Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Leena - 06.07.10 - klo:14:12
-
Tämä aihe saattaa olla ihan syvältä, mutta kun olen ihan pääsemättömissä... Minun täytyy tunnustaa, että tutustuminen Kristukseen on pahasti kesken ajattelemisen - siis, hän kutsuu seuraamaan, mutta ketähän tässä nyt seurataan... Ehkä ihminen ei kykenekään käsittämään. Mutta jotakin vetoavaa on ollut siinä Lutherin tulkinnassa laupiaasta samarialaisesta. Maallinen eettisyys ohittaa onnettomuuden uhrin - Kristus yksin kykenee jäämään paikalle, sillä hän on se samarialainen... ajattelen sitä ja ihmettelen joskus, hän saattaa miehen ensiavun jälkeen majataloon ja sanoo:Tässä on kaikki mitä minulla on. Ellei tämä riitä, maksan loput palatessani. Antaa henkensä, ja "ellei tämäkään riitä..." on valmis antamaan vieläkin enemmän. Silloin, joskus harvoin, ajattelee että hyvänen aika millainen tapaus.
Olisi kyllä mukavaa jos taivas olisi oikein suuri yliopisto jossa pidettäisiin eri saleissa koko ajan ihania luentoja...saisi tietää kaikesta kaiken...eikö se olisi pääsy paratiisiin? Kuljeskelisi vain salista toiseen...kuuntelisi välillä teologiaa ja filosofiaa ja matematiikkaa ja tähtitiedettä, kaikkea mitä ei saanut opiskella... Ja sitten olisi kunnollisella akustiikalla varustettuja musiikkisaleja, ja välillä kuoroharjoituksia, ja laulettaisiin kaikkea mistä on täällä mennyt pyörryksiin... ja loputtomia soittotunteja... ja orkkaharkkoja ja osaisi soittaakin jotain mitä instrumenttia vaan mutta ehkä viulua kunnolla... Se olisi minulle paratiisi.
Ja se samarialainen olisi oikein tuttu. Tajuaisi vihdoin mitä se meissä näki, ehkä se selittäisi, ja tietenkin näkisi livenä joitakin mielenkiintoisia tyyppejä, ja voisi kysyä vieläkö ne on asioista samaa mieltä kuin maan päällä. Tommy Tabermann rustaisi runojaan jossain puistikossa... joskus olisi siisti ukonilma, jos kävisi pyytämässä...
Tämä ei ole fiilistelyä. Minä en ollenkaan osaa sanoa miksi ajatukseni riippuvat tässä aiheessa kiinni. Minua saa vapaasti pitää hieman heilahtaneena.
-
Minulla on niin ristiriitaiset muistot yliopistoajoilta, että en pysty kuvittelemaan taivasta ainakaan yliopistoksi. :icon_biggrin: :icon_wink:
Jostain syystä kirjoituksestasi tuli mieleen ohjelma, jonka tässä jokunen päivä sitten katsoin telkkarista. Se tuli joko Yle ykköseltä tai FST:lta. Muistaakseni nimi oli Jumala minua auttakoon. Uskoisin ohjelman löytyvän Areenalta, jos kiinnostaa kurkata. Se ohjelma jätti minulle kysymyksiä ja miettimistä. Lähinnä sen, että jos maailma on täynnä kovaan ääneen uskoaan huutavia uskovia (kristittyjä), miksi tämä on näin kamala paikka? Jos edes uskovat eläisivät "iisisti", taivashan olisi jo täällä.
Minua saa vapaasti pitää ihan tosi heilahtaneena -Kummajainen olen.
-
Tämähän on mielikuvitusta ruokkiva aihe , oikein hyvä, kiitos!
Salaisimmissa unelmissanikaan en ole osannut kuvitella mitään konkreettista Taivaasta, mutta kun innostit, niin sen lisäksi että sielä on varmasti hyvä olla ja sanan mukaan hyvin kaunista, odotan omien toiveiden täyttymistä.
Että olisi ikuinen rauha, lepo, ystävällisyys,suuri rakkauden tunne, paratiisillinen puutarha, eläimiä, ei pelkoa minkäänlaista.
Jeesuksen läheisyyden ihanuutta en osaa kuvitella muuten kuin vertaamalla elämän suloisimpiin hetkiin.
Värit ovat tärkeitä minulle ja tuoksut. Ne ovat ehkä jotain aivan muuta mitä ymmärrämme. Ruokaa ei tarvitse laittaa eikä syödä, elämme jostakin aivan muusta.
Jumalan ankaruutta ei ole, hän kertoo suurimmatkin elämän salaisuudet.
uskoa ja toivoakaan ei enää tarvita, me elämme siellä näkemisestä.
Yötä eikä päivääkään ei ole, eikä aikaa. Ei ole univaikeuksia, eikä kiirettä mihinkään.
