Uskomattomia seikkailuja?

[Leena]

Mitä ajattelette sellaisesta, että uskosta vähän kaivamalla kaivetaan "uskomattomia seikkailuja?"
Jouduin itse ikävään välikäteen...no, olkoon. Tulin vähän höpsysti ohjatuksi ihmiselle joka e-mailitse sitten...no, omaa tyhmyyttä...  tahtoo minua ignatiaanisiin retriitteihin koska ne ovat..."siis uskomattomia seikkailuja".    

Minun  nyt ehkä ajankohtaisesti pitäisi löytää Jumala joka arnahtaa!
En edes jaksa mihinkään seikkailuihin  ----  ainakaan nyt! Mutta ne tietty viekoittelevat!  Enkä ollenkaan pidä sitä hyvänä asiana!
En tiedä mitä ajatella. Luotin henkilöön joka - varmasti ihan oikein - ajatteli että tarvitsisin vähän hengellistä ohjausta.

Minusta sitä ei pidä toteuttaa kohtaamatta, ensinnäkään.


Toisekseen - eikö ole näin että arki on meille annettu, siitä löytääksemme ilot jos surutkin?
En ole kuulkaas ollenkaan niin varma ja selkeä kuin ehkä kuvitellaan...toivoakseni edes ei kuvitella...

Bonhoefferin arvokkain perintö oli: EI mitään ihmeseikkailuja - elämä niitä antaa, jos sen otamme vastaan - se on Jumalan lahja meille. EI erikseen mitään erityisiä hengellisiä elämyspuistoja (lähin olisi Norjassa ja sinne pitäisi...)  EI EDES ETSIMISIÄ.  Mutta kun ihmisillä on vähän meidän alan koulutusta - teologilla aina vähän kyseenalaista koska vastuun he tiputtavat kokemukseni mukaan näpsästi terveydenhuollolle kun ei olekaan kivaa...eka resepti tuottaakin allergian...unohtaa tämän usein nähdyn  ja  alkaa luottaa...pahus...eli muutoinkin hankalassa tilanteessa on soudettava kuiville vaan tämä paatti.  

MITÄ TE AJATTELETTE? Teillä on hyviä ajatuksia, en kysyisikään muuutoin.

[Pirska]

"---arki on meille annettu, siitä löytääksemme ilot jos surutkin? "

Lisäisin vielä, että arjen lisäksi meille on annettu myös juhlat, joista löydämme sekä iloa että surua.

 En näe mitään tarvetta "hengellisille elämysmatkoille", joille meidän pitäisi ihan vartavasten lähteä ja joita meille jotkut tahot järjestäisivät (lue: ottaisivat meiltä rahat pois).

[Pena]

Mikä natiainen se ignatiainen oikein on?

[seppos]

Mikä natiainen se ignatiainen oikein on?

Täytyi googlata kun en ollut ennen kuullut "Ignatiaaninen retriitti tarkoittaa kahdeksan päivän mittaista henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä. Henkilökohtainen ohjaus merkitsee sitä, että jokainen retriittivieras eli vaeltaja tapaa päivittäin ohjaajansa eli kumppaniaan. Yhdistyksellä on noin 30 koulutettua ohjaajaa."

Aika rajua touhua. Muuta ei voi sanoa kun en tunne ohjaajia. Täytyy kysyä Peuran Mikolta, hän varmaan tietää enemmän.

[Mauno]

Hei!

Ei tarvi lähteä mihinkään, jos ei jaksa. Väsynyt saa olla rauhassa, hyvällä omallatunnolla kotosalla.

Siitä oli minun ymmärtääkseni kysymys myös reilut parikymmentä vuotta sitten, kun jotkut herännäispapit, Jaakko Elenius eturivissä, joutuivat väittelyihin Missiotapahtumien järjestäjien kanssa. Missiotapahtumiin kuului oleellisena osana passiivisten ihmisten kutsuminen tilaisuuksiin. Siellä voisi vahvistua, tulla uskoon ja aktiiviseksi kristityksi.

