Tokihan meidän ent. pihassa vierailivat lintulaudalla oravan lisäksi käpytikka, talitiainen,töyhtötiainen, hömötiainen.
Pihassa söivät mustarastas, västäräkki ja punarinta.
Pesissä kasvattivat poikasiaan kirjosiepot ja kerran harmaasieppokin pesi josakin lähistöllä.
Sepelkyyhky pesi takametsässä ja kuherteli Kankkosen tammessa.
Kilpiäisten lahti oli maamme tunnetuimpia lintulahtia, ennen. Nokikanan mainitsin, sorsia ja sotkia ja uikkuja oli tietysti, mutta uusin oli kaulushaikara.
Yli neljäkymmentä vuotta sitten istui pihakoivussa pöllö. Koivut on jo aikapäiviä kaadettu ja poltettu sauna- ja uunipuina.
Kurjet ja joutsenet näin Vesijaolla useammin, mutta Lahdessakin taivaalla ja puistoissa. Lahden tuttavia ovat hanhet, molemmat, ei ne metsähanhet.
Lapissa olen nähnyt Nuorgamissa lapinpöllön, ja riekon Kuusamossa.
Tuulihaukkoja liiteli mökkimme yllä. Niille vietiin pesäkin lähi-lahosn harjan alle. Sain pöllöille.
Matin supiloukkoon eksyi vahingossa sarvipöllön valkoinen poikanen. Se nostettiin kuusen oksalle, ja sekin selvisi. Nähtiin sen emokin, olipa se mahtava !
Kurkien äänet olivat mökillä päivittäisiä ja kuuluivat sekä lähipelloilta, että Kurkisuolta.
Voi, voi, voi kuinka noita kaikkia kaipaan !