Taivas on kaiken täyttymys.
-
Jos taivaasta voisi jotain kuvitella, niin lainaisin Riitta-mummia: ..."vertaamalla elämän suloisimpiin hetkiin"...
Kummajaisen mainitsemasta televisio-ohjelmasta lainaus: "...jos maailma on täynnä kovaan ääneen uskoaan huutavia uskovia (kristittyjä), miksi tämä on näin kamala paikka" ihmettelen vain ohjelman tekijää, näkeekö hän tosiaan maailman täynnä kristittyjä .
-
Unelma taivaasta.. Toivon, että sillon ollaan siellä kaikki onnellisina, ilman riitoja; on vaan rauhaa, rakkautta, erilaisia persoonia ja huippumielekkäitä keskusteluja :D Ja sitä toivon enemmän ku mitään että pääsen tapaamaan jälleen kerran täällä menettämäni läheiset & rakhaat.
-
Unelma taivaasta.. Toivon, että sillon ollaan siellä kaikki onnellisina, ilman riitoja; on vaan rauhaa, rakkautta, erilaisia persoonia ja huippumielekkäitä keskusteluja :D Ja sitä toivon enemmän ku mitään että pääsen tapaamaan jälleen kerran täällä menettämäni läheiset & rakhaat.
Ilman riitoja.
Totta. Sen unohdin.
Ja tästä on suora linkki tuohon Riitan unelmaan: Vailla pelkoa.
Ei riita ole aina pelottava, mutta toisinaan kyllä on. Taitaa riippua siitä mistä riidellään... mielipide-erot eivät jostakin syystä pelota yhtään...kiivaatkaan... ne jotenkin päättyvät aina siihen että alkaa naurattaa...ja alkaa pitää siitä kiistakumppanista... niin vain käy. Sitkeä sissi!
Mutta ilkeys pelottaa, ja henkilöön kajoaminen, usein myös siihen kajoaminen, mikä on toiselle rakasta ja tärkeää. Onko se lopulta välttämätöntä? Ja silloinkin taitaa lopulta pelätä omaa itseään pahiten. Sitä kun vastaa lopulta ilkeydellä - ja saa itsestään esille sen, joka on vain täysin turhaa ja tympäisevää.
Mietin tuota mitä Pirska kirjoitti: todella, kas ihmettä jossain päin maailma on täynnä äänekkäitä kristittyjä...se oli niitä päivän parhaita...mistähän ne siis pitävät ääntä? Saksan kirkkotaistelun aikaan äänenkäyttö ei auttanut yhtään. Takkiin tuli tunnustuskirkolle ja kunnolla. Mutta siinä näkyi, kuinka vaarallinen lopulta on pienikin ääntä pitävien kristittyjen joukko! Maan allehan niiden oli painuttava.
Mutta mietteliään päivän päätteeksi mietin kyllä, mikä olisi teho sillä, jos kristityiksi itseään ajattelevat miettisivät sovinnon voimaa. Myyräkö se kommentoi muslimien loukkaamisen tarpeettomuutta: Miksi tarkoituksellisesti loukata, millä ihmeen motiivilla näköjään ihan tahallaan tehdään jotakin josta nyt varmuudella tietää heidän pahoittavan mielensä? Mitä "sananvapautta" se edustaa?
Mitähän tapahtuisi jos Jeesuksen viimeisistä toiveista ja rukouksista toteutuisi: Pidä heidät yhdessä, Isä, anna heidän olla yhtä. Mitähän tapahtuisi, jos menisi itseensä ja miettisi kaksi kertaa, voisinko tehdä jotakin tämän toteutumiseksi? Voisinko jättää ilkeän sanan sanomatta tai kirjoittamatta tai miten se nyt kulloinkin menee --- ja kuinka korjata, kun eihän se niin vain onnistu.
Ja kuka se puhui nukkumisesta ja univaikeuksista, Riitta-mummi kai jälleen - siitä sitä saa univaikeuksiakin, keskinäisestä häijyydestä - ja kun niitä nyt saa muutenkin jos mistä, miksi hankkia lisää?. Ilkeyttä ehkä pelkää syystäkin.
Joskus muistelen sitä missä-lie olevia sanoja haavoista jotka iskettiin samoin uskovan veljeni/sisareni, (toim.huom.tämä sisar) huoneessa - kuinka ne ovat syvimmät. Ja ajattelen pelkoa, jota saattaa tuntea toista kristittyä kohtaan. Miten se oikeastaan on mahdollista? Että pelkää kristittyä pahemmin kuin ateistikavereita?
