Joitain aikoja sitten sain päätökseen erään paksun uskonpuhdistuksen historiaa käsittelevan kirjan.
Siinä kuvattiin Martti Lutherin vaiheita. Luther oli huomannut, että kirkko oli luisunut kauas Raamatun viitoittamilta linjoilta.
Suurin ongelma juuri oli se, että usko Kristukseen oli pimitetty.
Nousi valtava häly kun Luther otti asian esille. Uskonnollinen yhteisö purki vihaansa Lutheriin.
Kirja käsitteli myös uskonpuhdistuksen tilannetta Sveitsissä. Sielläkin vallalla oleva uskonnollinen yhteisö nousi takajaloilleen ja yritti tukahduttaa "kapinan".
Vajaa 100 vuotta ennen Lutherin uskonpuhdistusta tsekkikläinen uskonpuhdistaja Jan Hus oli samoilla asioilla liikenteessä.
Hänen "kapinansa" johdosta valtaa pitävä uskonnollisen yhteisön johto yritti tukahduttaa polttamalla hänet roviolla.
Historian kirjasta sain sellaisen käsityksen, että Hussin maine oli myös tahrattu niin, että koko hänen nimensä kuulosti kirosanalta, myös Lutherinkin korvissa, kunnes Luther sitten alkoi tutustua Hussin teologiaan ja huomasi yllätyksekseen edustavansa paljolti hussilaisuutta.
Tämä sama kaava toistuu myös Raamatun lehdillä monesti. Useita profeettoja nousi kansan keskuudesta. He saarnasivat kääntymystä Jumalan luo, mutta heitä pahoinpideltiin ja tapettiin.
Heidät koettiin vääriksi sanantuojiksi. Monesti on koettu että "tehdään uhripalvelusta Jumalalle", kun tapetaan tuollaiset rauhanhäiritsijät.
Jeesuksenkin kohtalo oli joutua tapettavaksi.
Stefanus kivitettiin, koska saarna ei miellyttänyt, Jumalaan toki uskottiin, mutta ei niin, kuin Stefanus ja siksi syntyi voimakasta vihatoimintaa häntä kohtaan.
Historia osoittaa, että kaava menee siten, että jos joku uskaltaa epäillä nykyistä uskoa Raamatun Jumalaan jotenkin turmeltuneeksi, epäilija tai pieni epäilijöiden joukko pyritään vaientamaan monin erilaisin keinoin ja levittämään joukosta valheellisia huhuja sekä pyritään todistamaan Raamatulla tai sen ulkopuolisilla argumenteilla, että nykyinen uskontila on hyvä ja varsin riittävä eikä mitään muutosta tarvita.
Entä, kuinka on tilanne tämän suhteen Lutherin jälkeen?
Sama kaava toistuu, kun lukee vaikkapa suomalaista historiaa, Abraham Achrenius ja Paavo Ruotsalainen ja kumpp, Henrik Renqvist. Suurta käräjöintiä herännyttä kansaa kohtaan, kun se uskalsi laittaa epäilyksen alaiseksi sen hetkisen kirkon uskonnon.
Eräs kirja kertoi marttyyreiden historiaa Rooman valtakunnan alueella ajanlaskumme alkupuolella. Siinä kferrottiin mm. että kun kristittyjen elämä helpottui, oli se omiaan pensistyttämään ristittyjä ja viemään ajatuksia poispäin kristillisestä uskosta.
Historia osoittaa sen, että koko ajan tarvitaan uskonpuhdistuksia, koska uskonpuhdistuksen jälkeen kohtalaisen pian vaivutaan jälleen suruttomuuden uneen. Historia osoittaa myös sen, että uskonpuhdistajien osa on äärimmäisen valtavan hirvittävän kivikkoinen.
Ja aivan viime vuosilta voisi mainita ns. "körttikapinan", joka ilmeisesti taitaa pitkälle ed. mainittua kaavaa noudatella.