Tein yhden kurssin puitteissa melko laajan katsauksen aikasarjojen tiedonlouhintaan. Niissä näky hyvin, miten asiat kehittyivät meren toisella puolella. 90-luvulla pääpaino oli pääosin rahassa eli pyrittiin ennustamaan osakekurssien tulevaisuutta tiedonlouhinnan kautta. Sitten se muuttui 90-luvun lopulla enemmän rikosten estoon eli tutkimus liittyi mm. käsialan tunnistukseen ja hahmon tunnistukseen. 2001 jälkeen taas tutkimus lähti luisumaan sotilas- ja vakoiluteknologian suuntaan. Ensin mm. kasvojentunnistus ja kasvojen etsiminen laajoista tietokannoista riippumatta kasvojen suunnasta. Sitten lähdettiin jo pian ennustamaan ihmisen liikesarjojen pohjalta hänen toimintaansa. koneen on helpompi mitata esim. kyynerpään liike ja käsiosan liike kuin yrittää tunnistaa, mitä kädessä on.
Tuota viimeistä sovellusta on nyt alettu änkemään jo oikeaan käyttöön Irakissa. Eli käytännössä robotti on aseistettu ja sillä on luultavasti lupa myös ampua. Jo tiedustelukoneisiin pyrittiin saamaan oikeus ampua ohjuksia autonomisesti, mutta onneksi se jäi saamatta. Niissä kyllä sitten käytettiin aika rajuja kohteen tunnistukseen liittyviä tekniikoita, joissa myös käytetään tiedonlouhinnan menetelmiä.
Eli olen aika huolissani... armeijalla on rahaa ja se laittaa sitä surutta tutkimukseen. Kun luin tuon alan tutkimukseen liittyviä tekstejä, meikää ainakin alkoi ahdistaa niin paljon, että jätin kaiken algoritmeihin liittyvän pois ja siirryin ohjelmistotekniikan ja ohjelmistojen laadun pariin.
Teme