Ostin tänään Valtaojan & Pihkalan Tiedän uskovani, uskon tietäväni. Meniköhän se noin... no joka tapauksessa. Aattelin sen lukaista. Tosin siihen saattaa mennä aikaa. Silmä meinaa tälleen illalla luppasta jo sen verran, että ei jaksa lukea.
Pukkihan se toi tämän kirjan ja puoliväliin saakka olen jo päässyt.
Valtaojan jutut ovat olleet ihan järkeviä ja maallikon ymmärrettäviä, mutta en kyllä ollenkaan ymmärrä tätä Pihkalaa.
Mies puhuu kuin puoluesihteeri toistaen ideologista (teologista) jargoniaan. Aivan kuin hänen kirkkonsa olisi kaivautunut puolustusasemiin, joista se käy torjumaan ateistien, rivikristittyjen ja liberaalien oikeutettuja kysymyksiä.
Hän tuntuu vetäneen herneen syvälle nenään ateistien bussikampanjasta, joka ainakin itsestä tuntui melko harmittomalta tempulta.
Valtaojalla oli hyviä kysymyksiä Jumalan rakkauden vaikeasta havaittavuudesta täällä ajassa.
Pihkalan maailmassa kaikki vääryydet korjataan viimeisellä tuomiolla. Jos rakastava Jumala antaakin kaikenlaisen vääryyden tapahtua uskovilleen, niin lopussa sitten oikeus voittaa.
Onhan Valtaojassakin sellaista kehitysoptimismia, jota en voi allekirjoittaa, mutta kyllä hän tuntuu olevan paljon paremmin kartalla nykyhetkessä.