Tiedän kun tunnen asian kokeneita: Kun lestadiolainen liike aikanaasn hajosi, tärskäytettiin niin häijysti muussiksi ihmisiä, että siitä savesta ei ollut helppo nousta. Millainen maailma olisi, jos kristityt eläisivät sovinnossa keskenään? Olisiko aikaa ja lihaksia tehdä tästä jotakin taivaannäköistä - edes vähän?
-
Läheinen pappi sanoi afgaanivinttikoiran kuoltua, että se pääsi 'taivaalliseen Afganistaniin'. Nyt on radiossa karjalainen heinäkuu; sitä mukaillen voisi sanoa joidenkin unelmoivan pääsystä 'taivaalliseen Karjalaan'. En ole juuri kaipaillut 'taivaalliselle Ambomaalle', mutta ajatus ei ole hassumpi. Kyllä kai taivasikävä voi usein olla lähellä nostalgiaakin.
-
Läheinen pappi sanoi afgaanivinttikoiran kuoltua, että se pääsi 'taivaalliseen Afganistaniin'. Nyt on radiossa karjalainen heinäkuu; sitä mukaillen voisi sanoa joidenkin unelmoivan pääsystä 'taivaalliseen Karjalaan'. En ole juuri kaipaillut 'taivaalliselle Ambomaalle', mutta ajatus ei ole hassumpi. Kyllä kai taivasikävä voi usein olla lähellä nostalgiaakin.
Miksi ei. Joskus sijoitin mielessäni kaikki minulle rakkaat kuolleet ihmiset Enäjärven kylään kesäiseen lauantai-iltaan. Kundit pelasivat lentopalloa, kun hyvin rakas oma analyytikkoni saapui sinne, ja kysyi, ettettekö te ole saaneet edes saunaa lämpiämään. Hän eli vielä, kun lopettelin ja kerroin nämä hänelle... jollakin tavalla me kai rakennamme siltaa tuntemattomaan.
Ei kai sen muuten ole väliä - joskus mietin vakavissani, miten tämä nyt on niin tärkeää, meidät on kutsuttu elämään tämä elämä rikkaasti ja täysin. Ei haikailemaan. Mutta kun me kuolemme. Jossakin muodossa kuoleman vierailu tämän käynnistää, niin luulen.
Minulla oli aivan huippu keskustelu tästä, kun sattumalta tapasin keväällä entisen meidän tiimin työnohjaajan. Hän opettaa "uskontoa" tai miten maailmassa tuo ilmaistaan, niille jotka opiskelevat psykoanalyytikoiksi. Oli hirveän loukkaantunut kun minä tärskäytin aina luulleeni että siitähän ei nyt analyysissa kai puhuta... kuulin monta viisasta ajatusta valmiiksi ajateltuina. Mahtavaa - minä sain häneltä kyselemistä varten aikoja syksyllä, voi että! Ja sitten pengon ne Suomen arvostetuimman analyytikon ja oikein umpikristityn Pentti Ikosen Psychoanalytical Journalin artikkelit tästä esille... tapahtuu hienoja asioita..ihminen saa hankittua .printterin ja skannern ja ehkä pääseekin Kiuruvedelle ja sitten tämä... Ihmisten terassien ruusut puhkeavat kukkaan...
Minulla on katumus kesken ajattelemisen, ja ajatteleminen on mukavaa. Saa vetoapua! Usko on Jumalan lahja... mutta jos Hän kuljetteleekin tämmöisiä teitä, jotka ovat jotenkin tuttuja... minulle tuo oli lahja, ainakin.
-
Läheinen pappi sanoi afgaanivinttikoiran kuoltua, että se pääsi 'taivaalliseen Afganistaniin'. Nyt on radiossa karjalainen heinäkuu; sitä mukaillen voisi sanoa joidenkin unelmoivan pääsystä 'taivaalliseen Karjalaan'. En ole juuri kaipaillut 'taivaalliselle Ambomaalle', mutta ajatus ei ole hassumpi. Kyllä kai taivasikävä voi usein olla lähellä nostalgiaakin.
Hmm. Mukava ajatus :)
-
"Äiti, muistako sä sen meidän koiran entisen
kun se kuoli, ja me metsän laitaan hautasimme sen?
Kun me silloin itkettiin, sinä sanoit meille niin:
Hyvät koirat pääsee taivaaseen.
Ja me nurmikolla istuttiin, ja ylös katseltiin
mutta ei se tullut esiin, vaikka kuinka kutsuttiin.
Sehän juoksi, haukkui täällä. Nyt se lentää pilven päällä.
Äiti, miten koira siivet saa?"
Tapaus tosielämästä. Sky ja Heaven menivät sekaisin 3- ja 4-vuotiailta. Miten koira siivet saa?
-
Jos taivaasta voisi jotain kuvitella, niin lainaisin Riitta-mummia: ..."vertaamalla elämän suloisimpiin hetkiin"...
