Kristillisten symbolien lisääntyminen

[PekkaV]

Sakraalitilan kirkkaus tuo aavistuksen Taivaasta, hämyisyys helvetistä.

[eeva-kaisa]

Sakraalitilan kirkkaus tuo aavistuksen Taivaasta, hämyisyys helvetistä.

Ei minulle. Kirkkaus luo vaikutelman terveyskeskuksesta, hämyisyys taas kodista, tallista, saunasta, makuuhuoneesta - maanläheisistä paikoista, joissa voi hellittää, laskea suojauksensa ja olla turvassa.

[PekkaV]

Nii-i, kirkkaus, valo parantaa, pimeä piilottaa. Kirkkaus paljastaa, valo tuo julki, hämärä hyssyttelee. Kohdussa oli pimeä. Kun olemme aikuisia, olemme avoimia. Lapsi ei tiedosta vielä vastuuta. Hän luulee olevansa kohdussa. Kun hän on kasvanut tiedostamaan maailman, vain Jumalan kirkkaus häikäisee, ihmisen paljastaa todellisuuden. Todellisuus riisuu paljaaksi.

[Riku]

On kauniita valosia ja kirkkaita kirkkoja,joissa on hellpoa kokea Pyhän olemassaoloa, samoin on hämyisiä paikkoja,joissa on helppo kokea jotain Pyhää.   Ei valo tai hämy itsessään tee jostain tilasta meille Jumalalle otollista vaan kaikki muu siellä.  Esim. Kouvolassa on keskuskirkko joka on kyllä valoisa mutta niin ruma että minusta se on pyhäinhäväistystä.
Kyllä vanhempi arkkitehtuuri on usein paremmin onnistunut  tässä.
On hetkiä milloin kaipaamme hämyä ja hetkiä milloin kaipaamme valoa.
Suomesssa vaihtelu on jo luonnossakin hyvin voimakasta.  Miksi nykyihmiset lähtevät talvella etelän valoon?  Miksi toiset sytyttelevät innoissaan kynttilöitä?

[Johannes]

Meille pappi opetti sitä rippikoulussa ja sanoi, että jos ei ehtoollisella halua ristinmerkkiä tehdä, niin olisi ainakin hyvä poikien kumartaa ja tyttöjen niiata. Silti en itse ole oppinut sitä tekemään. Niin harva sen kuitenkin vielä tekee, että ei anna pokka periksi vaan tekee mieli äkkiä häippäistä siitä muiden tieltä pois.

Aijaa, aika erikoista! Meilläpäin (tai no siis Lapualla, mistä olen kotoisin) tuo on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Melkeinpä kaikki joko hillitysti nyökkäävät tai niiavat. Itsekin teen niin. Se on pieni ele, ehkäpä sitten ulkokultainen, jos niin haluaa ajatella, mutta mielestäni yhdenlainen tapa nöyrtyä ja kiittää Jumalaa. Kyllä Jumala kiitokseni tietää, mutta itselleni tulee mukavampi olo kun olen saanut osoittaa sen kiitoksen myös pienellä eleellä. Meilläpäin on myös tapana niiata/kumartaa alttarille mennessä.

Siis meinasin nimenomaan ristinmerkkiä, se tuntuu minulle vieraalta luterilaisessa kirkossa, niin tyydyn pelkkään kumarruksen tapaiseen nyökkäyseen. Sorry, sanoin vähän epäselvästi. Kyllä täälläkin toki niiaillaan ja kumarrellaan, mutta ristinmerkkiä en siis tee ehtoollisella papin kehoituksesta huolimatta.

[eeva-kaisa]

Nii-i, kirkkaus, valo parantaa, pimeä piilottaa. Kirkkaus paljastaa, valo tuo julki, hämärä hyssyttelee. Kohdussa oli pimeä. Kun olemme aikuisia, olemme avoimia. Lapsi ei tiedosta vielä vastuuta. Hän luulee olevansa kohdussa. Kun hän on kasvanut tiedostamaan maailman, vain Jumalan kirkkaus häikäisee, ihmisen paljastaa todellisuuden. Todellisuus riisuu paljaaksi.

