Ehkä tätä liippaa läheltä sekin teema, mitä ihmisen on tehtävä pelastumisensa hyväksi. Kuulin siitä niin loisto sitaatin seuroissa - oliko ne Eleniuksen muistoseurat vai toiset hienot samana päivänä en muista, mutta muuan mies oli kerran lyhyesti todennut omaksi osallisuudekseen tämän: Minä naulat teroitin, joilla löin sun ristihin. Mietin tässä sitä, milloin evankeliumilla sitten osaisi lohduttaa toisia.
Jollain tapaa tämä pyrkii itsepintaisesti mieleeni nytkin. Kun on kyse minun osallisuudestani toisten pelastukseen!
Jeesus on itse kehoittanut kastamaan ja opettamaan. Kenelle tämä tehtävä annetaan, ja missä muodossa? Mikä on oma roolini - kysyköön kukin ylempää kuin ihmisiltä.
Samoin on hyvä kysyä kenen toimena on sisälähetys, kuinka se toteutetaan viisaasti - viisautta on myös pyytää neuvoa Jumalalta itseltään, kun viisauttakin on luvattu antaa ja neuvotaan pyytämään. .
Upeinta olisi jos olisi niin hyvä että sen syytä jo alettaisiin ihmetellä mutteihan se utelu omalla kohdallanikaan siitä johdu. Sille on paljon arkipäiväisempi syy. Ja kun kysytään minä sanon kuten asia on. Yleensä siihen suhtaudutaan yllätyksellisesti, joku kipsautuu, useimmat uskovat yllättävän hartaasti itse, joskus törmää kysymyksiin jotka jättävät täysin ymmälle, mutta vain kerran siitä riesaa tuli.
