Tässä viitataan mitä ilmeisimmin siihen, että Jeesuksen seuraaminen on vaativa tehtävä. Pitää luopua kaikesta seuratakseen Jeesusta: " Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut." Ristillä tarkoitetaan siis luopumista kaikesta, ei taakan kantamista.
Voit olla oikeassa tuon ristin kantamisen suhteen.
Se voi hyvinkin olla luopumista kaikesta. Se voi mielestäni olla tämän lisäksi myös taakan kantamista.
Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua
Minulla on kuitenkin tulkintaongelmia tämän tekstin äärellä.
Jos kyseessä on jonkinlainen luettelo, eli että "jos joku tahtoo kulkea perässäni, hänen tulee"
a) kieltää itsensä
b) ottaa ristinsä
c) seurattava Jeesusta
eli onko tässä mahdollisesti kyseessä 3 eri kohtaa, jotka tulee toteutua?
Jos näin on, yhden kohdan ikävyys/mukavuus ei automaattisesti tarkoita, että loputkin ovat ikäviä/mukavia.
Eli, jos kohta a) on ikävä toteuttaa, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että kohta b) ja c) olisivat tästä johtuen ikäviä asioita toteuttaa.
Mikä tahansa kohta voi siis olla toisista kohdista riippumatta joko ikävä/taikka mukava asia kokea.
Jos kyseessä onkin kolme eri synonyymiä yhdestä ja samasta askasta,
tällöinhän tilanne on toinen. Eli jos mikä tahansa kohta on ikävä, tällöin muutkin kohdat ovat ikävää toteutettavaa ja koettavaa (ja tietysti päinvaston, eli jos jokin on mukavaa niin .....).
Eli onko itsensä kieltäminen, ristin ottaminen (ja mitä ilmeisimmin siis myös kantaminen) ja Jeesuksen seuraaminen yksi ja sama asia kolmella tapaa ilmaistuna?
Uskonnollisessa kielenkäytölssä käytetään monesti samoja termejä, kuin maallisessakin yhteydessä.
Samalla sanalla saattaa toisessa yhteydessä olla täysin eri sisältöinen merkitys.
Maallisessa yhteydessä "itsensä kieltäminen" ja "ristin ottaminen" ovat varsin negatiivisesti kalskahtavia sanontoja. "Jeesuksen seuraaminenkin" on vastenmielisen mielikuvan tuoma käsite.
Eli maallisessa kielenkäytössä nämä kolme kohtaa ovat kovin raskailta, ikäviltä ja vastenmielisiltä kuulostavia asioita.
Kun mennään uskonnolliselle puolelle, pakka menee monesti uusiksi ja täysin sekaisin, verrattuna maallisen puolen pakkaan.
Esim. KRistuksen ristinkuolema on "maailmalle hullutus" ja heikkouden osoitus, mutta uskonnollisella puolella se nähdään mitä suurimmaksi voitoksi sekä valtavaksi voimaksi.
Eli ehkä on niin, että ihminen, joka ei usko Kristukseen, hänelle nämä asiat ovat raskaita ja ikäviä.
Ihminen, johon Jumala syystä taikka toisesta on istuttanut Kristuksen oman uskon, mahdollisesti kokee Kristuksen seuraamisen positiivisena asiana. Hän mahdollisesti kokee ristin ottamisen positiivisenä asiana, varsinkin, jos arveluni siitä, että Jeesuksen puhuma kevyt ies on se risti.
Ja vaikka ei olisikaan, tällöin on mahdollista, että ristin kantaminen silti on kovin motivoiva kokemus uskovalle, mahdollisesta raskaudesta huolimatta.
Itsensä kieltäminenkin saattaa olla Kristukseen uskovalle miellyttävämpi kokemus, kuin täynnä itseään oleminen. Kristukselle kuuluva henkilö kun saattaa jopa ahdistua siitä, kun huomaa olevansa kovin täynnä itseään.
Tätä asiaa voi katsoa myös sellaisesta näkökulmasta, jossa yhdistetään tämä maallinen ja uskonnollinen näkökulma.
Voidaan ajatella, että Jumalan lapsessa on mukana samaan aikaan vanha luonto ja uusi luonto.
Vanha luonto kärsii niistä asioista, joista uusi luonto nauttii ja päinvastoin.
Tällöin Kristuksen seuraaminen olisi vanhalle luonnolle hullutusta, kun taasen uusi luonto ei juuri muuta haluakaan.
Jne...
Me helluntalaiset olemme kuitenkin ennemminkin keskittyneet väkevään meteliin, rukousjonoissa horjahteluihin ja kaatumisiin, kaikenlaiseen uskonnolliseen voittokulkuun ja tärinöihin, joten aikaa ei ole riittänyt tällaisten syvällisten kysymysten kovin tarkkoihin analysointeihin,
joten en osaa mitään varmaa sanoa, että onko ristin kantaminen varmasti mukava ja nautittava asia, vaiko ikävä ja vältettävä sellainen.
Siitä olen kuitenkin aika vakuuttunut, että asiassa on olemassa yksi totuus ja että ihminen voi sen totuuden löytää, kun sitä aktiivisesti etsii.
Ja kunhan helluntalaisuudeltani joudan, saatan minäkin yrittää tuota totuutta tavoitella, ellei joku ennen sitä saa minua varmasti vakuuttuneeksi siitä, kuinka asia oikeasti on.
Siihen asti, kun parempaa totuutta löydän, pitäydyn siihen, että tuo "kahden luonnon tulkinta" olisi aika lähellä sitä oikeaa.