Riitta-mummin seurapuhe.
Olen kertonut Pyhän Hengen johdatuksista ja äänestä joka on seurannut minua siitä saakka kun Kristus veti minut luokseen.
Huomasin sen olevan muutamille vieras ja epäiltävä ilmiö. Silloin en ryhtynyt mitään
kertomaan, sillä silloin ei vielä ollut sen aika.
Tämäkin on eräs johdatuksen muoto että ei tee omia ratkaisuja, vaan odottaa kehotuksen ääntä.
Mikä se ääni on, kysyy sitä kokematta ja ymmärtämättä jäänyt. Minä en kuule ihmisäänen puhetta, en musiikkia, mutta vahvan sisäisen kehotuksen, sanoja myöten , olen saanut usein kokea.
Raamatussa on hyvä esimerkki, 1.Samuelin kirja 3. 8-9:
"Silloin Samuel ei vielä tuntenut Herraa eikä Herra ollut ennen puhunut hänelle. 8 Sitten Herra kutsui Samuelia kolmannen kerran, ja Samuel nousi, meni Eelin luo ja sanoi: "Kutsuit minua. Tässä olen." Nyt Eeli ymmärsi, että Herra kutsui poikaa, 9 ja hän sanoi: "Mene nukkumaan, mutta jos joku vielä kerran kutsuu sinua, vastaa näin: Puhu, Herra, palvelijasi kuulee." Ja Samuel meni takaisin vuoteelleen."
Tähän olen minäkin oppinut: Puhu Herra, anna sanat joilla puhun tai kirjoitan.
Kirjoitan paljon aivan turhaa, kuvailen kahden vanhuksen päivittäistä elämää, jalkikasvun käyntejä, ruokahommistani ja sairauksistani. Nämä panen ikäänkuin yhteisesti jaettavaksi ja ehkä iloksi ja huviksi joillekin kaukaisille ystäville.
Sitten on niitä kummallisia kirjoituksia, Seurapuolella yleensä, joissa ajatukset eivät ole 'omasta päästäni'. Ne on annettu , ja minä vain kirjoitan.
Jälkeenpäin kun joskus jonkun tällaisen luen, tunnen ettei teksti ole omaani.
Jään ihmettelemään.
Olemme Korkeemmassa kädessä, kuten J.Karjalainen laulaa jojosta. Onko se aina minusta kun pomppaan ylöspäin tai onko se Jumalasta kun painun alas. Sitä sopii kysyä Herralta . Puhu, anna san !
Veisataan:
https://www.h-y.fi/siionit/opeta-tallaisena.html