Kummajaisen mainitsemasta televisio-ohjelmasta lainaus: "...jos maailma on täynnä kovaan ääneen uskoaan huutavia uskovia (kristittyjä), miksi tämä on näin kamala paikka" ihmettelen vain ohjelman tekijää, näkeekö hän tosiaan maailman täynnä kristittyjä .
Ei ohjelmassa sanottu, että maailma on pullollaan Kristittyjä. Se on minun omaa tuotantoani. :icon_biggrin: Muistaakseni maailman väestöstä noin 30 % on kristittyjä. (Korjatkaa, jos olen pahasti väärässä.) Lisäksi on useita muita uskontoja, joiden taustalla on varsin "kilttejä arvoja". Ohjelmasta jäi kysymysmerkki leijumaan tuonne pään päälle: Miksei maailma muutu edes hitusen paremmaksi (taivaan suuntaan), jos suurin osa maailmaa asuttavasta väestä perustaa elämänsä arvoille, jotka ovat täytetty rakkaudella?
-
Tämä on eräs näkökulma: Se vaatisi aikuisuutta, ja aikuisuus on taitolaji. Aikuisuutta, täyttä sellaista, edeltää ihmisen varttumisessa ns sadomasokistinen vaihe, joka on kovasti aikuisuutta muistuttavaa, mutta näkee maailman mustavalkoisena, on altis vihollismielikuville, siis, ei pysähdy kysymään että ollaanko me oikeasti vihollisia, on taipuvainen heijastamaan omat ikävät piirteensä toisiin ihnmisiin, eikä ennen kaikkea ikinä naura itselleen. Nämä nyt ainakin. Nautinto saadaan kun vedetään toista lättyyn... toisaalta vaaditaan toisilta mahdottomia, kun yksinkään ei ole kivaa...
Ihminen oikeastaan halki elämänsä kamppailee yltääkseen tuolle ylimmälle portaalle. Siellä asuu myös niiden korkeiden, hyvää puolustavien arvojen mukaan eläminen. Elämä on täynnä pettymistä itseen, sillä mehän pudotaan tämän tästä itse kukin tuolle sadomasokistiselle portaalle ellei vieläkin alemmas...eli, elämä on myös itseensä pettymisen sietämistä, korjaamista, anteeksipyytämistä, ne kun ovat ainakin tietä sille aikuiselle tasolle, elleivät jo sitä... Kykyä viivyttää ennen kuin painaa liipaisinta mutta se onneton on vähän temperamenttikysymys. Jos ihmisen tempomerkintä on "vivo vivacissimo" niin ase laukeaa herkemmin... muttei se "largo" asiaa auta... silloin pamahtaa ihan ihmeesti vuoden kuluttua eiukä kukaan tajua mitään...kyllä se viivästäminen on muuta.
Jos siis näkee että minä se/ ehkä minäkin mokasin, anteeksi, ei asia ole toivoton, ja luulen että suurimmalle osalle elämä on tätä. Sitäkin voi kutsua kilvoitteluksi. Kerran kuuntelin ort liturgian Joensuusta syystä siitä että se tuli Joensuusta, ja saarna oli yllättävästi tämän sisältöinen. Haa, ajattelin, pappi on kuunnellut Pentti Ikosen luentoja... Suomen ehkä maineikkain psykoanalyytikko, evp jo, harras ortodoksi, luennoi usein Valamossa....
Ajatelkaa jos Hitler olisi joskus ajatellut että hyvät ihmiset, minä mokasin! Anteeksi juutalaiset yms, komento takaisin!
-
Tai: Ihminen on kutsuttu siihen kamppailuun, astua se viimeinen, vaativin askel. Luopumaan jostakin, joka tarjoaa nopean ja helpon nautinnon, kuten joskus sen saa kun onnistuu tölväisemään häijysti. Ylittämään aita aina sieltä missä se on matalin.
Saamaan ilo muusta... me emme taida luottaa siihen että sellainen ilo joka saadaan vaivaa nähden olisi kestävintä... siis, noin lajityypillisenä ominaisuutena.
Se on ihan yksi yhteen Kristuksen seuraamisen kanssa - minulle... tai, ymmärrettävissä minulle. Hämmästyin kun huomasin. Jätä se mikä on sinulle helppoa ja kivaa mutta tuottaa toisille kenties syvääkin kärsimystä. Ajattele itse... älä usko mitä hyvänsä ryhmää vaikka se sanoisi minkä tahansa olevan luvallista.
Jos se nyt ei onnistu niin kuka on väittänyt sitä helpoksi? "Tee sitä mikä on oikein ( usein tylsää!) osoita rakkautta ja hyvyyttä ( miksei jos minullekin osoitetaan...!) ja vaella valvoen (työlästä, onko pakko!) Jumalaasi kuunnellen (siis tasan vaivalloista ja mistä minä tiedän onko Jumala todella sanonut...)" Miik.6:8 lis. toim.
