Onko usko teko?

[VileVee]

Onko usko teko?

Tässä yksi päivä mietin, että kun ihminen seisoo ja häärää jotakin eikä katso ympärilleen, niin yhtäkkiä joku tulee salaa, niin ettei tämä hääräri huomaa, seisahtuu hänen taakseen ja sanoo jotakin. Miten ihminen säikähtää sellaista!

Jos minä Kristuksen puheita olen yhtään ymmärtänyt, niin ei kai niin,
että Hän olisi se kadonnut markka, vaan ihminen.

Ehkä olisi parempi kysyä, että kenen tekoa se usko on (jos sellaista nyt joltain ylipäätään povesta löytyy)?

[Salis]

Salis ei tarvitse Jeesusta niin hyvä hän on. :wink: höh-höö

Mistä hän nyt veti tällaisen johtopäätöksen? Tässä on keskusteltu siitä, että mikä on sellainen usko, joka ei johda hyviin tekoihin enkä tarkoita tässä rukoilemista tai jumalanpalveluksia. Olen edelleen sitä mieltä, että jos omaksuu Kristuksen sanoman, tekee myös hyviä tekoja.

Viite:

Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.

Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi.

Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne.

[juhani]

Kun me menemme saliksen kanssa todennäköisesti taivaaseen. Pietari heiluttelee ystävällisesti moikkauksia ja pari ensimmäistä ihmistä, jotka me näemme ovat Stalin ja Hitler. :wink: Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. ps. voi olla, että perisynnin kurjuudessa saatan joutua helvettiin. Sielläkin on kavereita.

[vaivainen mato]

Voep se käyvä nuinkin. Joppi on lukenut teologiaa, Aatu taasen ee. Joppi on kertonna Aatulle oppimastaan.'synnit suap anteeks' Minkä tie, jon nuo äijät ovat siellä.

[Pena]

Luther muistaakseni kirjoitti kolmesta ihmetyksestä. Ensiksikin se, että Taivaassa on monta, joita ei uskonut siellä tapaavansa. Toiseksi se, että sieltä puuttuu joitakin, joita piti varmoina taivaaseen pääsijöinä.

Kolmas ja suurin yllätys on se, että minäkin olen täällä.

[Salis]

Kun me menemme saliksen kanssa todennäköisesti taivaaseen. Pietari heiluttelee ystävällisesti moikkauksia ja pari ensimmäistä ihmistä, jotka me näemme ovat Stalin ja Hitler. :wink: Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. ps. voi olla, että perisynnin kurjuudessa saatan joutua helvettiin. Sielläkin on kavereita.

En tiedä, minne olen menossa, mutta ensin on elettävä tämä elämä ja tehtävä hyviä tekoja. :wink:

Jos taivaassa on Stalin ja Hitler, menen vapaaehtoisesti helvettiin. :lol:
Hyvästelen Pietarin ja totean, etteivät nuo kaverit kuulu tänne niin rajallinen kuin ymmärrykseni onkin.

Jos Jumalalle mikään ei ole mahdotonta, niin minulle henkilökohtaisesti on mahdotonta kuulua samaan porukkaan kansanmurhaajien kanssa.

Asetan toivoni siihen, että Pietari on perustanut taivaan portin viereen pienen keskitysleirin, jonka ihanasta elämästä taivaanrannan maalari Adolf ja läheiskauhua poteva Ioseb Džugašvili saavat nauttia.

[hm]

:lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:  :lol:

[llwyd]

Jos taivaassa on Stalin ja Hitler, menen vapaaehtoisesti helvettiin. :lol:
Hyvästelen Pietarin ja totean, etteivät nuo kaverit kuulu tänne niin rajallinen kuin ymmärrykseni onkin.

Jos Jumalalle mikään ei ole mahdotonta, niin minulle henkilökohtaisesti on mahdotonta kuulua samaan porukkaan kansanmurhaajien kanssa.

Asetan toivoni siihen, että Pietari on perustanut taivaan portin viereen pienen keskitysleirin, jonka ihanasta elämästä taivaanrannan maalari Adolf ja läheiskauhua poteva Ioseb Džugašvili saavat nauttia.

