Tuomitsemattomuus, suvaitsevaisuus ja välinpitämättömyys

[tosikkoko]

Tai silleen, minusta jos ihminen vaeltaa vanhurskaasti hän kaikessa suvaitsevuudessaan silti on oikealla tiellä.
Mutta jos ei ihminen itse pidä vaaria vaelluksestaan hänellä ei ole varaa muillekkaan saarnailla tuomioita, siis olla suvaitsematon.

Hyvä kuvaus ideaaliseen maailmaan mutta kuka määrittelee sen milloin ihminen on "riittävän vanhurskas"? itsearvioinnissa tullee vääristymiä tuloksiin?

Sitten kun oma vaellus on jotenkin sen mukainen että ei ole julkisyntejä voi sanoa toisellekkin hänen synneistään, mutta ensin tukki omasta silmästä.:

Voihan porkkana! miksi muka julkisynnit olisi pahempia kuin ne joita muut eivät välttämättä näe?

[Viisveisaaja]

Tosikkoko taitaa olla pikkasen tosikko?

Noinko tarkasti sitä tuli luettua mun aamu puolkuudelta unenpöpperössä kirjuutettu kirjotus?
No ihan hyvä, että tarkkana ku Porkkana.

Pikkasen sekava kun itte nyt katoin sen kirjotukseni.

Mutta ajatus oli, että oma vaelluskuntoon ja sitten voi sanoa toiselle josko on huomautettavaa.
 Olen tavannut ihmisiä tupakka suussa jakamasta joitain hengellisiä lappusia enkä ole kokenut sitä kivana.
 Toisaalta lestadiolaiset polttavat ja juttelevat evankeliumeista, mutta sitä en ole koskaan kokenut ristiriitaiseksi. Outoa.

Voihan Porkkana, totean itsekkin niikö kirjoitin, että omat julkisynit pois ja sitten voi saarnata. No laita Tosiukko se mun aamuunisuuden piikkiin ja kiitos huomauttamisesta. Ajatus kulkee nopeemmin kuin sormet näppäimistöllä ja tollasia virheitä tulee.

Tarkoitin sillä julkisynnillä lähinnä kirkkoa laitoksena. Josko siellä olisi vanhurskaasti vaeltavia pappeja niin kirkko voisi ottaa voimakkaammin kantaa synteihin, mutta kun ei ole vaellus hyvää ei sanomakaan kuuluu sieltä niin hyvin, jotenkin kyllä pihisee.
 Julkisynnit on ihan yhtä pahat kuin salaiset olette oikeassa.
Lehdet riepottelee pappien tekemisiä ja siksi sana julkisynnit kait epähuomiossa tuli kirjoitettua.
 Maallistuminen on tosiasia.

Koskako vaellus on niin hyvää, että toista voisi ojentaa? hyvä kysymys. Minusta silloin kun ei ole tietoisia rikkomuksia selkeitä Raamattuun laitettuja lakeja kohtaan ja kun on rauha Jumalan kanssa. Se nyt onkin sitten hengellinen asia ja sitä ei pystyne selittämään kirjoittamalla, siis rauha.

No nyt pidän sapatti viikon tai kaksi tälle palstalle. Huh huh.
Vai Porkkana sentään tuli mieleen. :roll:

[jude]

Josko siellä olisi vanhurskaasti vaeltavia pappeja niin kirkko voisi ottaa voimakkaammin kantaa synteihin

Vaeltaako tässä maailmassa kukaan vanhurskaasti? Papitkin ovat ihmisiä. Ennemmin tulisi ottaa kantaa syntisyyteen, siis siihen että kaikki ovat yhdessä syntisiä, ja pitää huolta niistä, joita sattuu. Jos sohii liikaa tikkuja toisten silmissä, voi käydä silmälle huonosti jos oma näkö ei ole kohdallaan.

Koskako vaellus on niin hyvää, että toista voisi ojentaa? hyvä kysymys. Minusta silloin kun ei ole tietoisia rikkomuksia selkeitä Raamattuun laitettuja lakeja kohtaan ja kun on rauha Jumalan kanssa.

Mutta mistä tietää, onko tunnonrauha todellista vai sielunvihollisen luoma harha polulta eksymiseksi? Jos väärään rauhaan turvaten ryhtyy kanssasyntistä ojentamaan, löytää itsensä suon pohjalta, luulemma. On turvallisempaa ottaa aika relativistinen linja uskonasioiden suhteen. Jumala kyllä hoitaa, mikä hoidettava on.

[tosikkoko]

Tosikkoko taitaa olla pikkasen tosikko?
Noinko tarkasti sitä tuli luettua mun aamu puolkuudelta unenpöpperössä kirjuutettu kirjotus?

Eikö ole hyvä että tosikko otti sinut vakavasti, eikö se olisi loukkaus jos ei ottaisi? mistä tiedän jatkossa milloin kirjoitat jossain pöpperössä ja milloin muuten vain viisveisaat?  :wink:

Mutta ajatus oli, että oma vaelluskuntoon ja sitten voi sanoa toiselle josko on huomautettavaa.  

näin parempi.