-
en pysty ajattelemaan taivasta... siinä on jo paljon ajatusta maailmassa...
-
en pysty ajattelemaan taivasta... siinä on jo paljon ajatusta maailmassa...
Kai se menee niin että kun sanotaan: Sinä kuolet tähän. kuolema realisoituu. Aina uudestaan. Vaikka se miten olisi yhtä totta aina.
Muutoin heilahtanut aihe... jotenkin. Ja siitä on pääsemättömissä. Kiitos jakajille...
-
Pääsis sinne.
-
Läheinen pappi sanoi afgaanivinttikoiran kuoltua, että se pääsi 'taivaalliseen Afganistaniin'. Nyt on radiossa karjalainen heinäkuu; sitä mukaillen voisi sanoa joidenkin unelmoivan pääsystä 'taivaalliseen Karjalaan'. En ole juuri kaipaillut 'taivaalliselle Ambomaalle', mutta ajatus ei ole hassumpi. Kyllä kai taivasikävä voi usein olla lähellä nostalgiaakin.
Pääsenköhän minä kalaisimmille vesille taivaaseen? :-\
Toivottavasti, vaikka ei valittamista näissäkään tänä Syksynä tullut kalaa ja palajon.
Yks laulu saa mut aina hyvälle mielelle. Se menee, että Taivas on niin ihmeellinen, täynnä riemua suurta. Siellä saan nähdä Jeesuksen. Taivas on niin ihmeellinen.
Varmaankin taivaassa on paljon huumoria, uskoisin että siellä vitsaillaan ja kaikenlaista iloa riittää.
Ensimmäisiä evankelistoja aikoinaan kutsuttiin ilon kantajiksi. Johtuneeko taivaan läheisyydestä heidän elämässään.
Jeesuskin julisti taivastenvaltakunta on tullut lähelle, se on sisäisesti teissä. :)
-
Alter egoni heräsi.
Viisveisaaja toivoo taivaallisia kalavesiä. Minä toivon taivaallisia taidenäyttelyitä. Jumala on luonut taivaat ja maat, mutta ihmisilläkin on paljon kaunista kädenjälkeä. Värejä, muotoja, perspektiivejä, hahmoja, tunnelmia yltýmpäriinsä ja hyvää musiikkia hiljaa taustalla. Mielellään barokkityyliä.
Sitten asteleisin kukkaniityllä Basson kanssa ja söisimme kylmäsavulohivoileipiä piknikillä ja joisimme jääkylmää rasvatonta maitoa. Äiti ja isä ja veli
hymyilisivät lähistöllä ja Matti jättäisi kaikki eläimet ampumatta ja keskittyisi minuun.
-
Riitta-mummi, ettäkö taivaassa rasvatonta maitoa. :018: Kyllä se on sillälailla, että rasvaton maito joutaa helvettiin, on se sen verran ärsyttävän makuista. :003:
-
Riitta-mummi, ettäkö taivaassa rasvatonta maitoa. :018: Kyllä se on sillälailla, että rasvaton maito joutaa helvettiin, on se sen verran ärsyttävän makuista. :003:
Lienee myös epäterveellisempää kuin on jumputettu 30 vuotta.
-
Tohtorille ja emännälle tiedoksi että miun taivaassa on kaikki hyvää ja mikkään ei ol epäterveellistä. :018: :icon_lol: :041:
-
Kuvitelmani taivaallisesta keväästä. Botticelli, Primavera.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/3/3c/Botticelli-primavera.jpg
-
Kyllä se on sillälailla, että rasvaton maito joutaa helvettiin
Taivaasta on kaikki keinotekoisuus ja epäterveellisyys pois, siellä on voita ja kermaa, uskokaa vaan! :109:
-
Tohtorille ja emännälle tiedoksi että miun taivaassa on kaikki hyvää ja mikkään ei ol epäterveellistä.
Tahtoo Riitta-mummin Taivaaseen!
-
Taivaassani on hirvittävästi kauniita naisia...ja minä...itse asiassa siellä ei muita olekaan. :109:
ps. no, ehkä viisveisaaja :003:
-
Taivaassa luulisi olevan paljon taivaan lintuja.
-
Taivaassa saa nukkua aamuun asti.
-
Taivaassa luulisi olevan paljon taivaan lintuja.
Niitä ei jouda siellä paljon tiirailemaan... :003:
-
me myyrät, me mullassa mylläämme hm-hm-hm :icon_eek:
-
Myyrä Matikainen oli Espoolainen, vaikka nimestä voisi päätellä itäsuomalaiseksi. Orava Orriporrin ja kumppaneiden Suvisaari käy kyllä taivasunelmaksikin.
