, ahistuksen aika on meil luvattu. Mut ei myö olla moksiskaa, istutellaa vaa omenapuit ja pietää pää pystys.
Mie en millää vois tätä miu Mattii jättää. On myö puhuttu kaik selväks, mittää ei oo ennää välis, muuta ko ajan raja sit ko se tulloo meit erottammaa.
Voikaa hyvin työ Mikkelii mänijät !
R-m ja Matti
-
Kummallista, ettei Jumala kuule pyyntöäni ... kuuleehan Hän tietenkin, mutta vastaa omalla ajallaan tietysti. Välillä vaan hermostuttaa. En jaksaisi odottaa. Nimittäin kun rukoilen Kirjoittamisen inspiraation armolahjaa. Hän vastaa pyyntööni omalla tavallaan, kuten näin.
-
Non ni. Järvi on sumun vallassa. Lämpöasteita rapiat päälle kymmenen. Seinäkello.
-
No nyt ollaan syyspuolella. Suap nähä, kuinka täsä käyp. Ja mikä ettei, ettei kävis. Onohan tämä saitti niinku muuttii.
No annaha olla, ku minä huastan.
Käv nimittäin niin, jotta jouvvuin kotmieheks, ku paremp puolisko lähti piensukutappaamiseen. "Pien" sen taattua, jotta vuan sisarusten porukat, kokonaiset kolomekymmentä vajaat. Minä jäin kottiin, vaekka oon päämies, koska lentsu vaevas.
Mutta minäpä pesinnii pyykit - ja kaekki. Yheksän konneellista. Talon isossa konneessa puolet. Jotta nyt on vaarilla silitettävvöö. Voe tokkiisa kuitennii, en paremmin sano.
Mitä tulloo kansaenvälisiin juttuloehen, Sannan poeslähtö kotmuastaan on ilonen asja, koska nyt mualima viimmestään huomoo, että Suomessa kaaneus ja lahjakkuus on tuiki normaalia, sano. En muuta sano, mutta kirjotan sitäki sujuvammin.
Mitä sitte tulloo muuhun mualimapolitiikkaan, ni muanjäristys ee oo sitä. Se on muuta, mitä tiällä ee onneks tarvii kokkee.
USA:n vaalit. Voe hyvät hyssykät! Ne ottaa lujille. Hullu mies se yks.
Ja ilmastonmuutos. Ku pörssikurssit pittää olla malliinsa, siinä ee mualiman tuho paena mittää. Meni syttee tae savvee, vinanssit pittää näättee lussoo. Kylä jämpti o näen.
-
Non ni, ee ku huasmmaa. Ee ku kirjottammaa. Sitä minä piän tärkeenää, jotta ee sekoteta puhumista kirjottamiseen eekä kirjottamista puhumissee. Nimittäen onohan niissä hiuma ero! Avaat suusi, annat tulla puhetta, ääntä, sanoja, lauseita; miten puhut: rauhallisesti, kiivaasti, ... Kirjottaessa suu on supussa. Et sano mittää. Ajatukset liikkuu. Kädet käy näppäimillä. Olet yksin. Ei ole kumppania keskustella. Mielikuvitus-, tosin yleensä todelliset, ihmiset ovat osapuolina vain ajatuksen tasolla. Siis kirjottaminen ja puhuminen: kaksi täysi eri asiaa. Mutta ne sekoitetaan usein nimenomaan kirjoitettaessa. Käytetään ilmaisuja, että puhuu, vaikka kirjoittaa. Esimerkiksi ...
Onpa ollut, oli eilen niiin lenseä sää ja ilma, ettei peremmasta väliä: lämmin, lämmin, lämmin, tyyni.
Olin eilen Musiikkitalolla yhteislaulussa. Kumma kun ääneni ei kanna fraasin loppuun. Happi loppuu! Tekniikka- vai fysiikkavika! Harmittaa. Vai olisiko syy ... ei ainakaan pelkästään, sillä olen huomannut tämän aikaisemminkin .., että alle söin vohvelin. Jos vatsa ja verenkierto olisivat olleet enemmän levossa?
Tilaisuuden loputtua viereeni tuli työaikainen kaveri, nainen, joka käy näissä myös. Hän on jollakin hyvinkin inhimillisellä tavalla, uskoisin, kiinnittynyt minuun ja minä tietysti sitten häneen, koska olen ihmetellyt hänen "aktiivisuuttaan". Olen imarreltu. Ikäeromme on noin kolmekymmentä vuotta eli hän on vielä työelämässä, siinä samassa paikassa, josta jäin eläkkeelle. Hänellä on kolme poikaa. Minulla kaksi tytärtä. Sillä lailla olemme kuin paita ja perse, vakka ja kansi, Skylla ja Kharybdis.
Ihmeellistä ja arvokasta on se, että hän hakeutuu, niin koen, seuraani. Hän on kiinnostunut ja viihtyy.
"Se on vain maallista", sanoo Katto-Kassinen.
Olen ajatellut elämänprosessiani: Missä olen nyt ja mitä ja millaista on edessä varsinkin kun kylkivaivani vain näyttää jatkuvan, ollut jo muutaman kuukauden. Ja tietysti toinen asia on muistin heikkeneminen, jota olen ehkä vatvonut täälläkin aiemmin. Muualla en juurikaan, mitä nyt vaimolleni maininnut. Huolestuttaa, etten muista, ei ainakaan heti tule välilittömästi mieleen tutut nimet ja varsinkin mitä eilen ja toissapäivän ... Tavoitteeni elää 111-vuotiaaksi tuntuu tosi tosi kaukaiselta. Hiukan vitsimielessähän sen olen asettanutkin, kuitenkin ajatuksella että haave ja ennustus voi käydä toteen. Tavoite nimittäin jäntevöittää kulkua. Voi keskittää voimansa, karsia turha.
