Pikkupojan tarina

[karjalaisenkyösti]

Pikku-Poju syntyi vaikeisiin olosuhteisiin. (Hänen ristimänimensä on Poju)
Isällä ja äidillä oli vakava nautintoaineongelma.
Pikku-Poju eli ainaisessa pelossa.
Pikku-Poju asui meren rannalla.
Kerran joku yritti hukuttaa pikku-Pojun lähellä kotia mereen.
Onneksi joku toinen puuttui asiaan ja esti asian.
Poju oli silloin vielä pieni vauva, mutta oman traumansa tuokin tapahtuma oli häneen jättänyt.

Aikaa kului.
Pikku-Poju kasvoi ja varttui aikamieheksi.
Koko elämää oli varjostanut raastava isän ja äidin ikävä.
Ei poika koskaan ollut saanut rakkautta vanhemmiltaan.
Poikaa ahdisti. Monelta osaa poika oli kasvanut kieroon, vaikka yritys oli kova, että kunnon kansalaisen mitan täyttäisi.

Pojusta tuli pedofiili. Poju halveksi itseään ja tuota piirrettä.
Poju sortui viettelmään vanhemmalla iällään erään pikkupojan ja hyväksikäyttämään häntä.
Tämä pikkupoika tietysti sai omat hyvin vakavat traumansa siitä, että joutui hyväksikäytetyksi.

"JOS JOKU VIETTELEE YHDENKÄÄN NÄISTÄ PIENIMMISTÄ, OLISI HÄNELLE PAREMPI, ETTÄ MYLLYNKIVI LAITETTAISIIN HÄNEN KAULAANSA JA HÄNET UPOTETTAISIIN MEREN SYVYYKSIIN"

Pojun kaulaan laitettiin suuri myllynkivi.
Maasto vietti loivasti merelle. Loivaa alamäkeä merelle oli pari kolme kilometriä. Vaikka maasto vietti merelle suhteellisen loivasti, myllynkivi tulee saamaan aika kovan vauhdin ennen mereen syöksymistä.

Myllynkivi laitettiin pyörimään kohti merta - 50 vee ikäinen Poju oli siellä kiven keskellä ja pyöri mukana, kuin väkkärä.
Mutta mitä kummaa näemmekään, pyöriessään myllynkiven mukana Poju jokaisella myllynkiven pyörähdyksellä nuorentui ja nuorentui.
Jonkun matkan kuluttua hän oli nuorentunut 10 vuotta, 40 vuoden ikään.
Puolimatkassa matkalla mereen Poju oli jo nuori 25 vuotias, vasta oppilaitoksesta valmistunut insinööri. Elämä edessä tuollin.
Siinä sitä Pojun elämää kelattiin takaperin - matkaan mahtui iloja ja suruja, taustajuonteena aina mukana oli jokin täyttymätön kaipuu & ahdistus. Monet itkut oli itketty.

Pian oltiin 18 vuoden merkkipaalun kohdalla.
Pojunkin päähän oli ylioppilaslakki eksynyt ja kukkakimppukin oli ollut kädessä.

10 vuoden paalu jo ohitettiin. Mereen ei ole enää kovin pitkä matka - muutamia sekunteja.

5 vuoden merkkipaalu - Pojua itketti. Jokin oli hullusti. Joku alkoholisoitunut hirmu löi Pojua. Mustelmia joka puolella - myllynkivi vei vauhdilla voimakkaasti täristen pikkupoikaa kohti meren syvyyttä.

1 vuoden merkkipaalu - pieni poika, joka ei osaa edes puhua on hurjalla matkallaan kohti merta.

Näemme vielä vilahduksen ennen mereen syöksymistä: pieni vastasyntynyt vauva itkee, myllynkivi kaulassaan nälkää, yksinäisyyttä, pahaa oloa, hylkäämisen tunnetta ja kipua.
Vaippojakaan ei ole kukaan vaivautunut vaihtamaan.

Molskis!
Poju-vauva putosi itkien mereen raskas myllynkivi kaulassaan kutakuinkin samaan paikkaan, johon hänet 50 vuotta sitten joku pahankurinen henkilö oli yrittänyt hukuttaa.

[Pena]

Jatkuisipa tarina niin, että 'joku toinen' olisi taas paikalla ja pelastaisi Pikku-Pojun! Silloin se olisi kertomus uudelleensyntymästä ja pelastuksesta.

[Viisveisaaja]

Ai en olekkaan ainut joka kirjoittelee ihan levottomia täällä.

Minusta huono puollustus se kun sanotaan, et siksi teen pahojani kun minulla on niin kurja lapsuus.

Jos Obamakin olisi alkanut suremaan kaikkia hyljätyksi tulemisiaan, niin oiskohan ukosta tullut presidetti?