No nyt pidän sapatti viikon tai kaksi tälle palstalle. Huh huh.

nauti ruskasta ja tervetuloa takas veisaamaan.

Vai Porkkana sentään tuli mieleen. :roll:

yeps, tuli mieleen tästä kun

ja *perunoita* häh ai tää kone muuttaa tollasen sanan perunaksi

Nyt pinaattikeittoa syömään.

(pahoittelen, oli lähes off-topic vastaus)

[Benkku]

Luulen, että on ainakin kolmenlaista suvaitsemattomuutta. 1. Voi olla suvaitsematta lähimmäisensä taipumuksia, luonnetta, ulkonäköä tms. asioita joille hän ei voi mitään. 2. Voi olla hyväksymättä hänen eettisiä ja muita valintojaan, ja 3. Voi olla hyväksymättä hänen mielipiteitään. Nämä kaikki vaativat hiukan erilaista suhtautumista.

1. Lähimmäisen taipumuksiin liittyvää suvaitsemattomuutta ei tietenkään kannata tuoda esiin. Monesti kaikki negatiiviset kommentit laitetaan kuitenkin tällaisen suvaitsemattomuuden tiliin: "Jos et hyväksy tätä valintaani tai tätä mielipidettäni, tulkitsen sen niin, ettet hyväksy minua." Tämä on valitettava mutta aika ymmärrettävä erehdys. Jokainen meistä on taipuvainen loukkaantumaan jos toimiamme tai mielipiteitämme arvostellaan.

Merkittävin ihmisen ominaisuuksista on se, että hän on syntinen. Kaikki kristityt eivät tätä hyväksy, ja se saa heissä esiin tuomitsevan asenteen syntisinä pitämiään kohtaan. Körttiläinen tuomitsemattomuus voisi käytännössä olla syntisyyden hyväksymistä. Jumalan tuomitsematon asenne näkyy hänen rakkautenaan syntistä kohtaan siitä huolimatta, että hän vihaa syntiä.

2. Olisi mitä epäkristillisintä vaatia aina hyväksyntää kaikkien ihmisten kaikille valinnoille. Sellainen hyväksyntä ei voi tosiasiassa perustua mihinkään muuhun kuin välinpitämättömyyteen. Kyllä lempeä, rakkaudellinen nuhtelu on paikallaan silloin, kun lähimmäinen tekee väärän valinnan. Mutta kovin pienissä asioissa ei ymmärrettävästi uskalleta mennä mitään sanomaan. Nuhtelu lienee Jumalallakin tarkoituksena kun hän panee omantunnon kolkuttamaan.

3. Tavallisesti vaaditaan, että kaikki mielipiteet pitää hyväksyä. Ihan näin helppoa se ei ole. Jotkin mielipiteet katsotaan jo sinällään vaarallisiksi, ja vaikkei suvaitsemattomuus ole vielä laissa kielletty, sitä suvaitaan varsin harvoin (tähän myös m.k viittasi).

Uskon asioissa kaikkia mielipiteitä ei mielestäni voida hyväksyä. Selkeästi väärä (tarkoitan: kirkomme uskon kannalta harhaoppinen) mielipide voi olla sen esittäjän ja hänen kelkkaansa erehtyvien kannalta paljon vaarallisempi asia kuin lievät puutteet tai virheet elämäntavoissa. Sellaiseen puuttuessa liikutaan todella heikoilla jäillä. Tavallisesti pienet opilliset erehdykset saadaan korjattua, kun joku tuo taitavasti oikean opetuksen esille lyömättä tai nolaamatta ketään. Mutta miten suhtautua vaikkapa pappiin, joka tieten tahtoen piispankin moitteista huolimatta julistaa toisin kuin Raamattu ja kirkon oppi?

Helmi .

1. Lähimmäisen taipumuksiin liittyvää suvaitsemattomuutta ei tietenkään kannata tuoda esiin. Monesti kaikki negatiiviset kommentit laitetaan kuitenkin tällaisen suvaitsemattomuuden tiliin: "Jos et hyväksy tätä valintaani tai tätä mielipidettäni, tulkitsen sen niin, ettet hyväksy minua." Tämä on valitettava mutta aika ymmärrettävä erehdys. Jokainen meistä on taipuvainen loukkaantumaan jos toimiamme tai mielipiteitämme arvostellaan.

Merkittävin ihmisen ominaisuuksista on se, että hän on syntinen. Kaikki kristityt eivät tätä hyväksy, ja se saa heissä esiin tuomitsevan asenteen syntisinä pitämiään kohtaan. Körttiläinen tuomitsemattomuus voisi käytännössä olla syntisyyden hyväksymistä. Jumalan tuomitsematon asenne näkyy hänen rakkautenaan syntistä kohtaan siitä huolimatta, että hän vihaa syntiä.

Kiitos Kauhanen T. Terv. Benkku