Nyt pittää mennä Maisaan, sekä etsiä Kirkkovuosikalenteri, josta pappikin mainitsi eilen hartaudessa, että sekin selkeyttää elämänkulkua. Kalenterista ajattelin bongata virsiehdotukset, joita esittää tilaisuuden tullen, jos sellainen tuleekaan, mikä on harmillisen harvinaista. Tosin lempivirteni tai ne, jotka sillä hetkellä ovat mielessä, eivät ole sen hetken kirkovuosiehdotuksia tietenkään, ja siksi nimenomaan tässä on hankaluus. Haluisin olla mehdollisimman tiukkaan "kirkkouskovainen", mutta myös noudattaa mieltymyksiäni. Kyllä uskovaisuus vaatii mukautumista, suostumista ja tavallaan oman itsen häivyttämistä seurakuntakokonaisuuden hyväksi. SE SITOO JA VAPAUTTAA. pARADOKSAALISTA. Mutta näin on meidän ihmisten elämässä. Olemme turpeessa, josta pyrimme vapautumaan. Välttämätttömyyden pakosta totesi opiskeluajan tuttu, nyt professori, se ... se ... joka osallistui voimakaasti koulu-uudistukseen.
(Yrjö Engeström) Toisaalta koen ainakin teoriassa ja uskoni tasolla, että jos kuka niin Jumala armahtaa. Ja mistäpä muualta löydän armahtavan Jumalan kuin sieltä, missä Sanaa puhtaasti saarnataan. Tämä on kaikua pappi-isäni perinnöstä, nämä kirkolliset ja raamatulliset fraasit. Kyllä ne ovat auttaneet itseilmaisuani. (Ja sitoneet turpeeseen.)
-
Voi veikkone kui hyvä on lukia siun haastii ! Ko kirjotat, ni se on miulle iha ko haasteltas.
Saisi olla enemmänkin näitä kuulumisia foorumilaisten elämästä. Olemmehan yhtä ruumista, joten pikkuvarvas tahtoisi tietää miten selkälihaksille kuuluu.
Kun tulin foorumille vuonna 2008 oli Pekka se jonka erikoisetkin lausahdukset olivat ne jotka minua lähensivät foorumin ihmisiin. On inhimillistä välillä päästellä tajunnanvirtaa tai mitä nyt milloinkin sattuu.
On ollut kirjoittajia jonka kuulumiset ovat olleet lähes aina samoja. On ollut liikuntasuorituksista kertojia jos on ollut sielun syvyyksiä avaajiakin.
Ei ole itsestäänselvyys mikä ketäkin lähentää. Valintaa on valitsijalle, itse olen kaikkiruokainen. Ruoka onkin yksi rakkaimmista mista aiheistani, toinen taidem kolmas historia.
Kiitos Pekka paljosta. Ota taas lämmin käteni virtuaalisesti kylmään käteesi. Olet läheinen, lähimmäisin.
Rakkaudella ( sisarellisesti tietenkin :002:) Tuus Riitta
ps. Nimien muistamattomuus ei ole vaarallista, vaan aivan yleistä jo 40-vuotiaillakin.
-
Voi kiitos, mummelini! Näin sitä jaksaa taas etiäppäin.
-
Nythän näet jot sius on vetovoimaa ! :107:
-
Kyl maar juu. Nyt on torstai kuten viikko sitten. Ohjelma alkaa syksyn osalta olla putkessa. Sopivasti aktiviteettia kullekin päivälle. Sitä ihmettelin äsken, että ... mutta se karkasi mielestä ... ainakin sitä nyt, kun muisti on kehittynyt(?)/muuttunut(?)/pelkistynyt()? vaiko vaan huonontunut? Muistamisen muuttuminen ei ole vain aivojen kalkkeutumista? Vai mitä vanhenemisprosessi on? Voisiko olla oleellistumista? Ainakin se on totaalinen prosessi kuin kuolema. Nimenomaan prosessi kuitenkin, sillä kuolema ei ole. Se on kertakaikkinen. Vanheneminen on prosessi, vähittäinen. Kuitenkin totaalinen. Ihminen vanhenee sieltä sun täältä. Valmiudet rapistuvat. Ihminen kuluu. Elimistö.
Lämmin syys. Aurinkoinen syys. Sienikostea syys, vaan ei ikävyys. Kesän kaihosta ei tietoakaan, vaikka sekin oli.
Nyt tulloo enkka valvomises: neljä tuntia kolmen tunnin unen jälkeen. Odotettavissa on vielä pari tuntia unta, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.
Lähtis nyt kunnolla lentoon kirjoittaminen, ni olis jotain hyötyä eikä pelkkää vatvomista pähkäilyn lomassa, vatvomista ja ajan kuluttamista. Aika kuluu kuluttamattakin.
Oli äsken hauska ajatus, mutta ehdin sen jo tyrmätä ennen kuin julkaisen. Nimittäin kun katsoin TV-ohjelmaa, uutisten jälkeen Elämäni biisissä on Paavo Väyrynen, mikä tuotti ajatuksen että täytyy olla uusinta. En kuitenkaan hyväksynyt ideaani, koska tunsin että ei kiusata vanhaa miestä. – Olipa Vuokko-rouva muuttunut! Hän on sairastanut ilmeisen vaikeaa syöpää. En ehtinyt edes tunnistaa enkä olis tunnistanutkaan, ellei olisi mainittu.
Vaasan Herikseen on sitten ilmoittauduttu majoitukseen kentän vieressä hostelliin. Hiukan haikeutta on ilmassa sikäli, että tietyt tyypit ikänsä vuoksi eivät enää lähde, että koska on minun aikani jäädä kotiin? ”Kotjmieheks”, kuten termi kuuluu. Saapas näkee. Meikän odotushorisontissa ei vielä piitkään aikaan. Mutta kuitenkin. Eräänlaista painetta on ilmennyt.