No, eihän niissä pahaa liene, hyvä takoitus järjestäjillä. Mutta taitamattomuutta siinä oli sikäli, että rivikristityille saattoi tulla mielikuva, että vain tilaisuuksissa aktiivisesti käyvät ovat Jumalalle kelpaavia ihmisiä. Arat, kiusatut, ihmispeloiset ja väsyneet jäivät helposti paitsioon, sivuun ja kelpaamattomiksi kristityiksi.

Elenius etunenässä yritti korostaa, että passiivinenkin on Jumalalle kelpaava, koska usko perustuu armoon ja on Jumalan työ. Usko eikä sen laatu perustu ihmisen valintoihin, aktiivisuuteen eikä tilaisuuksissa hyppäämiseen. Eihän se syntikään ole, mutta uskoa ei sillä voi mitata eikä arvioida.

Heränneillä on (käytössään) Siionin Virret. Siitä mielellään veisataan tuttuja virsiä seuroissa, herättäjäjuhlilla ja veisuissa - porukalla toisten kanssa. Kokoelman alkulehdillä lukee kirjan käyttätarkoituksena "kotihartauden tarpeiksi". Ennenvanhaan sieltä veisattiin kodeissa yhdessä, nykyisin vähemmän. Mutta nytkin sieltä saa kodin rauhassa hyräillä. Ennen oli kodissa paljon porukkaa. Nyt yhden hengen koteja on paljon - niissä voi veisailla yksiäänisesti!

[Leena]

Täytyi googlata kun en ollut ennen kuullut "Ignatiaaninen retriitti tarkoittaa kahdeksan päivän mittaista henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä. Henkilökohtainen ohjaus merkitsee sitä, että jokainen retriittivieras eli vaeltaja tapaa päivittäin ohjaajansa eli kumppaniaan. Yhdistyksellä on noin 30 koulutettua ohjaajaa."

Aika rajua touhua. Muuta ei voi sanoa kun en tunne ohjaajia. Täytyy kysyä Peuran Mikolta, hän varmaan tietää enemmän.

Se oli hän - kai saa sanoa - varmaan aivan järki-ihminen. Siis, joka suositteli. Niissä saa ihmeellisiä kokemuksia. Kuulemma "mikropsykooseja" - no minä kyllä sanoin että se on aina makro, se. Voi olla viisas mies tai ei olla - ei kuulu minulle. Mutta Norjasta löytyisi. Nyt vain, kun Kati kuoli ja on muutenkin aika raskasta...

ja jostakin syystä en luota juttuun.  Mutta jos joku tietää ja on kokemuksia niin anti nyt tulla. Menenhän minä vaikka Kiinaan jos se tässä auttaa. Mutta nyt väännän kättä jonkin... no... minkälie elämyshingun kanssa, sanon suoraan. En edes käsitä miksi - ehkä jotkut vain on yllytyshulluja. Ei minulla ole tylsää....ihan jees...mutta totta on että kovasti on totta että on tekemättä vielämun parannukseni eikä se oikein lähde tämä synti...minä varmaan saisin kicksit - mutta palaisin tämän kysymyksen kanssa, ja sehän se on pointti.   Norjaanko mennään - eikö se Jumala voisi puhua tuossa keittiössä, kun tiskaan? Tai kun uusin reseptejä? Tai kun jutustan potilaita - meillä on nyt vielä niin kivat!  

Eikö siinäkin ole mieltä siinä "Jumalan aikataulussa"?  

[Pena]

Äitini tiskasi mielellään käsin, kun siinä kuulemma sai hyvin mietityksi asioita kuntoon. Sai tehdä sitä meilläkin, vaikka olikin tiskikone. Ehkä se oli hänelle jonkinlainen yhden hengen Fairy-retriitti.

