"Isäni tiesi, että herra de Norpois oli ehkä ainoa, joka oli varoittanut keisaria Preussin kasvavasta vallasta ja sotaisista suunnitelmista, ja että Bismarck kunnioitti aivan erityisesti hänen älykkyyttään. Viimeksi Oopperassa, kuningas Theodosiuksen kunniaksi järjestetyllä vastaanotolla lehdistön edustajat olivat panneet merkille, kuinka pitkään tämä hallitsija oli keskustellut hallitsija de Norpois´n kanssa. 'Haluaisin tietää, onko sillä kuningasvierailulla todellakin merkitystä', selitti isäni joka oli hyvin kiinnostunut ulkopolitiikasta. 'Veli Norpois on tunnetusti oikea tuppisuu, mutta minun seurassani hän kyllä sulaa.'" (Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä (3) - Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 1. - Rouva Swannin ympärillä - Suomentanut INKERI TUOMIKOSKI; Suomennos ilmestynyt ensimmäisen kerran 1979, Toinen painos, Otava 2004 (s. 12)
Takakansi:
"Kadonnutta aikaa etsimässä on Proustin omiin kokemuksiin pohjaava kuvaus vanhasta ja uudesta Ranskasta, siitä miten sumeilematon ja siloittelematon keskiluokka ajoi nurin entisen yläluokan ja sen arvot. Romaanin kokonaisuuden punainen lanka on muistojen ja ajan problematiikka, uusi käsitys ajasta. Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjaa on sanottu vuosisatamme hienoimmaksi romaaniksi. Kukin sarjan jakso on luettavissa myös omana itsenäisenä kokonaisuutenaan.
Käsillä olevassa kirjassa nousee kertojan lisäksi keskeiseksi henkilöksi Gilberte Swann, Charles Swannin ja hänen vaimonsa Odetten, omaa sukuaan de Crècy, tytär. Kertoja on siirtynyt lapsuudesta nuoruuteen ja ensimmäisen suuren rakkauden ongelmiin, lyhyisiin iloihin ja pitkiin sydänsuruihin. 'Onnellisuus on mahdotonta rakkaudessa', Proust todistaa."