-
Taivaassani on hirvittävästi kauniita naisia...ja minä...itse asiassa siellä ei muita olekaan. :109:
ps. no, ehkä viisveisaaja :003:
Kun se on taivas, niin teidän ei tarvitse edes tapella niistä. :003:
No joo, taitaisi sopia paremmin tuonne yleisen keskustelun puolelle.
-
Onpa Taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat / Kultaruunu ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat.
-
Alter egoni heräsi.
Viisveisaaja toivoo taivaallisia kalavesiä. Minä toivon taivaallisia taidenäyttelyitä. Jumala on luonut taivaat ja maat, mutta ihmisilläkin on paljon kaunista kädenjälkeä. Värejä, muotoja, perspektiivejä, hahmoja, tunnelmia yltýmpäriinsä ja hyvää musiikkia hiljaa taustalla. Mielellään barokkityyliä.
Sitten asteleisin kukkaniityllä Basson kanssa ja söisimme kylmäsavulohivoileipiä piknikillä ja joisimme jääkylmää rasvatonta maitoa. Äiti ja isä ja veli
hymyilisivät lähistöllä ja Matti jättäisi kaikki eläimet ampumatta ja keskittyisi minuun.
Jumalan lahja se taiteen taitokin. ;)
Pysyyköhän taivaassa lapsen mieli puhtaana? Aikuiset ei sitä saastuta. No pysyy. Jeee!
-
Onpa Taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat / Kultaruunu ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat.
Muistan kun tätä kuuntelin pienenä ja olin tosi huolissani että entä jos ei kuolekaan lapsena vaan vanhana mummuna, saako silloin kultakruunua, valkoisia vaatteita ja harppua...? :102:
-
Tuo "-kin" -pääte ei sitten ollut mennyt vielä jakeluun.
-
Ei oikeen vielä ollu ::)
-
Älkää nyt olko kovin herkkähipiäisiä, sillä seuraava sanotaan pienenpieni pilke silmäkulmassa:
Oikea taivas on Suomi sillä tavalla rajattuna, että Kokkolasta kuusamoon vedetään linja jonka pohjoispuolelta kaikki myydään/annetaan vaikka Grönlannin inuiiteille, joka on helvetti. Samaten vedetään linja keskipohjanmaalta suoraan Tampereen kautta Kotkaan jonka itäpuoliset osat myytäköön venäläisille, joka on myös helvetti.
Taivaaseen lukeutuvaan alueeseen ei kuulu yhtäkään järveksi kutsuttua kuralätäkköä joka kukkii sinilevää. Sellaiset jääköön helvetin puolelle! Lisäksi ulkomaankieliset ammattinimikkeet kuten vaikkapa "project manager" tai "Account executive" tms. julistetaan virallisesti pellehermannien ja pillipiipareiden keekoiluksi. Kännykät muutettaisiin sellaisiksi ettei niillä voi soittaa kuin hätänumeroon ja muusta kännykällä leikkimisestä passitettaisiin helvettiin eli venäjälle tai lappiin poronpuota tuijottelemaan. Talvi jäisi tulematta ja olisi ikuinen suvi. Lisäksi Mari Kiviniemelle annettaisiin potkut pääministerin pallilta ja Persut kiellettäisiin!
Tällaiset eväät riittäisi minulle että tuntisin olevani taivaassa. Ja siltä varalta että joku kumminkin alkaa intää vastaan, sanottakoon jo valmiiksi että moon oikias, -tootta vääräs!
-
Oikeen hyvä taivas siullakii. Mie haastan tätä vennäittä vaik mikä olis, taivaaskii. Mut miukii taivaas on huumorin kukkia. Tavataas siel sit Jampe!
(http://www.cosgan.de/images/more/flowers/043.gif)
-
Minulla ei ole taivasunelmia... harmi... Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela sanoi minulle, että sinä olet saatana!
-
Se oli hänen mielipiteensä.
-
Minulla ei ole taivasunelmia... harmi... Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela sanoi minulle, että sinä olet saatana!
Olipa reippaasti väitetty.
-
Minulla ei ole taivasunelmia... harmi... Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela sanoi minulle, että sinä olet saatana!
....ettei vaan jäänyt lause kesken. Jos sen piti jatkaa tuosta että sinä olet saatana hyvä jätkä, armonkerjäläinen :003: (anteeksi kirosana tässä, ei ollu kiroilua vaan sitaatin täydennys). Niin että kehiin vaan, on täällä toisiakin joilla ei ole syytä sinne päästä.
-
Minä kommentoin vain tätä Nummelan lausuntoa kanssaihmisestään.