Nyt on maanantai. Huomenaamulla otan viimeisen kuuritabletin.
Huomenna on tiistai, kahvakuula ja srk:n lounas. keskiviikkona on Katu-pappila, torstaina Asahi, perjantaina Katu-pappila. Lauantaina lakanoiden vaihto, sunnuntaina Herättäjän kirkkopyhä Paavalin kirkossa Helsingissä ja klo 16 Siionin virsien läpiveisuiden 10 seuraavaa virttä.
Näin se homma etenee. Loppu lähenee, mutta ei vielä. Tai siis lähenee koko ajan, mutta äärimmäisen hitaasti ja hienovireisesti ja hienotunteisesti. Löysin eilen mielestäni hyviä sanoja vaimolle, kun puhuin – puhuja-ammattilaisen poika kun olen – suhtautumisesta kremppoihin. Mielestäni hän valittaa liikaa, ja täyttää sillä liikaa elämääni, etten pysty luovaan työhön paneutumaan. No jostakin se inspiraatio ja pato aukeni, pääsin loihe lausumaan vakuuttavia sanoja suhtautumisesta itsessä oleviin muutoksiin: että ottaa aikansa sopeutua, mutta että kaikkeen tottuu silloin kun on pakko ja että aika parantaa. Aika parantaa –fraasia en käyttänyt, kuitenkin sitä tarkoitin. Ilmaisin asia vain toisin sanoin tuoreemmin, en tarkoituksella pyrkiäkseni tekemään vaikutuksen, vaan se vain tuli sisältäni elettynä ja koettuna ja oli sillä keinon tehokkaampi. Tunsin hänen saaneen uutta virtaa. Me molemmat saimme, ja läksimme omille tahoillemme lenkille, koska vaimolla toimii pää, minulla jalat.
”Hitaasti ja hienovireisesti”. Oi kuinka kauniisti sanottu! Ainakin ’hienovireisesti’. ’Hitaus’ nyt ei ole välttämättä positiivista. Hitaudella tarkoitan sopeutumista väistämättömään. ”Väistämätön” tuntuu kuitenkin liikaa pakonomaiselta. Miksei aina voi väistää. Yksi väistämisen muoto on oikean ja vasemman lisäksi pysähtyminen ja senkin lisäksi perääntyminen ja perääntymisajatukseen helposti liittyvä vauhdin ottaminen. Siis tilanteen tarkastelu sen kaikilta puolilta. Tilanteen haltuunotto ja sitätehen sen käsittely. Tasapaino. Maailmansa hahmottaminen., minkä hahmottamisen sulauttaa kauniisti Rukous, rukous ja aina vaan rukous, Herraan, Kaikkein Korkeimpaan turvautuminen (Pekka näyttää lähestyvän finaalia).
No älähäm mittää. Ei anneta vielä periksi. En anna vielä periksi. En aio vielä lopettaa, kun kerran alkuun pääsiin. Kuinka pitkälle virtaa riittää, sen tietää yksin Hän. Mutta ennen kuin jatkan, käyn pissalla.
Mutta onhan tässä jo pituutta, että kehtaa julkaista, että yrittänyttä ei laiteta.
Vai vieläkö tulis jotain? Olisko odotettava vähän? -
Olen minä aforismejakin kirjoittanut, uusin Lyhyestä pitkä kaunis.
25.9., siis tänään
Ylihuomenna mennään koko konkkaronkka, ne ketkä lähtee, ne menee, siis me, jotka menemme. Aiemmin on ollut pari-kolmekymmentä, nimittäin lammelle veisaamaan, eiku laulamaan, ja paistamaan makkaraa, Katu-pappila –yhteisö. – En oo suanunna ehottoo virren virttä aekoin, koska jengi on niin keskustelusuuntautunut ja veisuuvammainen, että pastori on päättänyt enemmistön tahtoa ja taipumusta seuraten pitää veisaajien mölyt mahassa. Olishan sitä saanut väliin luikaattoo toivevirsiehdotuksen, mut en ole rohjennut arvellen porukan pitkästyvän, ja kun olen ”syntymässä säikähtänyt” eli arka körttiläisyyksineni täällä jossain yleiskirkollisuuden, kansanraamattulaisuuden ilmastossa. Ehdotukseni on nimittäin noudattanut malmivaaralais-perinteistä- ja siis harvemmin veisattavaa ja vähemmin yleisesti hallittavaa osastoa. – No mikäpä tässä Jumalan maailmassa: ”Ah mitä vaivaa vastusta, saa matkalainen kohdata.” Pieniähän ne on meikäläisen murheet monien muiden rinnalla, ja nyt tarkoitan heitä todella alatien kulkijoita, heitä jotka vaivoin jos koskaan, osa, ehkä enemmistö eivät urkene kynnyksen yli toiseen todellisuuteen, siihen jossa luvataan parempi elämä; toivonsa heittäneet, urautuneet.
Ihmeellinen on se luonnon laki, että heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kun porskuttaa. Heitä jotka eivät jaksa, heitä ei vaan sitten enää ennen pitkää ole. Me olemme jääneet tänne ja elämä kantaa. Elämä antaa, minkä antaa. Kuolema ottaa omansa. Kuolleet eivät puhu. Paitsi lähimmille – aikansa - (heille joita on, sillä useimmiten sortuneilla ei ole lähimpiä. Siksi he eivät ole jaksaneetkaan.) Sitten heidän äänensä hiljenee. Kuvitteellinen vuoropuhelumme lakkaa. Muistot haalenevat. Teot ovat jollakin salaperäisellä tavalla elävinä vaikuttamassa ihmiskunnan työn kerrostumana.
-
Kiitos taas, rakas ystävä, upeasta eksistentiaalisesta esseestä ! Näin sain kuulla ja ilmeisesti myös ymmärtää kuulumisesi viime viikolta.
