Keskustelu on mielenkiintoinen ja osoittaa herätysliikkeiden välisen viestinnän vaikeuden. Uskoisin, että suurimmat erot eivät välttämättä ole "objektiivisia" tai opillisia, vaan ilmaisullisia. Kun käsitellään abstrakteja, ei-mitattavia asioita, yhteisen ja samalla tavoin käsitetyn termipohjan puute aiheuttaa suunnattomasti väärinkäsityksiä ja ohipuhumista.
Kvasitieteellisesti eli hienoja sanoja käyttäen voisi todeta, että evankelisuus ja herännäisyys muodostavat kumpikin oman diskurssiyhteisönsä. Diskurssiyhteisön tuntomerkkejä taas ovat
- yhteiset tavoitteet
- vakiintuneet viestintämekanismit
- vakiintuneet tekstilajit (seurapuhe, kamarikeskustelu, todistus, ylistys jne)
- oma erikoissanasto, jota käytetään yhteisesti hyväksytyllä tavalla ja yhteisin merkityksin.
Esimerkkejä eri suuntauksista piisaa: uskonvarmuus, uskonratkaisu, pienellä paikalla, alatie, lammashuone, väärät hengellisyydet, antaa elämänsä Jeesukselle, ylistysvastaava, sotakoulu...
Diskurssiyhteisössä pyritään ylläpitämään ja vahvistamaan yhteisöä. Siksi vieraasta diskurssiyhteisöstä tulevat sanat ja muut ilmaisulliset seikat, eräänlaiset diskurssisiirtoiaiset, koetaan hajottavina ja vaarallisina. Tätä voi joku rohkea kokeilla ehdottamalla körttiseuroissa iloista ylistysvirttä laulettuna niin, että seuraväki huojuttaa ylösnostettuja käsiään musiikin tahdissa. Raportti sitten foorumiin, halleluja!
Kun diskurssierojen lisäksi asiaan vaikuttavat erilaiset opilliset painotukset, erilaiset persoonallisuudet ja erilaiset virsimieltymykset, soppa on valmis. Hyvin samanlainen sielullinen/hengellinen kokemus on yhdelle yhtä, toiselle toista. Ja sitten väitellään ja ihmetellään.
Epäilen, että eri suuntausten on paljon helpompi keskustellä hyvässä yhteisymmärryksessä vanhurskauttamisopista tiukasti tunnustuskirjojen pohjalta kuin koota yhteinen laulukirja...
Mt