Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Leena - 19.05.10 - klo:18:31
-
Mitä ajattelette sellaisesta, että uskosta vähän kaivamalla kaivetaan "uskomattomia seikkailuja?"
Jouduin itse ikävään välikäteen...no, olkoon. Tulin vähän höpsysti ohjatuksi ihmiselle joka e-mailitse sitten...no, omaa tyhmyyttä... tahtoo minua ignatiaanisiin retriitteihin koska ne ovat..."siis uskomattomia seikkailuja".
Minun nyt ehkä ajankohtaisesti pitäisi löytää Jumala joka arnahtaa!
En edes jaksa mihinkään seikkailuihin ---- ainakaan nyt! Mutta ne tietty viekoittelevat! Enkä ollenkaan pidä sitä hyvänä asiana!
En tiedä mitä ajatella. Luotin henkilöön joka - varmasti ihan oikein - ajatteli että tarvitsisin vähän hengellistä ohjausta.
Minusta sitä ei pidä toteuttaa kohtaamatta, ensinnäkään.
Toisekseen - eikö ole näin että arki on meille annettu, siitä löytääksemme ilot jos surutkin?
En ole kuulkaas ollenkaan niin varma ja selkeä kuin ehkä kuvitellaan...toivoakseni edes ei kuvitella...
Bonhoefferin arvokkain perintö oli: EI mitään ihmeseikkailuja - elämä niitä antaa, jos sen otamme vastaan - se on Jumalan lahja meille. EI erikseen mitään erityisiä hengellisiä elämyspuistoja (lähin olisi Norjassa ja sinne pitäisi...???) EI EDES ETSIMISIÄ. Mutta kun ihmisillä on vähän meidän alan koulutusta - teologilla aina vähän kyseenalaista koska vastuun he tiputtavat kokemukseni mukaan näpsästi terveydenhuollolle kun ei olekaan kivaa...eka resepti tuottaakin allergian...unohtaa tämän usein nähdyn ja alkaa luottaa...pahus...eli muutoinkin hankalassa tilanteessa on soudettava kuiville vaan tämä paatti.
MITÄ TE AJATTELETTE? Teillä on hyviä ajatuksia, en kysyisikään muuutoin.
-
"---arki on meille annettu, siitä löytääksemme ilot jos surutkin? "
Lisäisin vielä, että arjen lisäksi meille on annettu myös juhlat, joista löydämme sekä iloa että surua.
En näe mitään tarvetta "hengellisille elämysmatkoille", joille meidän pitäisi ihan vartavasten lähteä ja joita meille jotkut tahot järjestäisivät (lue: ottaisivat meiltä rahat pois).
-
Mikä natiainen se ignatiainen oikein on?
-
Mikä natiainen se ignatiainen oikein on?
Täytyi googlata kun en ollut ennen kuullut "Ignatiaaninen retriitti tarkoittaa kahdeksan päivän mittaista henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä. Henkilökohtainen ohjaus merkitsee sitä, että jokainen retriittivieras eli vaeltaja tapaa päivittäin ohjaajansa eli kumppaniaan. Yhdistyksellä on noin 30 koulutettua ohjaajaa."
Aika rajua touhua. Muuta ei voi sanoa kun en tunne ohjaajia. Täytyy kysyä Peuran Mikolta, hän varmaan tietää enemmän.
-
Hei!
Ei tarvi lähteä mihinkään, jos ei jaksa. Väsynyt saa olla rauhassa, hyvällä omallatunnolla kotosalla.
Siitä oli minun ymmärtääkseni kysymys myös reilut parikymmentä vuotta sitten, kun jotkut herännäispapit, Jaakko Elenius eturivissä, joutuivat väittelyihin Missiotapahtumien järjestäjien kanssa. Missiotapahtumiin kuului oleellisena osana passiivisten ihmisten kutsuminen tilaisuuksiin. Siellä voisi vahvistua, tulla uskoon ja aktiiviseksi kristityksi.
No, eihän niissä pahaa liene, hyvä takoitus järjestäjillä. Mutta taitamattomuutta siinä oli sikäli, että rivikristityille saattoi tulla mielikuva, että vain tilaisuuksissa aktiivisesti käyvät ovat Jumalalle kelpaavia ihmisiä. Arat, kiusatut, ihmispeloiset ja väsyneet jäivät helposti paitsioon, sivuun ja kelpaamattomiksi kristityiksi.
Elenius etunenässä yritti korostaa, että passiivinenkin on Jumalalle kelpaava, koska usko perustuu armoon ja on Jumalan työ. Usko eikä sen laatu perustu ihmisen valintoihin, aktiivisuuteen eikä tilaisuuksissa hyppäämiseen. Eihän se syntikään ole, mutta uskoa ei sillä voi mitata eikä arvioida.
Heränneillä on (käytössään) Siionin Virret. Siitä mielellään veisataan tuttuja virsiä seuroissa, herättäjäjuhlilla ja veisuissa - porukalla toisten kanssa. Kokoelman alkulehdillä lukee kirjan käyttätarkoituksena "kotihartauden tarpeiksi". Ennenvanhaan sieltä veisattiin kodeissa yhdessä, nykyisin vähemmän. Mutta nytkin sieltä saa kodin rauhassa hyräillä. Ennen oli kodissa paljon porukkaa. Nyt yhden hengen koteja on paljon - niissä voi veisailla yksiäänisesti!