Sairautta ja kuolemaa on ollut paljon ikäisissämme, ihan lähipiirissäkin.
Vasta pari päivää taapäin oli talossamme lippu ( taas ) puolitangossa. Kukaan ei ole varmana tietona kertonut kenelle liputettiin, mutta talon asioista enemmän perillä olevalta kuulin arvion kenelle se oli.
Voi sentään. Viitisen vuotta nuorempi mies jonka komea valkoinen mersu seisoo nyt pihassa ilman kuskia.
Oli hänelläkin syöpä, keuhkosyöpä kaiketi.
Itsellä on ollut kremppaa monenlaista ja olen niitä käynyt syynäyttämässä. Ei löydy, mutta itse tiedän että kovasti huimaa, mutta miksi ?
Fysiikan päälle oli käynyt kilvoittelu itseni kanssa Älypäässä, joten lopetin. Sain kehoituksen , ja tottelin.
Älypää vei monta tuntia päivässä, ja ne oli Matilta ja huushollilta pois. Oman ruumiini jälleen olin unohtanut, sillä henkinen ja hengellinen on niin paljon kiehtovampaa.
Tänään tein rolalla tuon pienen joenranta-lenkin. Koville se otti fyysisesti, mutta henkisesti antoi keskusteluhetki erään 'rantojenmihen ' kanssa. Hän oli tullut siihen penkille kaljapussin kera, minä toiveessa nähdä sorsia.
Keväällä niitä oli korkean veden aikana usein, mutta nyt Merrasoja oli tukossa. Jokin kaisla-laji oli vallannut vapaat veden niin etteivät sorsat sekaan mahdu. ' Kyllä niitä välillä on', sano rannalla istunut mies.
Pihalla istuksin vähän aikaa rollani päällä ja juttukaverin sain kun naapurini tästä kerroksestamme tuli tupakalle. Hän on niitä harvoja jotka polttavat.
Söimme joensuulaista kalakukkoa. Se oli makoisa ja kuorikin oli pehmeä. Ei savolaismallinen ruiskuori jota meidän hampaamme ei saa pureksittua. Rukiilta tämäkin maistui, mutta oli puna-ruskeaa. Mitälie jauhosekoituska, hyvää kuitenkin.
Pakkaus on jo poikkee, mutta aion googlailla joensuulaisen kalakukon.
Matti nukkuu toisia päiväuniaan.
-
Hoh-hojjaa. On tämä elämää ja miksi ei olisi. Onhan tämä kuitenkin, etten sanoisi ja sanalla sanoen: elämätä kaikkine puolineen ja muotoineen – sano.
Mutta! Oltiin lammella ja syötiin makkaraa ja oltiin lähimmäisiä heikommille. Seurakuntaharrastus ainakin minulle enkä usko olevani yksin, on jännää sikäli että siinä saa on lähimmäinen. Saa auttaa, koska lähellä on heikompi, jota on luontevaa palvella. Tämän sain makkaranuotiolla kokea makkaratikkuja ojentaessani. Aivan spontaanisti, kun menin hakemaan tikkua ajattelematta suuntaan tai toiseen yhtäkkiä annoinkin tikun toiselle. Toistin tämän muutaman kerran ja ihmettelin kuinka onnellista! Saa antaa! Kuinka antaminen onkaan elähdyttävää! Ja se on mahdollista vain jos tuntee ylemmyyttä, siis että on mistä antaa. Kun toinen huonommin liikkuva saa ja minä annan. Toteutuu kristillisen rakkauden periaate.
Vastavuoroisuuden periaate toteutui jo siinä samalla: joku on niin pieni ja vaatimaton, että sallii olemassaolollaan suuren ja korskean pönöttää, antaa tuntea tarpeellisuutta ja merkityksellisyyttä. ”Näin te toteutatte Jumalan rakkauden lain: antaessaan saa, etsiessään löytää.”
Mutta saa olla myös itse heikko yhdessä heikkojen kanssa. Voi olla. On mahdollisuus.
-
Kyl miun tarttee jaksaa tätä, tätä kirjoittamista Körttifoorumiin. Ei ole täällä tungosta, ei. Voi hyvän tähe. Missä jengi on?! Olkoon missä on, ei kuulu mulle. Minä pidän osaltani yllä, pönkitän aina seuraaville Herättäjäjuhlille. Ne on rasti. Missä on maali? Ei kiinnosta. Nyt on nyt. Ja tätähän tulee, se on varma, niin varma kuin olla voi. Ei yhtään epävarmempi eikä varmempi. Tasan tarkkaan näin on. Tässä ja nyt. Tällä keinon.
Huomenna menen tyttäreni kanssa mökille syystalkoisiin. Vaimo ja yksi siskoistani ovat peruuttaneet lähtönsä, vaimoni heikkojen jalkojensa vuoksi, siskoni flunssan. Tietääkseni muita peruutuksia ei ole. Kymmenkunta henkeä tulee paikalle. Emme mekään, tyttäreni ja minä, ole kuin päiväseltään. Klo 12:ksi osutaan ja klo 17 lähdetään tulemaan takaisin, että ehditään saunaan. Useimmat yöpyvät, jotkut kaksikin yötä. Vastuusiskoni, toiseksi nuori on ollut jo viikolla ja on kai ainakin maanantaihin. Hyvä että nuoremmat ovat ottaneet omakseen motivoituneita kun ovat pienten lastensa takia, siis seuraava sukupolvi. Näin se homma etenee. Ja paikka ympäristöineen on mitä mahtavin, ei umpiluonto vaan perinnöltään, joka juontaa alkunsa kirkonkirjojen alkuajasta, ajasta josta tietoa on saatavissa. Kelpaa siinä sukupolvien ketjua jatkaa – ainakin minun mielestäni, joka nyt olen suvun vanhin. Uskon aatteen siirtyvän puhtaana eteenpäin kauan tulevaisuuden hämyiseen valoon.
