Uskommeko enkeleihin ? Hyviin suojelusenkeleihin uskomme ja kerromme heitä lapsillemme .
Mutta pahat enkelit,joista viime sunnuntain teksti kertoo, saattavat olla uskon este.
Persoonallinen paha on, vaikka se koetaan yleensä kai vain p a h a n a.
Se oli maan päällä jo Paratiisissa. Voi maailma parkaa, sen teoista ovat uutiset pullollaan päivittäin. Kuitenkin kaikkeuden mittakaavassa sen aika on lyhyt.
Ilm. 12: 7-12
Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä:
- Nyt on pelastus tullut,
meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti
ja hänen Voidellullaan valta.
Nyt on Syyttäjä syösty alas,
tuo, joka meidän Jumalamme edessä
syytti veljiämme päivin ja öin.
He voittivat hänet,
Karitsan veri ja heidän todistuksensa
toivat heille voiton.
He eivät säästäneet henkeään
vaan olivat valmiit kuolemaankin.
Iloitkaa siis, taivaat
ja te taivaiden asukkaat!
Mutta voi maata ja merta -
Saatana on laskeutunut teidän luoksenne!
Se on raivon vallassa, sillä se tietää,
että sen aika on lyhyt.
