Mitä Kristuksen sisäinen tuntemus tarkoittaa?

[juhani]

"Kristuksen sisällinen tunteminen" ei ole Paavon termi vaan Jonas Laguksen. Paavo oli antipietistinen.

[Salis]

Luin noita Paavo Ruotsalaisen kirjeitä ja paljon hyvää niistä löytyy. Siunaan Paavo Ruotsalaisen muistoa ja perintöä. Mutta vaikka kuinka etsin Kristuksen sisäistä tuntemista hampaat irvessä otsasuoni pullistuen, niin ei löydy, ei.

Minulle ei jää muuta mahdollisuutta kuin luottaa Kristuksen ulkoiseen tuntemiseen kasteessa, ehtoollisessa, saarnatussa Jumalan Sanassa, seurakuntani uskontunnustuksessa ja synninpäästössä.

Onhan se hyvä, että ainakin ulkoisesti tuntee Kristuksen. Körteillä Kristus on sisuksissa.

[Salis]

Sisäisen tuntemisen etsiminen = Yrittää tulla vanhurskaaksi omalla toiminnallaan

Tuohan nyt oli varsinainen aasinsilta. En olis uskonut, että erehdyt moiseen. Sisäinen tunteminen tarkoittaa tietysti ajatuksen ja toiminnan sisäistämistä. Ajatellaan ja toimitaan niin kuin Kristus on opettanut. Ei se sen kummallisempaa ole. Ei sillä vanhurskaaksi tule. Ihminen on kuitenkin aina syntinen vaikka onkin sisäistänyt Kristuksen ajattelun ja toiminnan.

[Kummajainen]

Tuohan nyt oli varsinainen aasinsilta. En olis uskonut, että erehdyt moiseen. Sisäinen tunteminen tarkoittaa tietysti ajatuksen ja toiminnan sisäistämistä. Ajatellaan ja toimitaan niin kuin Kristus on opettanut. Ei se sen kummallisempaa ole. Ei sillä vanhurskaaksi tule. Ihminen on kuitenkin aina syntinen vaikka onkin sisäistänyt Kristuksen ajattelun ja toiminnan.

Voiko ihminen sisäistää Kristuksen ajattelun (josta seuraisi toiminta)? Ihmettelette varmasti jankkaamistani rakkaudesta. Minusta se on avain Kristuksen tuntemiseen. Koen, että olen matkalla sinne, mutta en tiedä pystynkö koskaan saavuttamaan sitä kykyä rakastaa toista ihmistä (lähimmäistä), kuten Jeesus opetti. Olen inhimillinen ihminen, syntinen. Opinko (onkohan tämä nyt tässä yhteydessä oikea sana?) koskaan näkemään toista ihmistä niillä silmillä, jotka Jeesuksella oli? En kai, taitaa olla mahdotonta.

Rakkaus, jota Raamattu opettaa on jotain ihan muuta kuin se, että auttaa katuojaan kaatuneen ojasta ylös. Tai laittaa Haiti -keräykseen 50 euroa. Jos jaksatte, olisi kiva jos pyörittäisitte vähän ympäri tätä rakkauden käsitettä, vaikka toisessa ketjussa. Mielelläni kuulisin siitä näkemyksiänne. Jos taas ette tajua yhtään mitä höpisen, on syy melko varmasti minussa, ei teissä. Antakaa asian silloin olla.   

(Itse olen päässyt jonnekin rakkauden alkulähteen reunalle vain kohdatessani kuoleman silmästä silmään. Miksi se ei arjessa onnistu?)

[Riitta-mummi]

Hienoa että kyselet juuri tästä Kummajainen. Kerron hiukan miten olen omalla kohdalla asiaan tutustunut.

Ennenkuin tiesin lainkaan että olen syntinen ja tarvitsen Syntisten Armahtajaa tunsin vain sellaiset rakkauden muodot kuin äidinrakkaus, rakastuminen milloin mihinkin ja keneenkin,  tutuinpana itserakkaus.

Heräämisen myötä tuli kirkossakäymisen, saarnojen, ehtoollisen ja Raamatun sanan avulla Jeesuksesta Vapahtajani, joka lahjoitti uuden tavan ymmärtää kaikki ihmiset yhdenvertaisiksi, veljikseni ja siskoikseni.

Erikoisen rakkauden sain alkoholisteja, kadun ja rantojen miehiä ja naisia kohtaan, kuin myös vankeja ja sairaita tuli lähimmäisikseni.

Tässä ei ole kysymys minun erinomaisuudestani, vaan käsittämättömästä armollisuuden mielestä, mikä on täysin lahjaa.

Yhtä helppoa ei olekaan rakastaa upporikkaita, ylimielisiä, hyödyntavoittelijoita, pedofiileja, "väärin uskovia" taikka erilaisilla huonoilla ominaisuuksilla varustettuja kanssakulkijoita.
Kuitenkin kaikkiin on Jumala puhaltanut oman henkensä, ja ovat Jumalan rakkauden kohteita, miksei siis minunkin .

