Minä olen körttipötky ja tykkään ikivanhasta heetperilärisyydestä. Ei muuten SLEY:n tilaisuuksissa nykyään puhuta avarasta armosta. Aika paljon körttiläisten seuratuvissa ja körttiläisten arkipäivässä puhutaan.
Tuota tuota. Ymmärrän kotiseuturakkauden eikä siinä ole mitään pahaa. Näillä liikkeillä vain näyttää olevan oma kehityskaarensa pikemmin kuin pysyvä profiili, väittääpi ihan ns. körttipötky pappi. Kahdeksankymmenluvulla tämä meni toisinpäin.
Ei niin, että sekään olisi ollut järin omaa itselleni, tässä maassa herätysliiketausta ja sehde herätyskristillisyyteen määräytyy lähinnä kasvinseudun mukaan ellei vanhemmilla ole tiukkoja juuria jossakin. Tai, niin oli silloin kun oltiin enempi paikallaan eli sitäkin ennen, nettiä ei vielä oltu edes uneksittu ynnä muuta, eikä aina oikein tiedetty minne oltiin edes tervetulleita vaikka virallisesti tietysti ei olisi pois ajettukaan. Vitoslaisuudesta kyllä irrottautui ilman sydämenkivistystä, kräsäläisyys edustikin jonkinlaista nuoriosouskontoa josta vei vaikeasti aikuisuuteen tietä, ehkä siksi kaikki sarjaa "meidän liikkeessäpäs" ja "kuulisivatpas muiden liikeiden ihmiset kuinka meidän pappi osaa saarnata" on vähän hymyilyttävää... on kuin selittäisi että ainoa hyvä pesistiimi on KPL, ja mailasta tulee jos muuta väitätte... Ja mitä evankelisuuteen tulee, kuinkas sen SLEY:n kanssa on, en ole aivan kartalla, eikö tuo ole jakautunut ainakin kerran eli elävät omat toistupalaisuutensa tai lestadiolaisuuden pirstoutumisaikansa nyt. Vähintään.