[Pirska]

---"Ignatiaaninen retriitti tarkoittaa kahdeksan päivän mittaista henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä. Henkilökohtainen ohjaus merkitsee sitä, että jokainen retriittivieras eli vaeltaja tapaa päivittäin ohjaajansa eli kumppaniaan. ---

Kissan viikset!

[mt]

Olen erään kerran harrastanut tietämättäni, ikään kuin olosuhteiden pakosta, ignatiaanista raamattumietiskelyä. Asia selvisi minulle vasta jälkeenpäin, eli olen kuin Molièren näytelmän porvari hra Jourdain, joka sai hämmästyksekseen kuulla, että on puhunut koko elämänsä ajan proosaa.

Mt

[Leena]

Olen erään kerran harrastanut tietämättäni, ikään kuin olosuhteiden pakosta, ignatiaanista raamattumietiskelyä. Asia selvisi minulle vasta jälkeenpäin, eli olen kuin Molièren näytelmän porvari hra Jourdain, joka sai hämmästyksekseen kuulla, että on puhunut koko elämänsä ajan proosaa.

Mt

No kerro nyt kerta kaikkiaan, mitä se oli ja tuliko mikropsykooseja --- mutta älä minulta kysy mitä ne puolestaan ovat...sillä mitään psykiatriaan liittyvää ne eivät ole....kui siin sillai kävi? Oliko ohjaus? Heräsikö synnintunto vai löytyikö armollinen Jumala vai mitä?

[Leena]

Arat, kiusatut, ihmispeloiset ja väsyneet jäivät helposti paitsioon, sivuun ja kelpaamattomiksi kristityiksi.

Pätkin erittäin hyvää kommenttia tilatarpeen tähden - luin tämän vasta tänä aamuna ajatuksen kanssa. 

Tämä on eräs näkökohta, jota en edes tullut ajatelleeksi. Etenkin jälkeenpäin: Miten käy käsitykselle itsestä tuollaisen tripin jälkeen, jos siellä tapahtu jotakin ei-toivottua? Nuo "mikropsykoosit" ilmeisesti tarkoittavat nyt kyllä muuta kuin vakavaa realiteettitajun pettämistä. Kyse on epäilemättä semmoisesta kuin sensorinen deprivaatio - ärsykeriisto, sillä siinä ihmisaivot itse alkavat "tuottaa" aistimuksia ja elämyksiä. Ne ovat keskushermoston "vastaisku" sille että viedään totuttu pois - eikä se tarkoita sitä että sitä totuttua olisi ollut liikaa -  eivätkä mitään muuta.

 -Mutta entä jos niitä ei tule, sillä jokainen ei ole niille yhtä herkkä - ja kenties tietäessään mikä juttu on, vaistomaisesti hakeekin ne ärsykkeet muusta, vaikka sitten lukee sitä hengellistä materiaalia enemmän?

- Entä jos todella tulee liikaa - puhkeaa psykoottinen tila?

- Lähinnä tässä mietin ohjaajan ja ohjattavan vuorovaikutusta ja ohjaajan odotuksia, jotka kyllä aina välittyvät sille ohjattavalle, ja aivan erikoisen herkästi tuollaisessa tilanteessa jossa on oikein virittäydytty siihen. Jos ja kun ohjaaja ei voi estää sitä, että hänen pettymyksensä näkyy, sillä eihän sitä voi, me olemme sellaisia, me ihmiset ja koulututetutkin  --- mitä mahtaa ajatella se ohjattava, kuinka silloin kokea "kelpaavuutensa" --- jos on ollut siitä kysymys alun perin? Tuossa menee alttiisti sekaisin kelpaavuus ihmiselle ja kelpaavuus Jumalalle. Entä jos se on oikein superia - kaikki putkeen? Onko niin, että silloin ihmisen kelpaavuus Jumalalle onkin näiden varassa?