Kyllä minäkin odotan taivaassa näkeväni Adolfin ja Josifin, jos taivas siis on - no, ehkä muutama kirkko-isä sieltä puuttuu, mutta eiköhän muuten kaikki pääse... Kiinnostavia muuten ovat nuo tietyt yhtäläisyydet noiden kahden psykopaattisen murhamiehen elämänkuluissa. Kummankin lapsuus oli erittäin julma, mikä ei tietenkään oikeuta mitään heidän teoistaan, mutta alleviivaa sitä vanhaa totuutta, että jos lapsia brutalisoidaan niin lopputuloksena on hyvin usein brutaaleja, tunnevammaisia aikuisia. On mysteeri miksi Jumala sallii tämän meidän julman, saalistajien hallitseman ihmisen maailman olemassaolon, mutta itsestäni ei olisi vaatimaan kovin ikuisia rangaistuksia tämän lihamyllyn läpi käyneille heidän pahuudestaan ja julmuudestaan. Yksikään ihminen ei ole saari - pahat tekomme ja rikoksemme ovat yhteisiä, kaikkien tekemiä. Näin vähän radikaalisti väitän. Tällä kiivaalla luonnolla voisin hyvin kuvitella itseni 90 vuotta aiemmin kiskomassa enimmäkseen viattomia ihmisiä montun reunoille ja saunojen taakse, mutta satuin syntymään parempaan aikaan, jolloin on ollut hyvin helppoa olla "humaani" ja "valistunut" ihminen.

[Salis]

Kyllä minäkin odotan taivaassa näkeväni Adolfin ja Josifin, jos taivas siis on - no, ehkä muutama kirkko-isä sieltä puuttuu, mutta eiköhän muuten kaikki pääse... Yksikään ihminen ei ole saari - pahat tekomme ja rikoksemme ovat yhteisiä, kaikkien tekemiä.

En odota näkeväni kansanmurhaajia enkä ota myöskään vastuuta  Stalinin tai Hitlerin rikoksia ihmisyyttä vastaan etenkin, kun en ollut syntynyt, kun teot tapahtuivat.

On vaarallista lähteä  ajatuksesta, että pahat teot ja rikokset johtuvat meistä kaikista. Siksi Jeesus juuri sano: Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Hän ei sano, että kosta tai lyä takaisin. Tämän perusteella jokaiselle ihmisellä on henkilökohtainen vastuu omasta elämästään. Otan vastuun omasta elämästäni ja teoistani ja sen pitää riittää. Otan vastuun lapsistani, kunnes he kasvoivat aikuisiksi, jotka taas ottavat vastuun elämästään ja lapsistaan.

[llwyd]

On vaarallista lähteä  ajatuksesta, että pahat teot ja rikokset johtuvat meistä kaikista. Siksi Jeesus juuri sano: Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. Hän ei sano, että kosta tai lyä takaisin. Tämän perusteella jokaiselle ihmisellä on henkilökohtainen vastuu omasta elämästään. Otan vastuun omasta elämästäni ja teoistani ja sen pitää riittää. Otan vastuun lapsistani, kunnes he kasvoivat aikuisiksi, jotka taas ottavat vastuun elämästään ja lapsistaan.

Minulla siis on raadollisempi näkemys ihmiskunnasta: ajattelen että on sattumasta ja onnesta kiinni miten helppoihin olosuhteisiin synnymme, miten helpolla pääsemme maailman pahuudesta. Ellei ihmistä ole pahoinpidelty koko lapsuutensa ajan tai hän ei ole elänyt sitä valtaisassa fyysisessä ja henkisessä puutteessa niin voimme odottaa lopputuloksesta parempaa kuin jos olisi toisin käynyt. Jos taas ajattelee, ettei ympäristöllä ole mitään vaikutusta niin silloinhan esim. rikollisuus olisi kaikkialla, kaikissa kulttuureissa, kaikissa yhteiskuntaluokissa, kaikissa alaryhmissä olevan täysin identtistä. Näinhän ei ole. Itse en usko, että jos olisin syntynyt toisiin ja pahempiin olosuhteisiin, että olisin välttämättä pysynyt niinkään kaidalla tiellä kuin nyt. Jos nyt meidän yhteiskunnassamme olisikin yhtäkkiä ruokaa vain puolelle ihmisistä eikä ulkoa päin tulisi apua niin miten lyhyessä ajassa rauhalliset katumme muuttuisivat julmaksi ja veriseksi viidakoksi? Väitän kyllä että meissä kaikissa on pimeitä, synkkiä refleksejä jotka vain odottavat sopivia tilaisuuksia päästä vapaaksi. Vapautus tästä universaalista synnillisyydestä, epätäydellisyydestä ja heikkoudesta ei ole omassa kädessämme. Ehkä valitettavasti.

