Eilen bongasin varpushaukan. Kurkkasin ikkunasta tinttejä ruokinnalla (joka on ihan ikkunan alla, metrin päästä voin katsella), ja ne olivat ihan jähmettyneitä. Näyttivät joltain oksalle asetelluilta muovileluilta kirkkaine väreineen, niin hiljaa olivat. Arvasin mistä on kysymys, ja onnistuin kuin onnistuinkin bongaamaan läheisestä puusta jotain haukkamaista. Olisi se voinut muuten olla sepelkyyhkykin, mutta ehdin jopa hakea kiikarit ja nähdä sen viirurinnan, joka varmisti haukaksi. Pian se kyllä suuntasi kohti metsää, ja tintit vähitellen heräsivät eloon. - Kyllä minä haukallekin voisin silti paistin suoda. Edellinen asuntoni pihalta sellaisen varmaan kerran onnistuikin nappaamaan, kun löytyi vain höyhenpuku.
Mustarastaskin keksi käydä talipötköllä. Ei se siitä suoraan syönyt, mutta istahti oksalle josta ylettyi nokkimaan, ja hyppäsi sitten maahan syömään nokareita, joita onnistui pudottamaan.
Aikoinaan opetettiin, että tiaiset elävät (ainakin talvella) sekaparvissa, joissa on usean lajin yksilöitä. Vähän mietin, onko tuo aina totta. Tässä on muutaman kerran käynyt kuusitiainen, mutta minusta ne täyttää tulevan paikalle aina yksinään, ja sinitiaiset hätistävän pienempäänsä pois. Ehkä se on niiden silmissä jotenkin vammainen sinitiainen, jota ei tule suvaita. Talitintit ottavat rennommin. Muutaman suullisen se saattaa ehtiä nokkaista, ennen kuin tulee lähtö muiden toimesta.
Siinäpä tirpat tältä erää.