Kyllä ihmisen aivot saa manipulaatiolla millaiseen tilaan tahansa - ja pikku sysäyksellä sille tilalle saa kristillisen värin. Mutta onko se Jumalan työtä? On helppo johtajan selittää että kaikkihan on. En ole täysin varma juuri tästä. Oliko maailmansota Jumalan työtä - jos kaikki on? Vai jotakin jota Hän syystä tai kolmannesta katseli kunnes sanoi: Nyt riittää. Ei edemmäksi.

[mt]

No kerro nyt kerta kaikkiaan, mitä se oli ja tuliko mikropsykooseja --- mutta älä minulta kysy mitä ne puolestaan ovat...sillä mitään psykiatriaan liittyvää ne eivät ole....kui siin sillai kävi? Oliko ohjaus? Heräsikö synnintunto vai löytyikö armollinen Jumala vai mitä?

No kerron, jos lupaat, että et kokeile samaa.

1. Pannaan nahkarukkanen käteen ja lyödään vesurilla peukalonkynsi murskaksi.
2. Saadaan terkkarin tädiltä ohje huuhtoa sitä monta kertaa päivässä vartti kädenlämpöisessä juoksevassa vedessä.
3. Noudatetaan neuvoja tunnollisesti ja lukemiseksi otetaan yhdellä kädellä pidettäväksi sopiva kirja, minun tapauksessani ainoa mahdollisuus oli virsikirjankokoinen Uusi testamentti.
4. Luetaan esim. Pipliaseuran ohjeita soveltuvin osin noudattaen yksi lukukappale kerrallaan.

Minä en tiennyt mitään Pipliaseuran ohjeista ja ignatiaanisuudesta. Keksin käyttää samantyyppisen lukutapaa muinaisissa kirjallisuudenopinnoissa tutuksi tulleen lähiluvun periaatteiden pohjalta. Muistaakseni kävin läpi Markuksen evankeliumia, jonka karu esitystapa sopii hyvin yksitotiselle lehtimiehelle.

Nyt kun selailin tätä viestiä varten vähän nettiä, huomasin hämmästyksekseni, että lähiluvun periaatteita esitellään jopa eksegetiikan laitoksen sivuilla. Esitys on tavattoman oppinut, joten en jaksanut lukea sitä huolellisesti, mutta kyllä siinä samoista asioista puhuttiin, mitä Pekka Tarkka 60-luvun lopussa selitti.

Kynsi parani hyvin. Opin myös tekemään yhdellä kädellä niin hyvän siteen, että ensiapukoulutuksen saaneetkin ihmettelivät.

Mt

[Leena]

No jos skippaan tämän kynnen ainakin? Terassi kun edellyttää remonttia, ja nainen ja sähköpora on kyseenalainen yhdistelmä - väitetään. Olettaisin että tässä osoitteessa onkin. Kiitoksia!

[Salis]

No jos skippaan tämän kynnen ainakin? Terassi kun edellyttää remonttia, ja nainen ja sähköpora on kyseenalainen yhdistelmä - väitetään. Olettaisin että tässä osoitteessa onkin. Kiitoksia!

Terassitorstai edustaa henkilökohtaista retriittiäni kesällä: Mennään terassille, nautitaan kylmää valkoviiniä ja ajatellaan. Myös henkevä keskustelu sallitaan, muttei työasioista.

[Leena]

Terassitorstai edustaa henkilökohtaista retriittiäni kesällä: Mennään terassille, nautitaan kylmää valkoviiniä ja ajatellaan. Myös henkevä keskustelu sallitaan, muttei työasioista.

Miksi et asu naapurissa?  Valkoviini olisi taatusti kylmää ja keskustelu sitä henkevämpää mitä enemmän viiniä kuluisi...niin käy...mutta kun tarvittaisiin siis myös sähköpora...kakkosnelosta...eli se on...no...tulkittavissa työasiaksi...ja kun pitäisi puhua siitäkin kuinkapäin ne lankut siihen ja noin...