Ei täs nyt sitten muuta tämän kummempaa. Ehkä. Mistäpä tuon tietää tai tietäähän tämän kun tietää. Tietää minkä tietää. Tiedossani ei ole muuta kuin että tiedossani ei n y t ole muuta. Täytyy vain hetki, kaksi odotella ja kaivaa aivoa, jos jotain … Niin tahtoisin olla läsnä. Niin haluaisin vain olla pyrkimättä yrittämättä. Onko jätettävä tähän ja mentävä kuitenkin eteenpäin, jonnekin tuntemattomaan tai kuitenkin tunnettuun ja toistuvaan: aamulehtiin. Ensin sammutettava tämä (tätä jaaritellessani tuli mieleeni Proust. Kun hän, ehkä minäkin. Näin olen hänen ’Menneen maailman muistelot’ kokenut, että mitä mieleen tulee, että ei sen kummempaa – ja kuitenkin kummaa jostakin käsittämättömästä syystä, tai sitten olen vain toiveikas ja uskottelen itselleni. Tiedän ja tunnenhan minä tämän olevan merkittävää minulle. Eikö sen pitäisi riittää?! Mitä! Mikä on y l e i s e s t i k i i n n o s t a v a a?! Myönnän periaatteessa monen lukijan … [] … olevan ”muualla”, ”poissa”. {Nyt alan epäillä. Mutta mitäpä tuosta.} Sen verran ajattelen mahdollista lukijaa, että …
Mihin minä jäinkään? Istun ja palan. Saa kestää … Sisäisen kommunikaation on läpäistävä puhumattomuuden, kontaktittomuuden muuri, muuten se jää torsoksi.
Mitä on ajankulu? Mitä on ajanvietto? Mikä ei ole ajan kuluttamista? Mikä on elämän tarkoitus? Rakastaa. ”Rakastakaa niin täytätte Jumalan lain.” {Nyt olen kai lopettamassa, koska Hän tuli. Minä yksin en jaksa.} Kuitenkin aika aikaa kutakin. Ei aika lopu. Yksilön aika on rajallinen. Ihmisen aika. Voi kuinka haikeaa on luopua siitä mikä jatkuisi, mennä pois, alkaa muuta. Omine ajatuksineen on niin turvallista. Olla vain tässä nyt. Ettei tarvitse muuta. Jatkuvuus on ihanaa. Kun kaikki on tässä. Kun kaikki jatkuu. Kun mikään ei lopu. Voi hyvän tähe tätä elämää! Tää on niin tätä niin tätä. Ei voisi olla paremmin.
Mutta aika aikaa kutakin, ajatteli kun pässi päänsä oli menettämässä, mutta ei menettänytkään. Menestyi. Edistyi. Jatkoi tehtäväänsä lampaiden miehenä, naisten miehenä. Mies miehenä paikallaan oli ja on. Kunnon mies paikkansa ties. Oli ja on se. Pässi. Uros sarvineen. Sellainen se oli ja on. Pässi mikä pässi, ei sen kummempaa kuin pässien pässi, ehkä. Tai vain yksi pässi monien pässien joukossa tasavertaisena oman arvonsa tuntevana ja itsetietoisena.
Pässien jumala on Suuri Sarvipää.
Hän saakoon päättää istunnon Hän
PS. Katso! Eikä edes pistettä perään
Varmuuden vuoksi
Hän
{{Tulihan sitä kuitenkin.}}
Hän
-
Kyl miun tarttee jaksaa tätä, tätä kirjoittamista Körttifoorumiin. Ei ole täällä tungosta, ei. Voi hyvän tähe. Missä jengi on?! Olkoon missä on, ei kuulu mulle.
PekkaV
Sitä sammaa miekii pohin. En sure, mut muistan männeitä aikoij. Sillo oli kiva lukja ko jotkuu kerto käyneesä uimas, marjas ja pyöräilemäs. Laitettii sakil ruokii ja kirjotettii runoloit. Soitettii levyjä ja piettii välil hauskaakii.
Lukijoit on enemmä ko koskaa. Mistähä sekkii johtuu. Onko se tuo politiikka mikä on kääntät kiinnostuksen meijän voorumii. Vai oikeesti uskon kysymykset on alkaneet ihmisii kiinnostaa. Sitäkii on miu mielest ollu ilmas.
Sillo, jos nii on, olis metka kuulla vai kysymyksii uskon alalt. Myöhän kyl vastataa ku kysytää vaik ei kysytä kenenkää uskost. Eikä opeteta, kerrotaa empiirisest ( omin kokemuksin ) ja valotettaa körttiyden pääpiirteit.
-
Lukijoit on enemmä ko koskaa. Mistähä sekkii johtuu.
Lukijoita on paljon, mutta mielestäni lähes kaikki ovat robotteja, eli tietokoneohjelmia, jotka surffailevat kaikkialla internetissä.
Jos olen väärässä, mielelläni otan vastaan opetusta tästä asiasta.
-
Niinkö ! Miten sen voi tietää ?
-
Miten sen voi tietää ?
Yritän selvittää asiaa ja palata tähän myöhemmin.
-
Mikähän tarve tämä on synnyttää sanoja näkyviin? No, vastaan itse kun en kehtaa antaa lukijan vaivautua. Syy on nimittäin itsestään selvä. Itsestään paha pappikin saarnaa. Itse ja itse. Haluan elää!
Suhteessa vain on elossa. Suhteessa johonkin lähimmäiseen tai kaukaiseen.
Kuinka voin sujuvoittaa ilmaisuani? Toiseksi viimeisen lauseen kohdalla kysymys tuli mieleeni. Ajattelin että ”toiseksi viimeistä” edellisen kanssa ovat toistoa. Toisto on helposti itseselvyyttä.
