Usko

[malla]

Lapsenkaltaisuudesta tuli mieleeni se, että pieni lapsi luottaa vanhempiinsa.
Nyt jo huomaan pojan tytön 1v 4 kk sen, kuinka pyrkii leikkiinkin tuomaan sitä, mitä isä ja äiti tekevät.
Keittiön alakaappi auki ja kattilat ja kulhot lattialle ja siinä sitten kokkaillaan.
Tai vauvanukkea pesee punkassa, kaataa kannulla vettä nuken päähän...isän pitää kuivata nukke pienellä pyyhkeellä, tai äidin.
Kun tullaan kotiin, niin pitää antaa tuttipullosta tai nokkakannusta heti vauvanukelle juotavaa jne...
Kumpa oppisin Taivaan Isästä, hänen laupeudestaan tekemään tekoja, jotka olisivat laupiaita ja jotain hedelmiä kantaen, niin sanotusti...lähimmäisteni hyväksi.
Jumala on pitkämielinen....ihminen monesti haluaisi nopeita ratkaisuja...ja jos on oikein tempperamenttinen, niin mielellään heti eikä hetken päästä...mutta elämä kaiketi hiukan opettaa sitäkin, että minun tempperamenttini ei ole välttämättä ihan samanlainen tempperamentti kuin laupiaalla ja kärsivällisellä ja pitkämielisellä Jumalalla, joka armahtamalla rakastaa ihmisiä.

[Riitta-mummi]

Lapsenkaltaisuus .  Mitä se on ?  Voiko siksi tulla, kuten Jeesus opettaa. Vai synnytäänkö lapsenkaltaisuuteen ? Onko se oppimattomuutta, vai luottamusta ?
Onko se avoimuutta ja välittömyyttä ? Onhan myös lapsia jotka ovat sulkeutuneita ja
hiljaisia.

http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.18.html

[Pena]

Olen ymmärtänyt, että lapsenkaltaisuus tarkoittaa riippuvuutta vanhempien hoivasta. Kristityn ominaisuutena se on sitä, ettei tule toimeen ilman Isän huolenpitoa. Lapsi tarvitsee yhteyden vanhempien katseeseen. Herran siunauskin toivottaa: Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi!

[Riitta-mummi]

Ok. Vielä tähän kysymykseen jää aukkoja.
Lapset ovat halukkaita oppimaan, tiedän sen .  He myös uskovat opettajaa ehdoitta.
Jos opettaja on joku muu kuin isä tai äiti, voi lapsi omaksua opettajan oppeja, ja pitää ne totena.

Ja mitä tästä sitten seuraa... ?

Onko opetettu lapsi enää lapsenkaltainen ?

[malla]

Ihan pieni lapsi on ainakin täysin riippuvainen vanhemmistaan.
Oppisiko aikuinen ihminen saman kaltaista riippuvuutta Jumalasta, Isäsätään.
Ainakin saa rukoilla: Abba, rakas Isä...joku on sanonut, että se voisi olla myös "Isi"...eli niin kuin pieni lapsi kun oppii puhumaan, usein kutsuu isää isiksi.
Ihan vaan äkkiseltään ajateltuna noin.

[vn]

Kyllä kai tähän lapsenuskoon vertaukseen liittyy Jumalallista ihmettä myöskin?
Tulee mieleen Jeesuksen sanat "Minä olen Hyvä Paimen"
Lampaat tuntevat paimenen, Paimen etsii lampaansa...
Tuli mieleen tuosta "väärien opettajien kuulemisesta.

[malla]

Se sadanpäämies ainakin sanoi Jeesukselle, että sano sana ainoastaan niin palvelijasi paranee.
Hän luotti siihen, että kun Jeesus lähettää sanansa, niin matkojen päähänkin se tepsii ja tehoaa.
Samoin se verenjuoksutautia sairastanut nainen...uskoi siihen että jos hän vain saisi koskettaa Jeesuksen viitan lievettä niin hän tervehtyisi.

[malla]

Sitten tulee mieleen Pietari ja joku toinen opetuslapsi, jotka sanoivat Kauniin Portin luonas olevalle sairaalle:
"Kultaa ja hopeaa minulla ei ole, mutta sitä mitä minulla on, sitä minä annan, Jeesuksen, Nasaretilaisen nimessä: Nouse ja käy!
Ja niin kaiketi tapahtuikin.

Jossain kerrotaan siitäkin, että Pietarin varjo vaikutti jotain, samoin puhutaan Paavalin iholta viedyistä ihokkaista, ns hikiliinoista, jos oikein muistan lukeneeni.