[Salis]

Minulla siis on raadollisempi näkemys ihmiskunnasta: ajattelen että on sattumasta ja onnesta kiinni miten helppoihin olosuhteisiin synnymme, miten helpolla pääsemme maailman pahuudesta.

Et siis uskokaan Jumalan johdatukseen etkä siihen, että usko ei tule meistä vaan se on Jumalan aiheuttamaa? Kaikki onkin sattumanvaraista ja kiinni lottovoitosta eli mihin olosuhteisiin synnymme.  

Jos nyt meidän yhteiskunnassamme olisikin yhtäkkiä ruokaa vain puolelle ihmisistä eikä ulkoa päin tulisi apua niin miten lyhyessä ajassa rauhalliset katumme muuttuisivat julmaksi ja veriseksi viidakoksi?

Eikö olisi sitä mahdollisuutta, että ruoka jaettaisiin tasan vaikka siitä on puutetta?

Ajattelusi kuulostaa kovin deterministiseltä. Ihmisen elämä on sattuman varassa ilman, että hän itse pystyy siihen vaikuttamaan? Ihmisestä tulee paha, jos sellaiseen on tilaisuus?

[Pena]

Tito Collianderin muistelmissa kerrotaan vallankumouksen ajan Pietarin nälästä. Silloin väkivalta leimahti ilmiliekkiin ruoasta taisteltaessa. Toisaalta kuulee kuvauksia jatkuvan puutteen maista, jossa pienenkin palan jakaminen on itsestään selvä tapa.

Olosuhteet täällä matoisessa maailmassa ohjaavat paljon elämämme suuntaa. Kaikenlaisissa tilanteissa voimme kuitenkin valita rupeammeko roistoiksi vai yritämmekö toimia hyvin ja oikein. Onnistuminen on usein mahdotonta yrityksestä huolimattakin. Jumalan apuahan tässäkin tarvitaan. Ajattelen sen löytyvän vaikka kokoontumalla kristittyjen porukaksi yhdessä suunnittelemaan, rukoilemaan ja toimimaan. Seurakunnaksi kai sellaista on tapana nimittää.

[seppos]

Tito Collianderin muistelmissa kerrotaan vallankumouksen ajan Pietarin nälästä. Silloin väkivalta leimahti ilmiliekkiin ruoasta taisteltaessa. Toisaalta kuulee kuvauksia jatkuvan puutteen maista, jossa pienenkin palan jakaminen on itsestään selvä tapa.

Minusta tässä on selvästi kaksi erilaista tapausta. Ensimmäisessä tilanne tuli yllättäen ja äkkiä eikä ihmisten arvomaailma sisäistänyt sitä. Samanaikainen muukin mellakointi lisäsi sitä. Toiseen tilanteeseen oli totuttu syntymästä saakka ja se oli perinteistä arvomaailmaa. Tämä arvojen puute on näkynyt näissä tuoreemmissakin murroksissa vakavana oireiluna.

Olosuhteet täällä matoisessa maailmassa ohjaavat paljon elämämme suuntaa. Kaikenlaisissa tilanteissa voimme kuitenkin valita rupeammeko roistoiksi vai yritämmekö toimia hyvin ja oikein. Onnistuminen on usein mahdotonta yrityksestä huolimattakin. Jumalan apuahan tässäkin tarvitaan. Ajattelen sen löytyvän vaikka kokoontumalla kristittyjen porukaksi yhdessä suunnittelemaan, rukoilemaan ja toimimaan. Seurakunnaksi kai sellaista on tapana nimittää.

Siihen mitä valitsemme vaikuttavat vahvasti arvomme. Jos olemme kaidan tien kulkijoita niin pyrymme käyttäytymään niiden arvojen mukaan. Jos taas edustamme nykyihmiselle niin tavallista "kaikki, minulle, heti" ajattelua niin se ohjaa meitä tässäkin. Loput Pena jo tuossa sanoikin.