Kävin muuten katsomassa hänen sivullaan tai mikä kansanlähetys se nyt sitten oli. Tuntui olevan varmat mielipiteet. Mutta mitä kuvan perusteella voisi päätellä, tuskin ostaisin mieheltä käytettyä autoa.
-
Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela sanoi minulle, että sinä olet saatana!
Yksiselitteisesti ja siinä kaikki?? Epäilen.
-
Kansanlähetyksellä on perinteitä rumasta kielenkäytöstä. Akateemisten vapaaehtoisten lähetysliitto, myöhemmin Opiskelijoiden lähetysliitto kuului kansanlähetyksen mielestä 60-luvulla saatanan synagogaan.
-
Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela sanoi minulle, että sinä olet saatana!
Älä vaan ylpisty liikaa...
Mt
-
--- Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela sanoi minulle, että sinä olet saatana!
Yksiselitteisesti ja siinä kaikki?? Epäilen.
Juuri sama kävi minulla mielessä.
-
Minulla ei ole taivasunelmia... harmi... Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela sanoi minulle, että sinä olet saatana!
Mehän voimme nyt kaikki proudly present: Nähty tai ainakin vaihdettu kuulumisia. Kaikkien tulee varoa ylpistymästä. Mt on oikealla asialla. Täällä alkaa vilistä kuuluisuuksia, on :026: :096: ja ketähän vielä.
-
Sillä porukalla on Kaikki Tieto, mutta vähän rakkautta. :017:
Hoida armollinen Jumala juhanin haavoja ja surua tänäkin päivänä. :eusa_pray:
Heikoissa hän on vahvana. Murtunutta ei rusenna.
Tullaiset loukkauksen kolahtavat takaisin sanojan nilkkaan, se on Jumalan laki.
Jussi on pappi, ei saatana.
-
Kun omien vanhempien/sukulaisten elinkaari lähenee loppuaan
niin ymmärtää heidän korvaamattumuutensa.
Vanhoissa ja heikoissa isovanhemmissa ja tulevissa vanhuksissa (omat vanhemmat)
näemme vanhat muistot. Meidän osamme on tulla vanhana ryppyisiksi ja heikoiksi,
joita tulee valmistaa nukahtamaan Herran syliin, kun olo on liiaN HEIKKO.
Tämä on ihmisen osa:jättää jälki muiden sydämiin.
Ajatelkaa rakkaita sukuilaisianne, minkälaisia he ovat 80-vuotiaina ja mihin heidän elämänsä on sen jälkeen menossa.
Taivas ajattelu on loputon huumorin viljelyn paikka.
Saduissa voi olla totuuden siemen.
Olen järjestämässä Halloween-juhlia, enkä häpeä sitä.
-
Halloween oikein ymmärrettynä ja toteutettuna on hieno tilaisuus tanssia iloisesti iäisyyden rajaviivalla pirun ja enkelin kanssa.
-
miun taivaassa on kaikki hyvää ja mikkään ei ol epäterveellistä. :018: :icon_lol: :041:
aivan!
lisäksi siellä on aina rauha ihmisten kesken ja kukin saa olla omalla mielipiteellänsä ja toimintatavallansa. Minulle siellä on lumikasakin mutta Jarmo ei näe sitä :)
-
Jatkan vielä toivelistaani. Siellä on oma osasto eläimille. Ja paratiisimainen puutarha.
Nämä ovat näitä ihmismäisiä toiveita ja haaveita. Todellisuus on varmaan jotain aivan muuta. Kristus on siellä ja kaikki on sitä mukaa hyvää, rauhaisaa ja oikeudenmukaista.
-
Ei mitään omaa osastoa... eläimet voi olla vapaasti...
-
Ei naida eikä naiteta, niin jotta nämä kysymykset jotka teemaan liittyvät ovat ohi iankaikkisesta iankaikkiseen. Ei ahista ketään mitenkään enää tämä tematiikka.
-
Mihin avaruus päättyy?
Onko sen takana jotain?
Oma maa on oma napa ja sen ympärillä pyörii maailma.
Avaruus on jotain käsittämätöntä.
Ainstainilla oli oli yksi pöytä varattuna virheille, hänen omilleen sekä kollogoidensa.
Muuten ei mitään keksintöjä olisi syntynyt.
Ei ole hyvä asia jos vastakkainasettelussa ovat tiede vs. uskonto. :018:
Toisaalta tehdään paljon myös "turhia tutkimuksia", joilla halutaan manipuloida ihmisiä.
Kyseisissä tapauksissa tutkimuksien kohderyhmä voi olla suhteellisesti niin pieni ja valikoitu,
että tutkimuksen merkitys on olematon.
-
Eilinen Kirkko ja Kaupunki, joka tosin saapui vasta tänään, käsittelee kuoleman jälkeistä elämää koko aukeaman artikkelissaan.
