111 Jeesus luona armopöydän:
1. Jeesus, luona armopöydän
sinut löydän,
siinä mulla kyllin on.
Siellä armo, rauha, ilo,
siellä elo,
sieltä löydän ravinnon.
2. Siitä vuotaa lohdutusta,
virvoitusta, jota sielu nautitsee.
Siitä kasvaa usko, tieto,
voima, taito,
joka mielen hallitsee.
3. Armon pöytä, Jeesus rakas,
olet paras,
elämäni kuolosi.
Haavasi on auki mulle,
vaivatulle,
voimani kun raukeni.
4. Ruumiis, veres ruokanani,
juomanani
haluisesti nautitsen.
Hengen nälkä suureneepi,
eneneepi,
aina kun sä annat sen.
5. Tätä ruokaa syödessäni,
juodessani
orjan mieli katoaa.
Riemussa sen rikkahassa,
runsahassa
oma puku putoaa.
6. Tässä näyttää tahraiselta,
saastaiselta
kaikki oma hurskaus.
Isän sydän paljastuupi,
kirkastuupi
palavaks sen rakkaus.
7. Mieltäni se liikuttakoon,
opettakoon
armon Herraa kiittämään.
Sieluni se sulattakoon,
taivuttakoon
Jeesuksehen tyytymään.
8. Hälle kiitos, voitto, valta
kaikkialta
loppumaton olkohon.
Maa ja taivas hälle yksin
ylistyksin
kiitoksensa tuokohon.
Mutta jaetulla 1. sijalla on ehdottomasti 185 eli Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on
1. Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on,
emme kauhistu vastustajaamme.
Viha vaikka on vastaamme sammumaton,
niin me turvaamme puolustajaamme.
Vaikka kaita on tie
ja se taistohon vie,
meille Jeesus on turva ja kilpi.
Siis me uskossa vaan
käymme taistelemaan.
Pyhä on tämä tie, pois jo vilppi.
2. Vihamies kuka oisi niin voimallinen,
että voittaa hän vois tämän Herran.
Sodassamme hän linna on turvallinen,
hän on voittanut saatanan kerran.
Jos me joudummekin
syvihin vesihin,
ratki keskelle kuoleman kauhun,
emme nääntyä voi,
hänen äänensä soi
läpi myrskyn ja helvetin pauhun.
3. Ota kuoleman vallan jo taitettu on
ja on riistetty helvetin voitto.
Elon ruhtinas Jeesus on voittamaton,
jo on koittanut autuuden koitto.
Hänen kunniataan,
hänen kirkkauttaan
me nyt kiittäen veisaelkaamme.
Meille voittonsa toi,
lunastuksensa soi,
hänen kauttansa autuuden saamme.
4. Meitä syntimme nousevat kauhistamaan,
vaan ne ei kadotuksehen saata.
Merehen jo hän heitti ne pohjattomaan,
hänen armonsa voisiko laata.
Meidät hurskahiksi,
pyhiks, puhtahiksi,
yhä saattavi hän verellänsä.
Kuka armahtajaan
tähän luottavi vaan,
hänen varjeltu on elämänsä.
5. Siis te, Jeesuksen ystävät armoitetut,
kaikki uskossa vaeltakaatte.
Luja toivonne olkoon, te ahdistetut,
vaikka kiusoja, vaivoja saatte.
Teillä auttaja on,
apu ahdinkohon
tätä tietänne kulkiessanne.
Hän on armollinen,
hän on uskollinen,
pysykää yhä Jeesuksessanne.
6. Kun me heikkoina Herralle huokaamme vaan,
Pyhä Henkensä auttavi meitä.
Uni meitä kun pyrkivi ahdistamaan,
meitä Herra ei nukkumaan heitä.
Kun me uuvumme niin,
ettei rukouksiin
eikä valvomahan ole voimaa,
hän on puolustaja,
esirukoilija,
eikä heikkoja, huonoja soimaa.
7. Isä tuonut on Poikansa maailmahan,
hälle suonut on oppineen kielen,
että lohdun hän viisas ois antamahan,
meille antaisi alttihin mielen.
Ja hän uupuville,
tiellä vaipuville
Pyhän Henkensä lahjaksi suopi.
Heitä uudistamaan,
heitä vahvistamaan
Pyhän armonsa, voimansa tuopi.
8. Tule, Jeesus, sä meitä nyt vahvistamaan,
tule, virvoita voimalla taivaan.
Sinun tietäsi auta sä vaeltamaan,
täällä tyytymään ristihin, vaivaan.
Tue uskoamme,
tue toivoamme,
pidä sielumme tallella aina.
Kuule huutoamme,
sinä Auttajamme,
kuvas kallis sä sieluumme paina.
Aihe: Mieli-SV? (Luettu 10003 kertaa)