Kaunis ajatus, mutta kirkossa ollaan toisten ihmisten kanssa, ja siinä ei useinkaan toteudu avoimuus, mahdollisuus olla toisten edessä turvallisesti paljas. Jumalan edessä ollaan toki kaikkialla, päivänpaisteessa ja pimeässä.

Minulle yksiselitteinen, tasainen kirkkaus kirkkotilassa luo mielikuvan kovuudesta, bisnesmaailmasta, räikeydestä. Kolkko valkoisuus on usein vielä rakennettu sillä tavoin, ettei luonnollisia varjoja ja kontrasteja muodostu, vaan kaikki on tasaisen ahdistavaa. Esimerkiksi kynttilän valo vaatii ympärilleen pimeyttä loistaakseen kauniisti.

[3357]

En taida oikein ymmärtää. Jotenkin on vaikea rajata jotain erityistä tilaa, missä Pyhä olisi. Minusta Kristus on toisessa ihmisessä. Ja ihmisen voi kohdata milloin missäkin, vaikka kynttilöitä ei olisi mailla ei halmeilla.

Jos kirkkorakennus on koti, jumalanpalvelustila on minusta olohuone ja sakasti keittiö. Keittiössä saa hengittää ja puhua, olla jopa ihminen. Sakastissa on suntion kokoinen ihmisen jälki. Tavallinen arki ja lupa olla.

[HeinoM]

:smt045

[Pena]

Pyhä tarkoittaa kuitenkin alunperin juuri johonkin tarkoitukseen rajattua aluetta. Oikeastaan se on sama sana kuin piha. Kirkko on Jumalalle pyhitetty huone, jossa ei ole lupa toimittaa mitään jumalatonta. Kirkkotilassa on alttari erityisellä tavalla pyhitetty Jumalan istuimeksi seurakuntaansa vastapäätä. Pyhän kokeminen on tämän rajaamisen tajuamista.

[An-na]

Siis meinasin nimenomaan ristinmerkkiä, se tuntuu minulle vieraalta luterilaisessa kirkossa, niin tyydyn pelkkään kumarruksen tapaiseen nyökkäyseen. Sorry, sanoin vähän epäselvästi. Kyllä täälläkin toki niiaillaan ja kumarrellaan, mutta ristinmerkkiä en siis tee ehtoollisella papin kehoituksesta huolimatta.

Aa, ok, nyt ymmärrän. Ja kun tarkemmin ajatellen tekstisi luin, niin kyllähän viittasit nimenomaan siihen ristinmerkin tekoon. Taisin minäkin olla vähän hätähinen.

Penanpoika (äh, enkö voisi kutsua sua oikealla nimellä ) kirjoitti asiaa. Samaan tapaan itse taas "oman alani" puolella olen huomannut, että joskus musiikkia tehdessäni (soitto/laulu) tai kuunnellessani koen yhtäkkiä olevani lähellä Jumalaa. Sitä tunnetta ja hetkeä on aika vaikea selittää, mutta se on jotain turvaa. Yksi tärkeä aistikanava minulle kokea jotain häivähdystä jostain suuremmasta kauniista ja ymmärtämättömästä.

[HeinoM]

:smt045

[kaali_koi]

Minusta ikonit ovat kauniita.
Minulla on niitä useita.
Erityisesti ikoni "Kristus Kaikkivaltias" on minulle rakas ikoni.
Ikonit muistuttavat ihmselle siitä kaikkein tärkeimmästä ...
Symbolit kertovat jotakin siitä tuonpuoleisesta, jota eivät sanat aina tavoita.
Makuasia tämäkin - toiset pitävät, toiset eivät.

[Pena]

Kristus kaikkivaltias -ikonista puhuttiin äskettäin kauniisti radion aamuhartaudessa. Se liitettiin taivaaseenastumiseen ja viimeiseen tuomioon. Linkkinä oli Apostolien tekojen lause: "Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavalla kuin näitte hänen taivaaseen menevän." 'Samalla tavalla' taas viittaa Luukkaan evankeliumin lauseeseen: "Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen."

[3357]

"Hän, joka laskeutui alas,
nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs
täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan."  Ef.4:10

[Pena]

Ajatus siunaten saapuvasta Kristuksesta on hieno.