Uskon esiintuominen

[mt]

Kun päivitellään nykymenon jumalattomuutta, kannattaa muistaa, että tietomme menneisyydestä ovat vajavaiset ja suodattuneet. Helposti yleisölle saatavissa olevat kirjalliset lähteet kertovat pääosin yläluokan ja porvariston elämästä. Kansanelämäkuvaukset taas ovat olleet sievisteleviä. Kansanperinnearkistoihin on tallentunut yhtä ja toista, jota ei ole keruuaikana katsottu sopivaksi julkaista. Perinteen keruussakin on ollut monenlaista itsesensuuria - itsellenikin on muuan perinneprojektin paikallinen yhteyshenkilö todennut, että "eiköhän me pyyhitä nauhalta se piirileikkijuttu pois, kun se on vähän sopimatoon...".

Jos olisi mahdollista päästä vaikkapa 1880-90-lukujen Helsinkiin ja kierrellä työläiskaupunginosien kapakoissa ja nuoren sivistyneistön vapaa-ajan riennoissa, niin ero nykyiseen elämänmenoon ei ehkä tuntuisikaan enää niin dramaattiselta.

Mt

[Preba]

Vanha viisaus sanoo että kun ihmiset tallentavat itsestään tietoja, he eivät tallena sitä mitä he olivat, vaan sen millaisina he tahtovat muiden näkevän heidät. Tämä pätee myös historiankirjoitukseen.

[Mansipaani]

Maailman muuttumisen havaitsemisessa ei tarvitse mennä omaa lähihistoriaa kauemmaksi. Ei maailma ikinä mikään onnen ja hyvyyden kehto ole koskaan syntiinlankeemuksen jälkeen ollut, se on selvää.

[onesimus]

Minä julistaisin näin: "Syntiin langenneen ihmisen kauhistavin onnettomuus oli, että hän oli pyhän Jumalan vihan alainen. Hänen ihanin autuutensa taas on se, että Jumalan Poika teki sovinnon ihmisen ja Jumalan välille."

Mielestäni sovinto ja sovitus ovat eri asioita. Edellinen on kahden tai useamman osapuolen välinen kompromissi, jälkimmäinen on yksipuolinen toimenpide. 38 ja 92 käännökset eroavat tässä oleellisesti toisistaan.

[Pirska]

Kun päivitellään nykymenon jumalattomuutta, kannattaa muistaa, että tietomme menneisyydestä ovat vajavaiset ja suodattuneet. Helposti yleisölle saatavissa olevat kirjalliset lähteet kertovat pääosin yläluokan ja porvariston elämästä. Kansanelämäkuvaukset taas ovat olleet sievisteleviä. Kansanperinnearkistoihin on tallentunut yhtä ja toista, jota ei ole keruuaikana katsottu sopivaksi julkaista. Perinteen keruussakin on ollut monenlaista itsesensuuria - itsellenikin on muuan perinneprojektin paikallinen yhteyshenkilö todennut, että "eiköhän me pyyhitä nauhalta se piirileikkijuttu pois, kun se on vähän sopimatoon...".

Jos olisi mahdollista päästä vaikkapa 1880-90-lukujen Helsinkiin ja kierrellä työläiskaupunginosien kapakoissa ja nuoren sivistyneistön vapaa-ajan riennoissa, niin ero nykyiseen elämänmenoon ei ehkä tuntuisikaan enää niin dramaattiselta.

Mt

Meinaatko, että yläluokka ja porvaristo on elänyt siivosti ja rahvas on rypenyt synnissä? No joo, vitsi mikä vitsi.

Kyllä minä olisin Mansipaanin kanssa samaa mieltä siitä, että maailman muuttumisen havaitsemisessa ei tarvitse mennä omaa lähihistoriaa kauemmaksi. Näkeehän sen jo siitäkin, miten vaikkapa jotkut valtakunnalliset kirkkolaulujuhlat saattavat unohtua kokonaan uutisista. Jos ei niihin keksitä mitään raflaavaa, niin ketäpä ne kiinnostavat.

[Pena]

Mielestäni sovinto ja sovitus ovat eri asioita. Edellinen on kahden tai useamman osapuolen välinen kompromissi, jälkimmäinen on yksipuolinen toimenpide. 38 ja 92 käännökset eroavat tässä oleellisesti toisistaan.