Kuinka siis korjaan ja kehitän. Tuossa mainitussa tapauksessa voiko nuo kaksi lausetta yhdistää, jotta sanoja olisi vähemmän, mutta ilmaisu olisi selkeämpi ja helpommin luettavissa.
”Suhteessa vain on elossa. Suhteessa johonkin lähimmäiseen tai kaukaiseen.”:
Elossa on vain suhteessa lähimmäiseen ja kaukaiseen. - Elossa on vain lähimmäiseen / Toinen ihminen synnyttää elämän. – On absurdia edes olettaa olevansa ainoa ihminen maailmassa. Siis: alkuperäinen ajatus, ilmaisi sen miten päin tahansa on lattea. Kieltä voi tiivistää niin, että kaikki sanat, jotka asianomaista ajatusta tuovat esiin, ovat turhia. Henkilökohtaiselta kannalta itse tekeminen on usein kiikun kaakun motivoitunutta. Mutta kun se on sitä, on se perusteltua. Luovuudella tarkoitetaan uutta yleisesti. Luomuksen tuottaminen on sekä henkilökohtaisesti että yleisesti oikeesti uutta, todella ennennäkemätöntä. Uutta vanhan päälle.
Täytyy pyrkiä tiivistettyyn luettavuuteen. Se on myös henkilökohtaisesti motivoivaa. Tullaan siis kommunikatiivisuuden kysymykseen.
Seurustelu, kommunikointi, keskustelu. Siinäpä taito, jonka hallitessaan todella edistyy ja edistää. Koko ihmiskunnan kannalta keskusteluyhteys on kultaakin kalliimpaa, timanttia. Että välissä ei ole mitään! Puhua kuin mies miehelle. Naiset. Ihmiset. Ihminen ihmiselle. Olemmehan kaikki ihmisiä! Miksi emme puhu samaa kieltä?! Miksi emme puhuisi samaa kieltä!? Hoi Aatami ja Eeva! Tulkaa takaisin. Kasvetaan yhdessä. Tehdään jälkeläisiä yhdessä. Ollaan yhtä! Ei eriydytä. Ei olla erikseen. Ollaan kyllä eri persoonia, kaksi eri ihmistä, monia ihmisiä, mutta ollaan silti yhdessä. Yksissätuumin ilman välilyöntiä. Ei laiteta väliin muuta kuin puhekupla, joka sekin häviää seuraavan tieltä luoden liikkeen. Ja tämä on kannattava liike. Se kantaa ihmiskunnan ikuiseen onneen, ikuiseen menestykseen. Vain se?!
Vai kuinka on, yksilö? Onko yksilö materiaalia suuressa ihmiskunnan historian spiraalissa, jota olen aiemmin kuvannut siteeraamalla Egon Fridell’in kulttuurihistorian loppua.
-
Minä ( minä ! ) en pyri kirjoittaessa skolastisuuteen, enkä kieliopillisuuteenkaan. Tulee jos tulee, yleensä ei.
Nyt minulle ( minä ! ) olen vasta oivaltanut mikä olisi ollut ihanne-ammattini. Toimittaja. Onhan tytärkin.
Ja kun olen nyt putkeen kuuntelemassa Apu-lehden päätoimittaja-kirjalija Marja Aarnipuron dekkarisarjaa toimittaja Kaarina Riipisestä, huomaan että Kaarina on lähes yksýhteen kanssani. Utelias, kaikesta kiinnostunut, koiria rakastava, yliherkkä ja sairauksien vaivaama ortodoksi.
Ortodoksi en virallisesti ole mutta sen kirkon mystiikka on minua aina kiehtonut. Tunnelmat !
Kiinnostuin lukemisesta heti lukemaan opittuani. Kirjoittelen mielelläni lyhyitä pätkiä, mutta en voi ajatella kirjoittavani kirjaa jota foorumin Leena on useaan kertaan minulle toivotellut.
Kirjojen lukeminen avartaa,kirjoittaminen poistaa kertynyttä massaa.
Luoja antaa ihmiselle luonteenpiirteet ja niiden mukaiset kiinnostuksen kohteet. Niistä syntyy tehtävät elämässä. Ne koen johdatetuiksi ja annetuiksi.Niistä ei pidä kieltäytyä.
Pekka, meille on annettu , meidän tulee siitä jakaa eteenpäin. Älä itke, sinä olet jo antanut ! :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :052: :05
-
Söin viikunan. Sakkeus kiipesi viikunapuuhun. Viikuna oli ja on ilmeisesti etelän hetelmistä yksi suosituin, otaksun, koska en tiedä parempaa.
No sitten asiaan, taas. Aina pitää olla asiaa ellei huumori irtoa.
Avaruus on täynnä aiheita.
Kukka, ruusu, pöydällä.
Jatkuu ilman ensimmäistä persoonaa.
Kuinka tuottaa toistamatta. Painottaakseen toistaa, toistaiseksi painottaa.
TILHET OVAT TULLEET! Ne korjaavat runsaan villipensaiden ja –puiden marjasadon. Ne sirisevät. Ovat tehokas korjuuväki.
Tänään hän menee Kutu-pippilään. Maanantaina saimme laulaa kitaran säestyksellä. Puikoissa oli ikääntynyt ja arvokas trubaduuri, jonka äänentoistosäätölaitteisto oli kunnioitusta herättävä. Eräs nimeltä mainitsematon osallistuja sai kiekasta laulun viimeisen sanan: ”valtavaan”, ylemmästä rekisteristä. Mukana oli rupatuurin ystäviä, aiemmin paikassa käymättömiä, sillä lailla merkittäviä yhteiskristillisiä ja yleiskristillisiä.
Hän käy kohta kellarissa hakemassa pyykin kaksi koneellista kuivattuna. Suuri silitysoperaatio on jälleen odottamassa.