Ja Jeesus paransi sitenkin kerran, että teki tahnan syljestä...tahtaan ja sokea sai näkönsä.

Raamattu on kyllä merkillisen mielenkiintoinen sanomaltaan.

[Riitta-mummi]

Kiitos ja ylistys sinulle Jeesus Kristus Jumalan Poika, Vapahtaja.

https://youtu.be/Swns4Kjzc9E

[Leena]

Hei!
En ole körtti eikä minulla ole körttisukulaisia, olen monta kertaa yrittänyt löytää raamatusta helpotusta ahdistukseeni, mutta aina eksyn siltä tieltä jotain jää puuttumaan. Aloin tarkastella herättäjä yhdistyksen sivuja ja pääsin käsiksi mitä parhaimpiin puheisiin ja tunnelmaan ja monet asiat saivat milestäni selvennystä tutkiessani körttien maailmaa. Voisiko tästä olla apu jatkuvaan ahdistukseen ja pahaan oloon, osaisiko joku auttaa?

Olen miettinyt kolmen sivun verran vastatako.

Ahdistuneisuutta on monenlaista ja montaa sorttia ja syyt niin mutkikkaita että heitän tänne ajatuksen ihmisestä fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden keskellä yksin kamppailevana olentona. Ahdistuneisuutta tuottavat muutamat sairaudet, sitten ja vielä useammin ihmissuhteiden ongelmat ja taloudelliset huolet esiintyy se itsenäisenäkin.  Se syö voimia ja toisinaan edellyttää vähintään sen selvittämistä, mistä on kyse.

Toisin ajoin apua ja ymmärrystä saa myös terveydenhuollosta vaikken haluakaan lytätä sitä turvallisuutta jonka luottamus Jumalaan elämän kärsimyksissä, yksinäisyydessä, keskellä pelkoja, avuttomuutta ja heikkoutta, syyllisyyttä ja monenlaisia vaikeuksia tuottaa.  Samoin kuin ankarassa kuumeessa ja kurkkukivussa saa kääntyä sekä Jumalan että lääkärin puoleen, ei ole kiellettyä tehdä samoin nytkään. Toivon että kohtaat maallisissa auttajissa ymmärtämystä, ja jos petyt yhteen, jää muita. Joskus olen kysellyt mikä se juttu on että kaikki tulee Jumalalta ja on siten hyvää.  Ei kenties tulekaan, mutta Jumala jää ja kääntää hyväksi kerran.


" Konsa valaissee kointähtönen
Mua köyhää kerjääjää?
Konsa päättyy matka yöllinen
on yhä hämärää?
Luon taivahalle yhtenään
mä katseen kaipaavan.
Valoa jos en näekään
sen tiedän loistavan" (sv)

[Viisveisaaja]

Kyllä kai tähän lapsenuskoon vertaukseen liittyy Jumalallista ihmettä myöskin?
Tulee mieleen Jeesuksen sanat "Minä olen Hyvä Paimen"
Lampaat tuntevat paimenen, Paimen etsii lampaansa...
Tuli mieleen tuosta "väärien opettajien kuulemisesta.

Lapsen usko tai asema tai mikä nyt sitten onkin toi lapsen kaltaisuus, niin itse näen sen, että ihminen on avuton kuin lapsi Jumalan Isän edessä.

Se ei kai tarkoittane, että olisi silti avuton elämässä tai muiden ihmisten edessä.
Pahaa kait tulisi aina vastustaa järkevissä määrin ja keinoin. Ei väkivaltaan väkivallalla tai loukkaamiseen loukkaamalla, vaikka joskus kait molemmat tarpeen?

Körtithän ovat Paavoa lainaten Siis oppi isääni Paavo Ruotsalaista.
Häirikköä Nilsiän läheltä Aholansaaresta.
Pieniä armonkerjäläisiä, mutta samalla ihmisten keskellä pylväitä.
Jotenkin ajattelen, että körteillä on se mitä olen aina etsinyt ja mieltänyt Jumala suhteen olevan.
Tietysti eihän körtit ole sitä mitä idealisesti ajattelisin olevan, mutta noin kirjaimen mukaan.
Paavolle on kirkastunut jotain suurta ja siksi tämä herännäisyysliike on ja pysyy, vaikka välillä pienenee ja välillä isonee

Sitten kun on sellaisia toteamuksia nöyrillä körteillä, kuten esimerkiksi alatien kulkijat kuten Springsteen tai Bon Dylan tai joku muu on aika körtti tietämättään.
Siis niinku tollaset ajatukset osoittavat, että jotkut pienet körtit ovat elämää suurempia persoonia ja eivät.
Me tässä jotain suurta olemme ja ainoa oikea usko tai jotain

Peehus ku olen huono kirjoittaa ajatuksia sanoiksi, mut jotain tonne päin.