Ei elämä ihan noin yksinkertaista ole.
Evankeliumikin muuttaa ja opetus ja ymmärrys antaa anteeksi.
Tietystikkin voinee käydä niinkin, että hyväksi käytetty tulee samanlaiseksi, mutta en uskoisi sen olevan vakio.

[Atanasia]

Jaahas olipas se tarina.

Tarkoitus oli kait herättää myötätuntoa ja ymmärrystä pahoille teoille.
Etsiä ja löytää ymmärrettäviä (hyväksyttäviä?? syitä).

Tässä kohtaa muistuupi mieleen se tuttu hokema (josta täälläkin on keskusteltu)
että "en minä sinua vihaa, vaan sinun tekojasi" tai "et ole paha ihminen, tekosi vain ovat pahoja"
tai muuta hurskasta höpinää 

Miten erotat teot ihmisestä?
Tai ajatukset?
Ymmärtääkseni ne ovat tai me olemme kokonaisuus,
ei niitä (ajatuksia ja tekoja)voi erottaa elämään itsenäistä, omavastuullista elämää.

Pikku-Pojulla oli rankka elämä,
hän ei saanut sellaista kohtelua mikä ihmislapselle kuuluu.

Mutta se, että meitä on kohdeltu väärin ei anna oikeutta kohdella muita väärin.
Simppeli juttu.

[Pirska]

Jaahas olipas se tarina.

Tarkoitus oli kait herättää myötätuntoa ja ymmärrystä pahoille teoille.
Etsiä ja löytää ymmärrettäviä (hyväksyttäviä?? syitä).

Tässä kohtaa muistuupi mieleen se tuttu hokema (josta täälläkin on keskusteltu)
että "en minä sinua vihaa, vaan sinun tekojasi" tai "et ole paha ihminen, tekosi vain ovat pahoja"
tai muuta hurskasta höpinää 

Miten erotat teot ihmisestä?
Tai ajatukset?
Ymmärtääkseni ne ovat tai me olemme kokonaisuus,
ei niitä (ajatuksia ja tekoja)voi erottaa elämään itsenäistä, omavastuullista elämää.

Pikku-Pojulla oli rankka elämä,
hän ei saanut sellaista kohtelua mikä ihmislapselle kuuluu.

Mutta se, että meitä on kohdeltu väärin ei anna oikeutta kohdella muita väärin.
Simppeli juttu.

Lienetkö lukenut koskaan Tommy Hellstenin kirjoja, ellet, niin suosittelen lämpimästi. Hän osaa aika osuvasti puhua juuri tuosta tekojen ja tekijän tuomitsemisesta. Kyllä ne (teko ja tekijä) on ihan mahdollista erottaa toisistaan. Niiden lukemisesta minulla on sen verran pitkä aika, että en osaa selittää sitä toiselle riittävän hyvin, vaikka itse sen ymmärränkin.

Tommylla on itsellään ollut lasinen lapsuus, mutta hän on päässyt siitä yli ja ottanut vastuun omasta elämästään.

[myyrä]

Jeps, samaa mieltä kuin Pirska. Jos on ollut esim. koulukiusattu (niinkuin minä), ne kokemukset kulkevat mukana aina hautaan asti.

[Pirska]

Hei Atanasia, löysin kuin löysinkin kirjahyllystäni yhden Tommy Hellstenin kirjan. Sen nimi on Ihminen tavattavissa
Luultavasti löydät kirjan kirjastosta. Sieltä kun luet luvun Terveen syyllisyyden kohtaaminen, niin siinä on minusta asia selitetty aika hyvin. Suosittelen myös Tommy Hellstenin kirjaa Virtahepo olohuoneessa.

[Atanasia]

Juu, onhan noita Hellstenin kirjoja tullut luettua.

Mitä on tuomitseminen?

Kyllä minä vaadin edesvastuuseen nimenomaan sen ihmisen,
joka esim. käyttää lasta hyväkseen, tappaa jonkun ym.
En millään pysty käsittämään ja sanomaan pahantekijälle,
että "voi kuule nyt teit pahan teon, mutta muista, ettet sinä ole paha vain tekosi on".

Sama kun potkaisisin jotain ja sitten vain pyörittelisin viattomasti silmiäni,
ja sanoisin, että en se minä ollut, tuo jalka se vaan sinua potkas!
Tai en minä sitä ampunut, tämä pistoolihan sen teki.

Sitäpaitsi on olemassa oikeasti p a h o j a ihmisiä!

Entäpä toisinpäin.
Erotammeko myös hyvät teot?
"tekosi oli hyvä, mutta et sinä"

Kyllä tekomme ovat niin limittyneet persoonaamme, minuuteen, että
kuulostaa jotenkin skitsofreeniselta irrottaa ne omiksi
...miksi niitä nyt sanois...itsenäisiksi, ihmisestä irrallisksi, erillisiksi olioikseen.