Ei se aina ole helppoa. Vaikeinta minulla on lähimmissä ihmissuhteissa kun pitäisi muistaa olla loukkaamatta saati vihaamatta. Vihastua voi asioista, mutta sovinnonteko on saatava aikaan hyvän elämän jatkumisen tähden.

En tiedä voiko järjellä muuttaa ajattelutapansa rakastavaksi, mutta epäilen. Siis jos ei ole saanut rakkauden lahjaa kertarysäyksellä , kannattaa varmaankin pyydellä sitä käyttöönsä. Se tekee kaiken paljon helpommaksi.

[Salis]

Voiko ihminen sisäistää Kristuksen ajattelun (josta seuraisi toiminta)? Ihmettelette varmasti jankkaamistani rakkaudesta. Minusta se on avain Kristuksen tuntemiseen. Koen, että olen matkalla sinne, mutta en tiedä pystynkö koskaan saavuttamaan sitä kykyä rakastaa toista ihmistä (lähimmäistä), kuten Jeesus opetti. Olen inhimillinen ihminen, syntinen. Opinko (onkohan tämä nyt tässä yhteydessä oikea sana?) koskaan näkemään toista ihmistä niillä silmillä, jotka Jeesuksella oli? En kai, taitaa olla mahdotonta.

Rakkaus, jota Raamattu opettaa on jotain ihan muuta kuin se, että auttaa katuojaan kaatuneen ojasta ylös. Tai laittaa Haiti -keräykseen 50 euroa. Jos jaksatte, olisi kiva jos pyörittäisitte vähän ympäri tätä rakkauden käsitettä, vaikka toisessa ketjussa. Mielelläni kuulisin siitä näkemyksiänne. Jos taas ette tajua yhtään mitä höpisen, on syy melko varmasti minussa, ei teissä. Antakaa asian silloin olla.   

Taidan kompata. Kyllä se Kristuksen sisäinen tunteminen suurinpiirtein sitä, mitä sanoit. Eihän kukaan ihminen ole täydellinen, mutta on hyvä, että edes on pyrkimys siihen.

[Kummajainen]

Tässä on taustalla pitkä tarina, jonka johtopäätöksenä muotoitui ajatuksiini lause: Ihmiselle on mahdotona paljastaa oma heikkoutensa ja syntisyytensä, jopa Jumalalle.

Omavanhurskaus --> estääkö se näkemästä syntisyyttä itsessään? (estää) Onko se kompastuskivi? (on) Estääkö se "kokemasta" Jumalaa? "Kokemasta" on huono sana tähän, mutta en keksi muuta.

Frank: "Kun on Jeesus sydämessä, tuntuu kuin rakastaisi kaikkia." Sen ei pitäisi tuntua siltä, että rakastaa vaan pitäisi rakastaa. Peittääkö (minulla myös) kaikenlainen kikkailu lopulta kuitenkin sen suoran, mutkattoman suhteen Jumalaan, joka olisi avain Kristuksen sisäiseen tuntemiseen?

Jeejee, eipä paljon sekavampi viesti voisi olla. Avauduinpa nyt kuitenkin tästäkin. 

[Jampe]

Frank: "Kun on Jeesus sydämessä, tuntuu kuin rakastaisi kaikkia." Sen ei pitäisi tuntua siltä, että rakastaa vaan pitäisi rakastaa.

Tässäpä osuit aivan naulankantaan!  Luulen että ihminen, josta tuntuu että hän rakastaa kaikki muita ihmisiä, ei varmasti ole rehellinen itselleen.  Jos sanoo, että tuntuu siltä että pitäisi rakastaa, se on rehellisempää ja aidompaa.

[Frank]

Tässäpä osuit aivan naulankantaan!  Luulen että ihminen, josta tuntuu että hän rakastaa kaikki muita ihmisiä, ei varmasti ole rehellinen itselleen.  Jos sanoo, että tuntuu siltä että pitäisi rakastaa, se on rehellisempää ja aidompaa.

Jokainen uskovainen, jolla on jäännöskään Henkeä, haluaa rakastaa toista uskovaa, koska se on Jeesuksen käsky, eikä kehotus. Jeesus ei käske uskovaisia olemaan samaa mieltä, vaan Hän käskee rakastamaan.

”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.  Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."
(Joh.13:34-35)

[Salis]

Jokainen uskovainen, jolla on jäännöskään Henkeä, haluaa rakastaa toista uskovaa, koska se on Jeesuksen käsky, eikä kehotus. Jeesus ei käske uskovaisia olemaan samaa mieltä, vaan Hän käskee rakastamaan.