Siinä todetaan useammallakin suulla, että tästä maallisesta tomumajasta ei ole mitään hyötyä tuonpuoleisessa, vaan ruumis mätänee tai tuhkataan ja ainekset palautuvat kiertoon niin hyville kuin pahoillekin.
Artikkelissa todetaan myös, että tuonpuoleisesta ei voida sanoa juuri mitään ja se on meiltä salattua kuten Jumalakin. Mielenkiintoinen havainto oli, että Raamatussa kuolleista heränneet eivät kerro mitään tuonelassa viettämästään ajasta. Tässä paljastuukin silloisen median kädettömyys - ajatelkaa millaisia otsikoita nykymedia vetäisi kuolleista herätetyn haastatteluista!
Eli kirkon virallinen kanta voisi olla, että tuonpuoleisesta emme tiedä mitään. Tämä onkin viisas valinta, koska muuten kaikenlaiset saivartelijat ja pilkkakirveen heiluttajat pääsisivät elämöimään kirkon kustannuksella. Nyt kirkko lupaa iankaikkista elämää kertomatta sen tarkemmin mitä se tulee olemaan.
Kansa sen sijaan, kuten jotkut tämänkin palstan kirjoittajat, on aina spekuloinut taivasasioilla.
Mieluustihan sinne otetaan mukaan suku ja ystävät ja jopa lemmikitkin. Tämmöinen haaveilu on syytä pitää kohtuudessa, että ei jouduta aivan mahdottomiin skenaarioihin.
Ajatellaan vaikka näitä lemmikkejä. Jos ihmisellä on elämänsä aikana vaikka kymmenenkin koira, niin on siinä aikamoinen haukku yläkerran kennelissä!
Ja monella on voinut olla useampia haukkuvia vaimojakin, joten on siinä kestämistä.
Entäpä sitten muut eläimet? Lehmät ja lampaat. Entäpä itikat ja hirvikärpäset. Vaikea keksiä hirvikärpäselle mielekästä tekemistä taivaassa hirviä loukkaamatta.
Sitten on vielä nämä alienit. Jos elämää on muuallakin maailmankaikkeudessa, niin monet meistä saavat vihdoin tavata ET:n. Tähtien Sota-elokuvat antoivat vain kalpean aavistuksen siitä mitä on odotettavissa.
Itse en ole kovasti pohtinut taivasosuuttani, enemmän olen miettinyt mitä tekisin lottovoitolla.
Olen kuitenkin kiitollinen tästä elämästä, joka on niin harvinaista maailmankaikkeudessa. Loput jätän Herran haltuun!
-
Kirkon virallinen kanta on: Tuonpuoleisesta emme voi tietää mitään, eli toiveesi toteutuu täsmälleen. Luinn juuri jostakin mikä hän nyt oli mikä piti tenttiin opetella. Tuonpuoleisella ei ole "spekuloitu" tällä palstalla, siitä on unelmoitu, kerro toki, jos pidät sitä moitittavana. Seppos voi päättää sitten, onko ketju esimerkiksi liian loukkaava, kirkkomme näkemyksen kanssa hyvin räikeässä ristiriidassa esimerkiksi, siinä määrin että aiheuttaa jo pelkkää hämmennystä ja ristiriitaa - tai on jo aiheuttamassa tarpeetonta riitaa. Selvitä toki näkemyksesi asiasta, sitä on kai jokseenkin mahdotonta arvata. "Spekuloinnilla" tarkoitetaan keskusteluas faktoista, niiden eri puolten esille ottamista ja arviontia, kai aika yleisesti. Unelmilla ei spekuloida. Ne ovat kunkin omaisuutta. Mutta, siis, jos ne loukkaavat vakaumusta, netikettiä tai muutoin hyvää tapaa, edustavat jumalanpilkkaa tms, ketju on aiheellista päättää ja teema sulkea.
-
Kun keskustellaan tuonpuoleisen konreettisesta todellisuudesta, puhutaan siitä, mikä on todella tärkeää täällä maallisessa vaelluksessa.
Mt
-
Kun keskustellaan tuonpuoleisen konreettisesta todellisuudesta, puhutaan siitä, mikä on todella tärkeää täällä maallisessa vaelluksessa.
Mt
Mietin tuota ja on yhä kesken ajattelemisen. Kuitenkin tuntuu yhä, ettei tuonpuoleisesta saata tietää. Sitä tärkeämpää on se tehtävä jota ei syntiinlankeemuksessa otettu pois; viljeleminen ja varjeleminen, täällä. Siihen ainakin voi keskittyä. Mutta jatkan ajattelemista. Uh, jaksaispa hakea apteekista yskänlääkettä, oli niin pitkä jono reseptitiskille etten viitinyt jonottaa... sori tämä off-topic, Leena on nyt valittavaisella päällä