Minä en hoida mitään.
Ennen aikaa olin kova hoitamaan hautoja.
Kun asun hautausmaan vieressä, niin on helppo nakki sekin.
Hoidin kesäisin useita vieraitten ihmisten hautoja.
Omieni haudat ovat toisella mantereella, joten hoidin vieraitten ihmisten hautoja.
On sellaisia, jotka ovat jääneet hoitamatta useita vuosia.
Seurakunta poistaa hautamerkin, jos ei hautaa hoideta.
Niin minä pelastin joitakin, niin kauan kuin jaksoin.
Kuka siellä lepäsi ja ihmetteli, miksi rakas ei tullut enää käymään?
Niin minä istutin kukkia ja itkin.
Voi vainajapoloinen, ei äitiä, ei isää, ei ketään tässä kylmässä maassa,
joka muistaisi.
Vähemmästäkin ihminen itkee.
Itkin ja muistin.
Irokeesikielinen naapurini joskus vastasi kun kysyin,
Jääkö kuolleet koko ajan hautaan?
Voi ei, hän sanoi.
Kesäöinä nousevat ja tulevat syömään omenia
Cass Collinsin puitten alla.
Me lapset ilakoivat metsässä,
kun aikuiset kertoivat kummitusjuttuja,
rummuttivat ja tanssivat keskikesäjuhlassa.
Kesällä ei saa kertoa tarinoita muita kuin kummitusjuttuja.
Tulee paljon käärmeitä, jos mainitaan... no ei nyt mainita.
Nahkapussi kiersi, ja jokainen otti tupakkaa siitä.
Naapuri kertoi, että Cass Collins kasvatti tupakkaa pihassaan.
Cass teki siitä vahvoja sikareita.
Naapurini vieraili siellä lapsena ja ronki sikaria.
Cass Collins antoi hänen kokeilla.
Hän muisti miten hän kiemurteli lattialla
pää pyörryksissä ja vatsa vääntyneenä.
Kävin ensimmäisen kerran kirkossa ja nahkapussi tuli eteeni.
Tartuin reunaan ja katsoin sisään
ennen kuin mies vihaisesti tempasi sen pois.
Kerkesin nähdä, ettei siinä ollutkaan mitään tupakkaa.
Oli vain kolikoita.
Jokaisella on kai oma jumalansa.