Sori nyt vaan, mutta Kristus kehottaa rakastamaan vihamiestäkin ei pelkästään uskovaksi itseään kutsuvia.

[Frank]

Sori nyt vaan, mutta Kristus kehottaa rakastamaan vihamiestäkin ei pelkästään uskovaksi itseään kutsuvia.

Näinhän se on. Uskovainen, jossa on vähänkin Henkeä, ei vihaa ketään.

”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.”
(Matt.5:44)

[Salis]

Näinhän se on. Uskovainen, jossa on vähänkin Henkeä, ei vihaa ketään.

Miten niin uskovainen? Eikö kristitty riitä?

[Jampe]

Näinhän se on. Uskovainen, jossa on vähänkin Henkeä, ei vihaa ketään.

MInä taas väitän että uskovaiset joissa tuntuu olevan aivan kosolti sitä henkeä, ovat kaikkein ilkeimpiä ja inhottavimpia ihmisiä koko maailmassa.  Tavallinen ihminen, kun sitä potuttaa, se sanoo suoraan ja rehellisesti että painu kuule v***uun, mutta uskovainen hymyilee imelästi toivottaen siunausta ja samalla sydämessään salaa toivoo toiselle pahaa.  Koska hän tiedostaa ettei pahaa saa toivoa niin hän valehtelee itselleen ja Jumalalle ja verhoilee pahasydämisyytensä esim. sellaisin ajatuksin kuten: "Kyllä Jumala vielä kanansa kynii" tai jotain yhtä idioottimaisen typerän lapsellista ja akkamaista, tai sitten jos hänen tekisi mieli  sanoa vaikkapa minulle että "pidä turpa kiinni!" niin hän verhoilee sen sanoen: "minä en uskaltaisi sanoa noin...".

Meidän paikkakunnalla on pari oikein superuskovaista kunnalliselämässä mukana ja voin rehellisesti kertoa etten ole eläissäni sen ilkeämpiä ja epärehellisempiä kusipäitä nähnyt!

Uskovaiset ovat valitettavan usein ihan hitonmoisen kovia teeskentelijöitä, (-poikkeuksiakin tietty löytyy.)


Koko maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä jolla ei olisi, tai olisi ollut vihantunteita jotain toista ihmistä kohtaan!  Herää jo kukkais-unestasi hyvä mies!  Eikö se Jumalakin halua mieluummin rehellisyyttä kuin esittämistä?

Tai jos sinä todella olet jo niin täydelliseksi tullut kuin esität, niin pannaan sinut lasivitriiniin senaatintorille ihmisten pällisteltäväksi?

[PekkaV]

Frankin usko on niin tuore. Se on pinnassa. "Kristitty" on ristitty muiden toimesta. "Usko" on henkilökohtaisempi asia.

[Pirska]

MInä taas väitän että uskovaiset joissa tuntuu olevan aivan kosolti sitä henkeä, ovat kaikkein ilkeimpiä ja inhottavimpia ihmisiä koko maailmassa.  Tavallinen ihminen, kun sitä potuttaa, se sanoo suoraan ja rehellisesti että painu kuule v***uun, mutta uskovainen hymyilee imelästi toivottaen siunausta ja samalla sydämessään salaa toivoo toiselle pahaa.  Koska hän tiedostaa ettei pahaa saa toivoa niin hän valehtelee itselleen ja Jumalalle ja verhoilee pahasydämisyytensä esim. sellaisin ajatuksin kuten: "Kyllä Jumala vielä kanansa kynii" tai jotain yhtä idioottimaisen typerän lapsellista ja akkamaista, tai sitten jos hänen tekisi mieli  sanoa vaikkapa minulle että "pidä turpa kiinni!" niin hän verhoilee sen sanoen: "minä en uskaltaisi sanoa noin...".

Meidän paikkakunnalla on pari oikein superuskovaista kunnalliselämässä mukana ja voin rehellisesti kertoa etten ole eläissäni sen ilkeämpiä ja epärehellisempiä kusipäitä nähnyt!

Uskovaiset ovat valitettavan usein ihan hitonmoisen kovia teeskentelijöitä, (-poikkeuksiakin tietty löytyy.)


Koko maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä jolla ei olisi, tai olisi ollut vihantunteita jotain toista ihmistä kohtaan!  Herää jo kukkais-unestasi hyvä mies!  Eikö se Jumalakin halua mieluummin rehellisyyttä kuin esittämistä?

Tai jos sinä todella olet jo niin täydelliseksi tullut kuin esität, niin pannaan sinut lasivitriiniin senaatintorille ihmisten pällisteltäväksi?

No joo, mutta jos aikoo pysyä foorumilla, niin ei auta sanoa toiselle, että "pidä turpa kiinni!", vaan täytyy sanoa vain, että "minä en uskaltaisi sanoa noin...". Se on se netiketti, joka meitä sitoo.