Olen evankelis-luterilainen kristitty, ja herätysliikkeistä minua on ollut lähinnä evankelisuus, koska siellä olen saanut selkeää raamattuopetusta ja armoa on julistettu vapaasti, synnit saan uskoa anteeksi annetuiksi, onhan Jeesus Golgatalla lunastanut minutkin ja olen kastettu hänen omakseen. Olen toiminut SLEY:n maallikkosaarnaajana.
Olen kuitenkin nyt vieraantunut SLEY:stä, koska
1) muutin 2v. sitten pohjois-savoon, missä evankelinen liike ei käytännössä toimi
2) SLEY:n naispappeuskannat ovat muuttuneet niin jyrkiksi että en voi kannattaa sellaista toimintaa, sillä hyväksyn itse ilman muuta naispappeuden
Körttiseuroissa on joskus tullut käytyä, ja pari kertaa herättäjuhlilla. Jonkin verran on häirinnyt se, että raamattuopetusta ei ole näissä kulunut eikä syntiselle ihmiselle kuten minulle ole julistettu syntejä anteeksi. En saa sielulleni rauhaa sellaisesta julistuksesta, josta ei käy ilmi, saanko tällaisena uskoa syntini olevan anteeksi annetut.
Onko pelastusvarmuus todellakin harhaoppista herännäisyydessä? Miksei evankeliumia julisteta? Miksi pitää jäädä epävarmuudessa odottamaan armon vilauksia? Tällaisia mietin.