[llwyd]

Minulla siis on raadollisempi näkemys ihmiskunnasta: ajattelen että on sattumasta ja onnesta kiinni miten helppoihin olosuhteisiin synnymme, miten helpolla pääsemme maailman pahuudesta.

Et siis uskokaan Jumalan johdatukseen etkä siihen, että usko ei tule meistä vaan se on Jumalan aiheuttamaa? Kaikki onkin sattumanvaraista ja kiinni lottovoitosta eli mihin olosuhteisiin synnymme.  

Jos nyt meidän yhteiskunnassamme olisikin yhtäkkiä ruokaa vain puolelle ihmisistä eikä ulkoa päin tulisi apua niin miten lyhyessä ajassa rauhalliset katumme muuttuisivat julmaksi ja veriseksi viidakoksi?

Eikö olisi sitä mahdollisuutta, että ruoka jaettaisiin tasan vaikka siitä on puutetta?

Ajattelusi kuulostaa kovin deterministiseltä. Ihmisen elämä on sattuman varassa ilman, että hän itse pystyy siihen vaikuttamaan? Ihmisestä tulee paha, jos sellaiseen on tilaisuus?

En tosiaan näe että Jumala olisi erikseen ja aktiivisena ihmiskunnan kaiken toiminnan takana. Eli näen vastuun vaikkapa Hitlerin ja Stalinin rikoksista olevan ihmisillä, en Jumalalla - meidän murhatyömme, vihamme, tietämättömyytemme ja välinpitämättömyymme eivät ole Jumalasta vaan itsestämme. Ja kyllä, samalla näen tilanteemme aika deterministisenä: ihmiskunta on tavallaan vankina historiassa enkä usko että voimme siitä omin voimin vapautua, ja pitkälti riippuu sattumasta mihin kontekstiin synnymme. Olemme avuttomia lastuja kohtalon armoilla, ruohoa. Itse synnyin hyvinvoivaan Suomeen, Siionin virsien sävelien ja arvomaailman keskelle - olosuhteet olisivat voineet olla radikaalisti erilaiset, radikaalisti huonommat enkä ole mitenkään varma, että olisin itse silloin pysynyt samana. Hyvä jos tälläinen varmuus omalta osaltaan on että kaikissa tilanteissa olisi moraali ja toiminta vain itsestä kiinni. Eli teen siis radikaalin suuren eron ihmisen julman ja satunnaisen maailman ja Jumalan absoluuttisen rakkauden ja armon välillä. Tässä kylmässä ihmisen maailmassa minusta meillä ei omilla voimin ole pääsyä tuon rakkauden ja armollisuuden piiriin, voimme vain ikävöidä sinne. Se että jotkut onnistuvat mataamaan vähän pidemmälle kuin toiset, ei minusta ole absoluuttisen näkökulmasta niin kauhean merkittävä asia.

[Sanneli]

Toisaalta kiehtoo ajatus alkaa elämään kuten he. Ottaen Raamatusta ohjeita ja alkaa antamaan ja uskomaan ja nähdä Jumala toimivan sitten sen mukaan kun on tehnyt.
Toimisikohan se?

Ootko tutustunu kirjaan Hurskas sika ja hunajanpisaran toivo (Auri Hakomaa)?
Sain Urpolta, hyvä kirja.
Siinä on Netmissionin keskustelufoorumilta lainauksia jotka kritisoi tuommosta uskontapaa.

Kirjan tauksessa seisoo näin:
"Jeesuksen vastaanottaminen uskovan ansioluettelossa osoittaa harhautumista 'minä tein sen' -vanhurskauteen."
Jussi Talasniemi, teologian tohtori, Espoo

Salis. Saatan puhua ihan kakkaa kun olen pieni ja blaablaablaa mutta mun mielestä asia on niin, että ihminen, joka ihan oikiasti uskoo Jumalaan, so. sitä Jumalalta saatua uskoa eikä mikään ihmisen oma päätös, tekee muille kivaa ihan huomaamattaan. MUTTA jos rupiaa aattelemaan että nyt kun minä uskon Jumalaan niin minun pitää olla ihana, sillon pitäis jossain hälytyskellot soida. Se on pätemistä eikä mitään aitoa auttamista.