Ja sitten taas aamupäivällä Kitu-pöpilään kuten myös ylihuomenna, siis viikottain joka toinen arkipäivä, jos Jumala suo. (Ei kai taas väsymys voita, kun Hän ilmestyi!? Toivottavasti ei, sillä vielä on tarve ilmaista. Mutta katsotaan. Ken elää ja miksi ei eläisi, näkee.)
Kyllä loppuhuipennus eli tyydyttävä yhteenveto tai jokin kolmas vaihtoehto on tarpeen. Jaarittelu saa loppua nyt. Pelkkää asiaa! Vain rautaista sisältöä! Ainutkertaista! ’Luovaa’ sanalla kirjoittaen.
Mutta mistä otat, jos ei ole mistä ottaa. On tyydyttävä siihen, mitä on. Köyhyys on kaunista, kun se on pelkistyneisyyttä. Kun se on selkeyttä. Kun se on arvokkuutta. Arvokas köyhä on kansantaloudellisestikin tarkoituksenmukainen. Tuottavuus olisi siinä ohessa tietysti bonusta, jos ei tuoteta turhaa. Turhan tuottaminen ei ole tuottamista, vaan turhaketta, joka kuluttaa luontoa. Luonnon kuluttaminen saa nyt kertakaikkiaan riittää. Luonnonsuojelu on nostettava ainoana ihmistyön päämääränä.
”Hän vaappui verta valuen ulos kammiostaan. Oli antanut enemmän kuin kaikkensa. Oli antanut itsensä pois. Häntä ei ollut enää. Oli muuttunut toiseksi, uudistanut itsensä ytimiä myöden. Nyt avautui uusi päivä, uudet haasteet ja uudet näkymät. Vanha oli mennyt. Avoimin mielin sankarimme suuntasi eteenpäin. Vanhan painolasti oli poissa. Reppu tyhjä, kuitenkin täynnä, tyhjää täynnä, täynnä tyhjää, johon saattoi lastata elämän sen kaikkine muotoineen. ”
Hän oli minä, muttei ole enää. Nyt hän on minä. Minä olen. Minä olen se mikä olen.
-
Hänellä on viisautta !
Köyhyys on kaunista, kun se on pelkistyneisyyttä. Kun se on selkeyttä. Kun se on arvokkuutta. Arvokas köyhä on kansantaloudellisestikin tarkoituksenmukainen. Tuottavuus olisi siinä ohessa tietysti bonusta, jos ei tuoteta turhaa. Turhan tuottaminen ei ole tuottamista, vaan turhaketta, joka kuluttaa luontoa. Luonnon kuluttaminen saa nyt kertakaikkiaan riittää. Luonnonsuojelu on nostettava ainoana ihmistyön päämääränä.
Näen hopeanharmaan hirsiseinän, pienen mökin jossa ei ole yhtään muoviesinettä.
Kaikki on luonnon tuottamaa. Pöydät, penkit, kaikki kapineet. Matotkin vanhoista räsyistä. Vain sanomalehti tilataan, käyttöön sekin. Sytyiksi.
Puu palaa liedessä ja takassa. Vesi haetaan lähteestä. Raamattu on avoinna lipaston päällä, päre pihdissä ja lampaantalikynttilät valmiina talvi-iltoihin.
Lehmä ometassa, koira pihalla, kissa takan pankolla. Pari lasta lattialla pyörimässä tai äiti niitä puurolla ruokkimassa.
Isäntä veistelee kirveenvartta.
Perunat, lantut, porkkanat kellarissa. Sienet ja puolukkasaavi tietysti myös. Marjamehut vanhoissa viinapulloissa.
Ei mitään turhaa, täyttä kotimaista tuotantoa. Kuten oli ennen... ?
-
13.10.2023
Aikans siisti sää. Hoh-hoijaa. Oltiin eilen Jäkes. Kuunneltiin kun eläkeläiset lausui eläkeläisaiheisia ja elämänaiheisia runoja. Kolme lausujaa, joista yksi oli tuttu. Oltiin sitten kaffeilla kolmisin, ei sen lausujan kanssa vaan toisen - ystäväksihän häntä voi sanoa - meidän kaikkien, lausujan myös kanssa ystävä. Niinku.
Harmittaa, kun lentomoottorin polttoainetta ei saa mistään. On laahustettava. Tyydyttävä. Kiitettävä.
14.10.2023
Lauantai. Huomenna tiettävästi on sunnuntai, pyhä. Ensi viikko on lapsenlapsilla hiihtoloma. Tulevat pariksi päiväksi, eivät koko viikoksi kuten ennen. Syy lienee kaikkien vanheneminen. Toinen syy ensimmäiseen kiinteästi liittyvä on ’aika’ sillä tavalla, että ajan kulu on luonteeltaan uusiutumaton. Aika ei toistu. Aika virtaa. Ilmiönä se on muuttumaton, virtaa aina, mutta sisältö ei toistu.
Yritän kaivamalla kaivaa ja vääntämällä vääntää ilmaa siipien alle, jotta kirjoitus lähtisi lentoon, sujuisi kuin siivillä loputtomasti; että voisin olla siinä, olla poissa tästä kuoleman ruumiista, ajasta ja aineesta, jossakin avaruuden kohdussa, iäisyyden kainalossa, kaikkeuden ytimessä. Herra! Suo minulle kirjoittamisen inspiraation Armo. Tapahtukoon Sinun Tahtosi. Aamen.
Latteuden ja toiston välttäminen olkoon tavoite. Vaikka toisto on tyylikeino, jankuttaminen ei.
