Pääasia on nähdäkseni siinä, onko meillä Pyhä Henki vai ei. Paavali kirjoittaa Room. 8:9: "Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa." Ei edes kristillinen kaste takaa Hengen saamista (kts. vaikka Ap. t. 8:16), siihen tarvitaan uskossa kuuleminen (kts. Gal. 3:2 ja 5).
Minun korvissani sanalla ratkaisukristillisyys on hieman epämiellyttävä kaiku. Siinä ikäänkuin Jeesus odottaa lakki kourassa meidn päätöstämme hänestä sensijaan että me odottaisimme Hänen päätöstään meistä. Totta kuitenkin on, että Hän on kattanut valmiiksi meille pöydän, ja kutsuu aterialle ja odottaa sen kelpaavan meille.
Mutta on kahdenlaista ratkaisukristillisyyttä, toisessa muut ratkaisevat, toisessa itse ratkaistaan. Kumpi on sitten oikeampaa?