Näin on, mutta samalla pitää muistaa, että kukaan ei ole kieltänyt veisaamasta Laguksen Siionia ja 1701 virsikirjaa eikä lukemasta vuoden 1701 Bibliaa tai 1933/38 Raamattua, jos siltä tuntuu. Saa veisata vanhaa yksin ja porukassa. Ja veisataankin esim. edellistä eli Malmivaaran Siionia aina silloin tällöin. Itsekin lueskelen nykyisin enemmän 1701 virsikirjaa kuin uusinta versiota.
Virsiä uudistettaessa ei oteta mitään pois, vaan kasvatetaan virsiaarteistoa. Kansanliikkeen yksi tehtävä voisi olla huolehtia omalta osaltaan siitä, että vanhojakin virsiä on halullisten sielujen saatavilla. Internet antaa siihen mahdollisuuden vähin kustannuksin.
Mt:lle pikku kommentti: virsikirjauudistuksen tapahduttua ainakin siloisessa seurakunnassani kirkkoherra nimenomaan painotti, ETTEI vanhaa SAA enää käyttää. Kai hän tarkoitti seurakunnan tilaisuuksia tai jumalanpalveluksia - kotonaan kukin saanee veisailla ihan mitä haluaa.
Virsiaarteiston kasvattaminen sen sijaan on hyvä ajatus.
Ymmärrän kyllä tuon Samulin näkökohdan uudistamisen tarpeesta ja sen, että haikaillaan (minäkin!) nimenomaan edellisen version perään. Olen kuitenkin toisaalta sitä mieltä, että Raamattuun ja virsiin sopii tietty arkaainen sävy. Uskonnollinen kieli on kuitenkin lähellä runouden kieltä, kun puhutaan asioista, jotka ovat arjen ja maallisen yläpuolella. Siksi ei tarvitsisi jokaista mä-sanaa ym. poistaa ja sen vuoksi joutua muuttelemaan yleisesti tunnettuja sanoja suuri sen verran, ettei enää voi ulkomuistista veisata. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että nykyihmisille on puhuttava nykyajan kieltä.
Haikailen kuitenkin vielä sen verran, että huokaan: Olisipa kiinnostavaa joskus päästä vanhan kaavan mukaiseen jumalanpalvelukseen muistelemaan, miltä oman lapsuuden jp:t kuulostivat! Kun 'Herra armahda' oli vielä ennen synninpäästöä...