Kumpi käännös on sinusta oikeampi? Jos sovinto on kompromissina osapuolten puolivälissä, silloin sovitus on yksipuolisesti tulemista kokonaan toisen kannalle. Näinkö?

[onesimus]

Kumpi käännös on sinusta oikeampi? Jos sovinto on kompromissina osapuolten puolivälissä, silloin sovitus on yksipuolisesti tulemista kokonaan toisen kannalle. Näinkö?

Anteeksi tyhmyyteni, mutta en ymmärrä, mitä tarkoitat. Minusta 38 käännös on oikeampi ja sopusoinnussa muun Raamatun ilmoituksen kanssa. Sovitus tapahtui n. 2000 v. sitten, joten se oli täysin yksipuolinen Jumalan teko, jota me emme voi peukaloida.

Kaikkien aikakausien kaikkien ihmisten kaikki synnit sovitettiin Golgatalla. Mutta sovitus ei ilman muuta astu voimaan kenenkään kohdalla. Siksi sanotaan: "Antakaa sovittaa itsenne." Siinä ei auta lapsi- eikä aikuiskasteet, ellei ihminen suostu sovitukseen.

[Pena]

Kompromissista sanotaan usein, että tullaan puolitiehen vastaan. Silloin toivotaan, että toinen tekee saman verran myönnytyksiä.
Jos sovitus ei ole kompromissi, silloin tämän ajatuksen mukaan toisen ei tarvitse tehdä mitään myönnytyksiä. Sovittaja tekee ne kaikki.

[onesimus]

Kompromissista sanotaan usein, että tullaan puolitiehen vastaan. Silloin toivotaan, että toinen tekee saman verran myönnytyksiä.
Jos sovitus ei ole kompromissi, silloin tämän ajatuksen mukaan toisen ei tarvitse tehdä mitään myönnytyksiä. Sovittaja tekee ne kaikki.

Tarkoitatko, että me teemme joitakin myönnytyksiä sovituksen suhteen? Eikös se mene kuitenkin niin, että sovitus on täysin valmis, ota tai jätä?

[Pena]

Mielestäni sovinto ja sovitus ovat eri asioita. Edellinen on kahden tai useamman osapuolen välinen kompromissi, jälkimmäinen on yksipuolinen toimenpide. 38 ja 92 käännökset eroavat tässä oleellisesti toisistaan.

Sinun tarkoituksiasihan minä haen. Tuo 'kompromissi' tuossa ihmetytti minua. Minusta sovinnon ja sovituksen ero on aika lailla toisella tasolla. Sovitus kuulostaa seuraamusten suorittamiselta, rangaistuksen kärsimiseltä. Sovinto taas on minusta vihollisuuksien ja vastakkainasettelun lopettamista, rauhan solmimista. Pitänee penkoa sanakirjaa ja miettiä alkuperäisen sanan tarkoitusta.

[seppos]

Sinun tarkoituksiasihan minä haen. Tuo 'kompromissi' tuossa ihmetytti minua. Minusta sovinnon ja sovituksen ero on aika lailla toisella tasolla. Sovitus kuulostaa seuraamusten suorittamiselta, rangaistuksen kärsimiseltä. Sovinto taas on minusta vihollisuuksien ja vastakkainasettelun lopettamista, rauhan solmimista. Pitänee penkoa sanakirjaa ja miettiä alkuperäisen sanan tarkoitusta.

Minun kielitajuni rimmaa Penan kielitajun kanssa.

[onesimus]

Sovitus kuulostaa seuraamusten suorittamiselta, rangaistuksen kärsimiseltä. Sovinto taas on minusta vihollisuuksien ja vastakkainasettelun lopettamista, rauhan solmimista. Pitänee penkoa sanakirjaa ja miettiä alkuperäisen sanan tarkoitusta.

Näin sitä ymmärretään suomenkieltäkin eri tavoin, ei ihme jos Raamattua.

