Sanoista vielä.
Sanoista voi tunnistaa ylimielisyyden, välinpitämättömyyden, ynseyden, ylpeyden, riidanhalun, halveksunnan.
Sanoilla voi satuuttaa ja lujaa.
Sanoilla voi kävellä yli tai sanoilla pyydetään myös anteeksi ja annetaan anteeksi.
Sanoilla voi kiittää tai osoittaa kiittämättömyyttä.
Jos sanat ovat ristiriidassa nonverbaalisen, muun viestinnän kanssa (esim. ilmeet, eleet, kehonkieli jne...) on sanoilla silloin vain vähän arvoa koska toiset ihmiset lukevat sitä sanatonta ihmisen eleitä, ilmeitä, kehonkieltä enemmän.
Jos sanat taas ovat yks yhteen nonverbaalisen viestinnän kanssa, menee sanat paremmin perille.
Sanoilla voi syyttää ja häpäistä toista, tiedostaen tai alitajuisella tasolla.
Sanoilla on mukanaan tavallaan voima, ne korjaavat tai rikkovat.
Sanoilla voi haastaa toista ihmistä.
Sananlaskuissa on näin:
Sananlaskut:
15:23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
25:11 Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.
Sana on kuin miekka, joka tunkeutuu ihmisen läpi.
Ihmiset arvot tulevat useimmiten esiin puheessa, kirjoittaessa, sanoissa.
Ja näinkin:
Hebrealaiskirje:
13:15 Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät
Jumala loi kaiken sanan kautta, sanallaan.
Suulla voi kiittää ja kirota.
Siunata ja toisaalta toivoa pahaa.
Kieli voi tuhota tai auttaa.
Uusi aamupäivä toi lisää ajatuksia, jotka nivoin tähän nyt tälläiseksi muodostelmaksi.
Osin siinä on samaa kuin elisissä pohdinnoissani.
Luukkaan evankeliumi:
6:28 siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.
Roomalaiskirje:
12:14 Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
1.Pietarin kirje:
3:9 Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
Puhe voi olla myös kaksimielistä, kaksinaismoralistista.
Ja myös monivivahteikasta ja värikästä, josta Riitta taisi mainita, se on silloin sellaista, että lukija (kuulija) pääsee ikään kuin matkalle, näkee silmissään ja eläytyen siihen mitä kerrotaan.
Se on hyvä asia.
Turhat sanat voivat turhentaa toisen ihmisen.
Sitten on rohkeita sanoja, haparoivia sanoja, päällepäsmärin sanoja, valtataistelua sanojen tasolla.
Kontrollinhalua.
Myös mustasukkaisuus esiintyy sanoina, se on vähän kuin kateuden, kieroutuneen omistushalun ja kontrolloinnin coctail, todella ahdistavaa, jos joutuu olemaan luulottelevan ihmisen taholta mustasukkaisuuden kohteena.
Se varmasti erottaa helpommin kuin yhdistää ja lisää yhteyden tuntua.
Kiroamisella tuolla edellä meinaan, että se on siis eri asia kuin se että joskus tipahtelee tiukoissa paikoissa "sopimaton sana"...se on paljon syvempää ja pahantahtoista, kostonhaluista jne.
Ja siunaaminenkin on syvempää kuin pelkkä sana, se on toivomista ja rukoilemista toisen puolesta, toiselle kaikkein parasta, parhainta pyytäen, toivoen.
Sanat voivat loukata sydänjuuria myöten tai toisaalta ne voivat olla kuin rakennusvärkkejä toiselle ihmiselle ojennettuina, ajallaan ja tavallaan, tavalla ja toisella.
No joo.
Hyvää sunnuntaipäivää.