Jeps, samaa mieltä kuin Pirska. Jos on ollut esim. koulukiusattu (niinkuin minä), ne kokemukset kulkevat mukana aina hautaan asti.

KAIKKI kokemukset kulkevat mukanamme hautaan asti. Niin hyvät, pahat kuin neutraalitkin.
Yleensä olemme tietoisia ja muistamme vain ne, jotka ovat tehneet meihin voimakkaan vaikutuksen.
Mutta aivan kaikki vaikuttaa.
Ja kokemuksistamme muodostamme käsitykset niin itsestämme, muista ihmisistä kuin elämästäkin = miten tulkitsemme asioita.

Nyt herääkin kysymys mikä on ihmisen oma vastuu?
Kuinka pitkälle ja kauan voi puolustaa/oikeuttaa tekojaan menemällä sen taakse,
että "mulla oli niin kova lapsuus"?

[myyrä]

En puolustele pahoja tekoja kovalla lapsuudella enkä osaa selittää mitä ajattelen. Ah ja voi, miks mä syntinen kurja sekaannuinkaan tähän.

Nyt herääkin kysymys mikä on ihmisen oma vastuu?
Kuinka pitkälle ja kauan voi puolustaa/oikeuttaa tekojaan menemällä sen taakse,
että "mulla oli niin kova lapsuus"?

[Atanasia]

En minä sinua myyrä tarkoittanut!!! Höppänä!

Vaan meitä kaikkia!

Ja minä nyt olen tätä mieltä, joku toinen saa ihan rauhassa ajatella toisin.

[karjalaisenkyösti]

Jatkuisipa tarina niin, että 'joku toinen' olisi taas paikalla ja pelastaisi Pikku-Pojun! Silloin se olisi kertomus uudelleensyntymästä ja pelastuksesta.

Hieno idea.
Täytyy todennäköisesti kirjoittaa tarinasta kaksi eri versiota ja mahdollisesti jossakin vaiheessa luopua kokonansa tästä ensimmäisestä versiosta.
Maistelen ajatusta.

Mutta se, että meitä on kohdeltu väärin ei anna oikeutta kohdella muita väärin.

Tottapatotta.
Ja tuossa tarinassa Pojun paha teko sai aika kovan rangaistuksen.
Ei ainakaan Suomessa lähellekään tuollaisia rangaistuksia tuollaisista teoista anneta.
Oliko mielestäsi rangaistus liian lievä?

[Mörtti-57]

Häntä lyötiin ja laiminlyötiin.
Riittääkö ihmisikä täyttämään astian joka jätettiin tyhjilleen.
HELENA ANHAVA

Kaikki kokemukset ja puuttehet vaikuttaa siihen mihin suuntahan meitä täs elämäs tuupitahan. Rakkaurettomuushan on se suurin tekijä, kun ihiminen hautaa omantuntonsa kaiken pahan alle.
Onneksi löytyy ihimisiä joilla on rakkautta ja ymmärrystä kohrata tälläänen lähimmäänen. http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2005/2_2005/karsimys_lievittyy_taakkaa_jakamalla/

[myyrä]

Häntä lyötiin ja laiminlyötiin.
Riittääkö ihmisikä täyttämään astian joka jätettiin tyhjilleen.
HELENA ANHAVA

Kaikki kokemukset ja puuttehet vaikuttaa siihen mihin suuntahan meitä täs elämäs tuupitahan. Rakkaurettomuushan on se suurin tekijä, kun ihiminen hautaa omantuntonsa kaiken pahan alle.
Onneksi löytyy ihimisiä joilla on rakkautta ja ymmärrystä kohrata tälläänen lähimmäänen. http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2005/2_2005/karsimys_lievittyy_taakkaa_jakamalla/

...yksilöiden kärsimyksestä on vastuussa myös yhteisö...

Ilman muuta. Laajennan vähän yhteiskuntaan. Suomessa rakennettiin pitkään hyvinvointiyhteiskuntaa kaikille vasemmiston ja maalaisliitto/keskustan voimin. Nyt sitä ollaan purkamassa ja melkein jo onnistuttu. No, sitä saa mitä vaaleissa tilaa.

[Pirska]

Häntä lyötiin ja laiminlyötiin.
Riittääkö ihmisikä täyttämään astian joka jätettiin tyhjilleen.
HELENA ANHAVA

Kaikki kokemukset ja puuttehet vaikuttaa siihen mihin suuntahan meitä täs elämäs tuupitahan. Rakkaurettomuushan on se suurin tekijä, kun ihiminen hautaa omantuntonsa kaiken pahan alle.
Onneksi löytyy ihimisiä joilla on rakkautta ja ymmärrystä kohrata tälläänen lähimmäänen. http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kotikirkko-lehti/2005/2_2005/karsimys_lievittyy_taakkaa_jakamalla/

Samaa mieltä!