Mutta jos otamme esimerkin elävästä elämästä, niin asia ehkä valkenee. Pekka ja Pätkä ovat riidoissa keskenään. Pätkä väittää, että Pekka on pettänyt häntä jossakin heidän keskinäisissä kaupoissaan. Pätkän mukaan hän on saamassa Pekalta vielä 100 euroa. Pekka ei mielestään ole yhtään velkaa Pätkälle.

Paikalle tulee Toivo ja kysyy, mistä te siinä riitelette. Pojat selvittävät hänelle asian. Topi ottaa pussistaan satasen ja antaa sen Pätkälle Pekan velasta. Kysymyksessä on mielestäni sovitus. Mutta jos Pätkän luonto ei anna periksi ja hän ei ota satasta, niin sovitus ei astu voimaan.

Jos Pekka ja Pätkä pääsisivät keskenään sopimukseen asiasta, niin silloin olisi kysymyksessä sovinto.

Mutta kummassakin tapauksessa olisi luonnollista, että syntyisi myös sovinto.

[Pena]

Kreikan sana 2. korinttilaiskirjeessä tarkoittaa sanakirjani mukaan paitsi sovintoa, myös muutosta ja vaihdosta. Efesolaiskirjeessä se saa etuliitteen, jonka merkitys on taas ja uudestaan. Luther puhui autuaasta vaihtokaupasta.

[Jampe]

Näin sitä ymmärretään suomenkieltäkin eri tavoin, ei ihme jos Raamattua.

Mutta jos otamme esimerkin elävästä elämästä, niin asia ehkä valkenee. Pekka ja Pätkä ovat riidoissa keskenään. Pätkä väittää, että Pekka on pettänyt häntä jossakin heidän keskinäisissä kaupoissaan. Pätkän mukaan hän on saamassa Pekalta vielä 100 euroa. Pekka ei mielestään ole yhtään velkaa Pätkälle.

Paikalle tulee Toivo ja kysyy, mistä te siinä riitelette. Pojat selvittävät hänelle asian. Topi ottaa pussistaan satasen ja antaa sen Pätkälle Pekan velasta. Kysymyksessä on mielestäni sovitus. Mutta jos Pätkän luonto ei anna periksi ja hän ei ota satasta, niin sovitus ei astu voimaan.

Jos Pekka ja Pätkä pääsisivät keskenään sopimukseen asiasta, niin silloin olisi kysymyksessä sovinto.

Mutta kummassakin tapauksessa olisi luonnollista, että syntyisi myös sovinto.

Mielestäni on halventavaa puhua sovituksesta "pekkajapätkä!" -esimerkeillä. Tämmöiset esimerkit osoittavat saman huomion todeksi minkä tein ns. "uskovaisten" keskuudessa jo ajat sitten: heiltä on pyhän taju ja kunnioitus hävinnyt. Heille Jumalakin on vain jokin "hyvä jätkä" jonka kanssa ollaan keskustelevinaan kuin ruokakaupan jonossa.

Muutenkaan tällaiset järkeilyt eivät osoita yhtään mitään. Pitäisi lukea Raamattua sellaisena kuin se on kirjoitettu eikä keksiä omia tulkintoja. Kristus sovitti kerralla koko maailman eikä kysynyt siihen yhdeltäkään lupaa. Se tapahtuo One, jo paljon ennen sinun syntymääsi ja oli yksipuolinen tuomio.

Meillä ihmisillä ei ole (onneksi) siihen mitään nokan koputtamista, tuomio koskee kaikki! Kaikki maailman ihmiset on saaneet saman tuomion: kaikkia koskee sama evankeliumi.

[Sanneli]

Jeesus Kristus antoi henkensä sovittaakseen koko maailman synnit. Siis vapauttaakseen syntiset Jumalan vihan alta, väittää minun kielikorvani. Ei sovittaminen ole mitään "yksipuolista sopimista" vaan että esimerkiksi graffiteja seinille piirrellyt sovittaa tekonsa kuuraamalla ne seinät puhtaiksi. Jeesus on jo tehnyt tämän meidän puolesta kuolemalla ristillä.

Tuomio on tähän yhteyteen vähän hassu sana. Tuomio on ensinnäkin ainakin tuomiosunnuntain tekstien perusteella vasta tulossa ja toiseksi "se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään" (Joh. 5:24)