Nyt on lokakuun puoliväli. Jouluun on aikaa kaksi kuukautta, pikkujouluun puolitoista. Sitten vuodenvaihteen jälkeen talven taittuminen kevääksi ottaa vielä tovin ja kaksikin. Ensi vuonna olen lähempänä kahdeksaa kymppiä. Saa nähdä kuinka nuo sodat muuttavat maailmaamme. En osaa pelätä onneksi. Pelkohan on ennakointia. Pelon aiheen aktivoiduttua toiminta peittää sen alleen. Mielikuvittelun mahdollisuus ennakoi joskin valmistaa, mutta voi myös lamauttaa. Luottamus Jumalan johtoon antaa levollisen mielen. Rauhassa näkee toivon. Rauha rakentaa. Sota tuhoaa. En katso juutuupista sotakuvauksia. Olen vihainen. Kysyn Miksi miksi miksi!? RAUHOITTUKAA! Eläkää. Älkää tappako! Sota seis!
Kello on 5.20. Vielä tunnin väännän tätä, vaikka mikä olisi. Ja onhan se välillä. Mutta katkeaa sitten, että täytyy tehdä iso riviväli. Aloittaa jotain uutta.
15.10.2023
Seurakalenterissa ei ole tänään kirkkopyhää. Viikon kuluttua on, mutta olemme matkoilla. Kahden viikon kuluttua on Tuusulassa.
Kiisseli unohtui parvekkeelle. Söin takautuvasti.
Huomenna tulevat lapsukaiset. Ei ole vielä tietoa, montako. Enimmillään pöydässä saattaa istua viisi alaikäistä, mutta ainakin kaksi – kerrallaan. Ovat vain kaksi päivää. Ovat kehitelleet muita menoja. Ei mummille ja vaarille liikene enempää. Hyvä niin, ei mummilta ja vaariltakaan enää liikene kuten ennen. Ikä painaa. Järjestelyt vievät voimia. Yhteydet etääntyvät. Yhä enemmän on rukouksen varassa. Ei vähä mitä.
Oliskohan tässä jo riittävästi matskua julkaista? En ole tyytyväinen. Täytyy puristaa vielä. Päässä ”takoo” aikoinaan näyttelijöille ohjaajan antama neuvo, että ”pudotella” niin kuin muruja pöydältä tai lantti kerjääjälle, ei kerjäläiselle, vaan ”armonkerjääjälle”. Me olemme kutsutut lievittämään toistemme yksinäisyyden kuormaa ja olemaan lähimmäisinä. Mutta ensin ehkä kuitenkin seurustella Jumalan kanssa, jotta Hän kauttamme voisi olla tukemassa vaellustamme.
16.10.
Viimeiset valmistelut lasten, kolme, tuloon. Vuorokauden ja viisi tuntia he täällä viivähtävät, ”lentävät” (kuin pääskyset) sitten takaisin kodin kautta isänsä lapsuuden ja nyt aikuisuuden kesäpaikkaan lopun hiihtolomaviikkoa. Siellä he kesiäänkin ovat viettäneet ja viettävät, vanhemman tyttäreni lapset, miehensä jo lapsuuden kesäpaikassa Savossa.
Näin se homma etenee päivä päivältä, viikko viikolta ja vuosi vuodelta. Tähän ikään kuuluu päivittely. Siksipä.
Kyllä joiltakin sujuu! Aamun paikallislehdessä etuaukealla sivun kokoinen reportaasi naisesta, jolla on kuusi virkaa ja viisi työtä. On kouluttautunut moneen. Nyt hänellä on oma kauneushoitola ja viikottain työskentelee ambulanssin mukana ensihoitotehtävissä!
Nyt kun kello on 6.07 olen tehnyt valmisteluja lasten tulon vuoksi: raivannut ruokapöytää, varannut pyykkituvan (normaalisti en ehkä olisi sitä tehnyt näin aikaisin), lajitellut pyykin, siirtänyt silitettävät syrjään keskiviikoksi, vienyt jätteet ulos, laittanut pyyhkeet valmiiksi (kylpypyyhkeet pesukoneen päälle ja käsipyyhkeen); sänkyjen laitto tapahtuu illalla. Tarvikkeet on siinä valmiudessa kuin ne tässä vaiheessa voivat olla.
Menemme puolilta päivin asemalle vastaan kävellen. Lapset saavat liikuntaa junassa istumisen vastapainoksi.
Kohta alkaa Hartaat sävelet ja aamuhartaus. Siihen ehkä nukahdan pariksi tunniksi. Herätys on klo 8.35 ja pyykkitupa. Sitten yksityiskohdat ovat auki. Mennään emännän johdolla … aamiainen, lehdenlukua, valmistelua, mitä nyt vielä voi, ehkä kaupasta vielä jotain täydennettävää. Siivooja kävi toissapäivänä. Siitä ei tarvitse huolehtia. Hän on nyt alkanut käydä. Kerran kuussa. Helpottaa Jaakkovaakkoa.
Näillä mennään. Ei täs mitä. Tällasta tää on. Saapas näkee, mitä tulee sitten. Katu-Pappila jää tältä päivältä vaimon pyynnöstä, jotta voimme valmistua yhdessä täysipainoisesti lasten vierailuun.
Eiköhän tässä nyt. Jotenkin vaan tuntuu, että tämä on tällä kertaa tässä; että kokonaisuus ehjänä on kasassa; että voin pullauttaa kirjoitukseni ulos; että työ on tehty; että pääsin voittajaksi; summa summarum; hummani hei, hopotiti-hoi!
Kiitos seurastanne! Tapaamisiin jälleen, kun aika ja tuote ovat kypsyneet.
........................
En ole tyytyväinen pituuteen, siis tämän postauksen. Puolet lisää antaisi lopputulokselle viimeisen niitin, pisteen i:n päälle. Jotenkin tuntuisi kypsältä, nyt jää hiukan raakileeksi. Mutta näillä mennään. En jaksa enää. On täs kuitenkin jotain. Täytyy olla, koska muuta en voi.
-
Niin täynnä itseäni, etten saa käsiä ristiin. Sormet ovat turpeessa. Oikeastaan se ei ole minua, vaan jostakin ulkopuolelta.
-
Jatkuu osassa 2