Unelma taivaasta.. Toivon, että sillon ollaan siellä kaikki onnellisina, ilman riitoja; on vaan rauhaa, rakkautta, erilaisia persoonia ja huippumielekkäitä keskusteluja 
Ja sitä toivon enemmän ku mitään että pääsen tapaamaan jälleen kerran täällä menettämäni läheiset & rakhaat.
Ilman riitoja.
Totta. Sen unohdin.
Ja tästä on suora linkki tuohon Riitan unelmaan: Vailla pelkoa.
Ei riita ole aina pelottava, mutta toisinaan kyllä on. Taitaa riippua siitä mistä riidellään... mielipide-erot eivät jostakin syystä pelota yhtään...kiivaatkaan... ne jotenkin päättyvät aina siihen että alkaa naurattaa...ja alkaa pitää siitä kiistakumppanista... niin vain käy. Sitkeä sissi!
Mutta ilkeys pelottaa, ja henkilöön kajoaminen, usein myös siihen kajoaminen, mikä on toiselle rakasta ja tärkeää. Onko se lopulta välttämätöntä? Ja silloinkin taitaa lopulta pelätä omaa itseään pahiten. Sitä kun vastaa lopulta ilkeydellä - ja saa itsestään esille sen, joka on vain täysin turhaa ja tympäisevää.
Mietin tuota mitä Pirska kirjoitti: todella, kas ihmettä jossain päin maailma on täynnä äänekkäitä kristittyjä...se oli niitä päivän parhaita...mistähän ne siis pitävät ääntä? Saksan kirkkotaistelun aikaan äänenkäyttö ei auttanut yhtään. Takkiin tuli tunnustuskirkolle ja kunnolla. Mutta siinä näkyi, kuinka vaarallinen lopulta on pienikin ääntä pitävien kristittyjen joukko! Maan allehan niiden oli painuttava.
Mutta mietteliään päivän päätteeksi mietin kyllä, mikä olisi teho sillä, jos kristityiksi itseään ajattelevat miettisivät sovinnon voimaa. Myyräkö se kommentoi muslimien loukkaamisen tarpeettomuutta: Miksi tarkoituksellisesti loukata, millä ihmeen motiivilla näköjään ihan tahallaan tehdään jotakin josta nyt varmuudella tietää heidän pahoittavan mielensä? Mitä "sananvapautta" se edustaa?
Mitähän tapahtuisi jos Jeesuksen viimeisistä toiveista ja rukouksista toteutuisi: Pidä heidät yhdessä, Isä, anna heidän olla yhtä. Mitähän tapahtuisi, jos menisi itseensä ja miettisi kaksi kertaa, voisinko tehdä jotakin tämän toteutumiseksi? Voisinko jättää ilkeän sanan sanomatta tai kirjoittamatta tai miten se nyt kulloinkin menee --- ja kuinka korjata, kun eihän se niin vain onnistu.
Ja kuka se puhui nukkumisesta ja univaikeuksista, Riitta-mummi kai jälleen - siitä sitä saa univaikeuksiakin, keskinäisestä häijyydestä - ja kun niitä nyt saa muutenkin jos mistä, miksi hankkia lisää?. Ilkeyttä ehkä pelkää syystäkin.
Joskus muistelen sitä missä-lie olevia sanoja haavoista jotka iskettiin samoin uskovan veljeni/sisareni, (toim.huom.tämä sisar) huoneessa - kuinka ne ovat syvimmät. Ja ajattelen pelkoa, jota saattaa tuntea toista kristittyä kohtaan. Miten se oikeastaan on mahdollista? Että pelkää kristittyä pahemmin kuin ateistikavereita?
Tiedän kun tunnen asian kokeneita: Kun lestadiolainen liike aikanaasn hajosi, tärskäytettiin niin häijysti muussiksi ihmisiä, että siitä savesta ei ollut helppo nousta. Millainen maailma olisi, jos kristityt eläisivät sovinnossa keskenään? Olisiko aikaa ja lihaksia tehdä tästä jotakin taivaannäköistä - edes vähän?
