Nuorella henkilöllä ja päätoimikunnan jänenellä onkin varmasti tuoreita ja viisaampia ajatuksia minuun nähden ja niinhän pitääkin ollakin.
No niin, ei taas ruveta tästä. Foorumilla kirjoittaa yksityishenkilö MP.
Herää kysymys, millaisia ne radikaalimmat Siionin virret mahtaisivat olla? Tietäisin monia, joilta ne syntyisivät vaivattomasti.
Minusta SV on periaatteessa ihan hyvä noin kuin se oli. Kokonaisuudistus voi kuitenkin olla hyvä juttu nimenomaan kokonaisuuden kannalta. Siinä tulee miettiä, minkälaista teologista linjaa SV:ssä halutaan toteuttaa. Lisävihkon "uudet" (myös ne vanhat) virret pysyvät turvallisella maaperällä eivät hetkauta "keskiarvoa" suuntaan eivätkä toiseen - mikä siis on niiden funktio? Espoolaisen virsi oli esimerkki todellisesta nykypäivän virrestä. Maatalouskielikuvat tulisi körttiläisestä nykyvirsirunoudesta jättää pois, kun herännäisyyden kasvualueella eli pääkaupunkiseudulla arkitodellisuus on jotain ihan muuta. Jos liike halutaan säilyttää maakuntalaismummojen ja -pappojen hengellisenä saattohoitokotina, tilanne on tietenkin toinen. Ei täällä päin nuorten tupailloissa veisata kovinkaan paljon Siionia, siellä tehdään yhdessä mukavia asioita jotka ovat nuorille mieleen. Ja jos SV ei ole nuorille mieleen, mitä tapahtuu körttiläisyydelle tulevaisuudessa?
Olen näitä tässä miettinyt, kun ensi viikolla pitää pitää seiskaluokkalaisille uskonnontunteja aiheesta luterilaisuus 1600-1800- luvuilla. Kaikessa opetuksessa peruslähtökohtani on, että miksi koululaisen pitäisi tietää tästä jotain. Mikä on käsiteltävän asian mielekkyys viikkiläisnuorelle? Ja jos merkitys on luokkaa "jotkut mummot Pohjanmaalla", niin eipä paljon naurata.
Minusta Lutherin taisteluvirren tuleminen lisävihkoon oli hyvä juttu...jo oli aikakin tulla...eikä naurata. Herättäjäjuhlien 'juhlavirsi' menee monilta ulkoa, mutta ei ehkä aivan kaikilta. Jos tämä virsi on kliseinen, silloin niitä on virsikirja pullollaan. Ei muuta kuin uusimaan virsikirjaa radikaalisti.
Virsikirja on jo lähtökohtaisesti kompromissi, jonka pitää miellyttää neljää miljoonaa ihmistä ja jota sen takia ei ole kehdattu kovin syvällisellä teologisella sisällöllä ladata. Aina joku valittaisi, ja valittaa nytkin. Ja minusta kirkon virsikirjassa pitääkin olla kliseitä, koska ihmiset eivät muuten laula virsiä, jos ei siellä ole niitä tuttuja. Virsien laulaminen on itseisarvo. Evlut kirkko ei uskalla muutenkaan ottaa kantaa mihinkään. Minusta körttiläisyys voisi ottaa kantaa. Jos ei ole kantaa, ihmisiä ei kiinnosta. "Joukkoon rakastaminenkin" toimii vain jossain määrin. Jos on ulkopuolinen (= ei körttisukulaisia, ei asu Körttiksellä, ei laula HNK:ssa, ei ole kotoisin perinteisiltä vaikutusalueilta, on kasvanut evankelisessa tms. kodissa), pitää tehdä ihan hervottomasti töitä jos haluaa päästä sisäpiiriin. Liepeille pääsee kyllä. Mutta kun liikkeellä kuitenkin on tiettyjä kantoja, niin ne voisi lausua julki rohkeasti. Ei voida sanoa että körttiläisyyden linja on kirkon linja kun kirkolla ei ole linjaa!
Pitkä viesti, huh. Tässä tiivistetysti:
1) SV-lisävihko ei tuonut mitään uutta kokoelmaan.
2) Kokonaisuudistuksen tehtävä on luoda kokoelmalle yhtenäinen (vaikkakin ehkä aika löyhä) teologinen linja.
3) Uuden virsirunouden tulee käsitellä nykypäivän aiheita nykypäivän kielellä.
4) Perinteitä ei tule uudistuksessa (täysin) hylätä, vaan niistä täytyy puristaa esiin olennainen ja tuoda se tähän päivään.
5) Körttiläisyys on ollut perinteisesti vaikuttamassa Suomen ev.lut. kirkkoon. Nyt kumpikin on vajonnut kantaaottamattomuuteen. Tästä tulee päästä eroon.