[malla]

Ajattelen, että se lapsen usko voisi olla luottamusta.
Mietin siten, että jos lapsen suhde isäänsä ja äitiinsä on ok, niin silloin pieni lapsi luottaa vanhempiinsa melko täydellisesti.
Ja Raamatussa on sana "Abba", isä, sen voi kai sanoa myös "isi" niin kuin lapsi sanoo toisinaan isäänsä.
Nykyään jotkut lapset voivat sanoa vaikka "Iskä, issee jne"
Kunhan mietin vaan.

Turvallisuuden tunnetta erilaisinakin aikoina.

Luottamista, että Isä kaiken tietää, osaa ja voi.
Tietää, osaa ja voi paremmin kuin itse käsitänkään.

[vn]

Kunpa osaisikin uskoa ja luottaa lapsen tavoin.
Kiitos sanoistasi!

[Riitta-mummi]

Usko on sellainenkin asia, että ei siitä kovin helposti luovu vaikka kuinka kaltoin elämä koettelisi. Näin sanon omasta kokemuksesta.

Kun on saanut uskon lahjana ja ymmärtää sen arvon, se kestää sairaudet, läheisten kuolemat, omat synnit ja petetyksi tulemisenkin.

Varhaiset kristityt marttyyrit luopuivat elämästään mielummin kuin uskostaan. Sellainen on Jumalan voimavaikutusta.

Kuten olen muutamaan otteeseen kertonut vaikeudestani saada ehjää ja ymmärrettävää kuvaa Jeesuksen olemuksesta itsenään; Ihmisen poikana, ja Isän Poikana = Kolmiyhteisenä Jumalana.
Kuitenkaan ei tässäkään ymmärtämisen vaikeudessa ollut missään vaiheessa kysymys luopumuksesta eikä epäuskosta.

Nyt ovat  ' palaset loksahtaneet kohdalleen'.

Uskossa kasvaminen onkin ehkä juuri tätä. Otetaan selvää asioiden luonteesta.
En pidä että olisi kummallistakaan  ettei minun pieni ymmärrykseni riittänyt, ilman ohjausta, löytämään Jeesuksessa sekä jumalaa että ihmistä. Kokonaisuus jota kiiltokuvamainen Jeesus-näkemys yleisesti edustaa ei minulle riittänyt.

 Eivät ymmärtäneet oppineetkaan menneinä aikoina. Eivätkä vieläkään ole kaikissa kristityissä kirkkokunnissan  samoin mielipitein kun meidän uskontunnustuksessamme sanotaan .
Neljä konsiilia pohti satojen vuosien ajan tätä kysymystä. Pääsivät välillä yksimielisyyteen, kompromissejakin tehden. Ja taas tuli näkemyseroja ja taas kokoonnuttiin.

Jos eteesi liimataan stereotyyppinen kiiltokuva Jeesuksesta ja sitä jäädään katsomaan, ei matka jatku.
Usko on matkantekoa jossa on myös vaivaa. On sitäkin suurempaa kun erämaataipaleen jälkeen avautuu selkeä kuva ja maisema kirkastuu.

[vn]

Jumala vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen.
Uskon olen armosta lahjaksi saanut, ja se on kyllä tarkoitettu elämäni sisällöksi ja ohjeeksi,
jatkuvasti, eikä vain joksikin "elämykseksi ja virstanpylvääksi" jonain päivänä, jonain vuonna.
Näinkin voin kyllä omalta kohdaltani sanoa. Tiedän tilanteita jolloin olen kokenut Jumalan kutsun.
Elämä uskossa on kyllä myöskin kasvamista, ymmärtämystä, viisautta.
Vaikka tuo kaikki on sitä että Kristus kasvaa ja minä pienenen.
Ymmärrän myös niin että Jumalasuhteeni on perusturvallisuus, luja ja kestävä antura pohjalla,
tai suojaava sateensuoja yläpuolella.
Se on kaikessa mukana ja läsnä, mutta irrallaan ja ulkopuolella pienen ihmisen jokapäivistä
ongelmista.
Jumalalle ei ole mikään vierasta ja outoa minussakaan, silti Hän rakastaa minua tällaisena
armahdettuna syntisenä ihmisenä.