Rohkeasti, kuinka käykin
minut kutsut kulkemaan
suojassasi, armossasi
käsiin jäämään Jumalan.
Kuolemaankaan tie ei pääty
henkeni se saattaa vaan
ahdistuksen, tuskan tieltä
rauhaan, teille rauhan maan.
Rohkeutta kristityltä
pyydät, saakka kuolemaan,
itseäs viet lähemmäksi
kunnes kasvos nähdä saan.
Olen sata kertaa kääntänyt ja vääntänyt tätä laulukelpoiseksi, tämä taitaa olla sadasensimmäinen versio. Mikähän niistä edellisistä oli se, johon olin tyytyväinen. Minä aina hukkaan kaiken --- ei. Minä en hukkaa tavaroita enkä mitään. Ne ovat antimaterialisoituneet. Se paras
on taatusti materialisoitunut jossakin missä eivät osaa suomen kieltä. Nuotteineen.