-
Täytyi googlata kun en ollut ennen kuullut "Ignatiaaninen retriitti tarkoittaa kahdeksan päivän mittaista henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä. Henkilökohtainen ohjaus merkitsee sitä, että jokainen retriittivieras eli vaeltaja tapaa päivittäin ohjaajansa eli kumppaniaan. Yhdistyksellä on noin 30 koulutettua ohjaajaa."
Aika rajua touhua. Muuta ei voi sanoa kun en tunne ohjaajia. Täytyy kysyä Peuran Mikolta, hän varmaan tietää enemmän.
Se oli hän - kai saa sanoa - varmaan aivan järki-ihminen. Siis, joka suositteli. Niissä saa ihmeellisiä kokemuksia. Kuulemma "mikropsykooseja" - no minä kyllä sanoin että se on aina makro, se. Voi olla viisas mies tai ei olla - ei kuulu minulle. Mutta Norjasta löytyisi. Nyt vain, kun Kati kuoli ja on muutenkin aika raskasta...
ja jostakin syystä en luota juttuun. Mutta jos joku tietää ja on kokemuksia niin anti nyt tulla. Menenhän minä vaikka Kiinaan jos se tässä auttaa. Mutta nyt väännän kättä jonkin... no... minkälie elämyshingun kanssa, sanon suoraan. En edes käsitä miksi - ehkä jotkut vain on yllytyshulluja. Ei minulla ole tylsää....ihan jees...mutta totta on että kovasti on totta että on tekemättä vielämun parannukseni eikä se oikein lähde tämä synti...minä varmaan saisin kicksit - mutta palaisin tämän kysymyksen kanssa, ja sehän se on pointti. Norjaanko mennään - eikö se Jumala voisi puhua tuossa keittiössä, kun tiskaan? Tai kun uusin reseptejä? Tai kun jutustan potilaita - meillä on nyt vielä niin kivat!
Eikö siinäkin ole mieltä siinä "Jumalan aikataulussa"?
-
Äitini tiskasi mielellään käsin, kun siinä kuulemma sai hyvin mietityksi asioita kuntoon. Sai tehdä sitä meilläkin, vaikka olikin tiskikone. Ehkä se oli hänelle jonkinlainen yhden hengen Fairy-retriitti.
-
---"Ignatiaaninen retriitti tarkoittaa kahdeksan päivän mittaista henkilökohtaisesti ohjattua retriittiä. Henkilökohtainen ohjaus merkitsee sitä, että jokainen retriittivieras eli vaeltaja tapaa päivittäin ohjaajansa eli kumppaniaan. ---
Kissan viikset!
-
Olen erään kerran harrastanut tietämättäni, ikään kuin olosuhteiden pakosta, ignatiaanista raamattumietiskelyä. Asia selvisi minulle vasta jälkeenpäin, eli olen kuin Molièren näytelmän porvari hra Jourdain, joka sai hämmästyksekseen kuulla, että on puhunut koko elämänsä ajan proosaa.
Mt
-
Olen erään kerran harrastanut tietämättäni, ikään kuin olosuhteiden pakosta, ignatiaanista raamattumietiskelyä. Asia selvisi minulle vasta jälkeenpäin, eli olen kuin Molièren näytelmän porvari hra Jourdain, joka sai hämmästyksekseen kuulla, että on puhunut koko elämänsä ajan proosaa.
Mt
No kerro nyt kerta kaikkiaan, mitä se oli ja tuliko mikropsykooseja --- mutta älä minulta kysy mitä ne puolestaan ovat...sillä mitään psykiatriaan liittyvää ne eivät ole....kui siin sillai kävi? Oliko ohjaus? Heräsikö synnintunto vai löytyikö armollinen Jumala vai mitä?
-
Arat, kiusatut, ihmispeloiset ja väsyneet jäivät helposti paitsioon, sivuun ja kelpaamattomiksi kristityiksi.
Pätkin erittäin hyvää kommenttia tilatarpeen tähden - luin tämän vasta tänä aamuna ajatuksen kanssa.
Tämä on eräs näkökohta, jota en edes tullut ajatelleeksi. Etenkin jälkeenpäin: Miten käy käsitykselle itsestä tuollaisen tripin jälkeen, jos siellä tapahtu jotakin ei-toivottua? Nuo "mikropsykoosit" ilmeisesti tarkoittavat nyt kyllä muuta kuin vakavaa realiteettitajun pettämistä. Kyse on epäilemättä semmoisesta kuin sensorinen deprivaatio - ärsykeriisto, sillä siinä ihmisaivot itse alkavat "tuottaa" aistimuksia ja elämyksiä. Ne ovat keskushermoston "vastaisku" sille että viedään totuttu pois - eikä se tarkoita sitä että sitä totuttua olisi ollut liikaa - eivätkä mitään muuta.
-Mutta entä jos niitä ei tule, sillä jokainen ei ole niille yhtä herkkä - ja kenties tietäessään mikä juttu on, vaistomaisesti hakeekin ne ärsykkeet muusta, vaikka sitten lukee sitä hengellistä materiaalia enemmän?
- Entä jos todella tulee liikaa - puhkeaa psykoottinen tila?
- Lähinnä tässä mietin ohjaajan ja ohjattavan vuorovaikutusta ja ohjaajan odotuksia, jotka kyllä aina välittyvät sille ohjattavalle, ja aivan erikoisen herkästi tuollaisessa tilanteessa jossa on oikein virittäydytty siihen. Jos ja kun ohjaaja ei voi estää sitä, että hänen pettymyksensä näkyy, sillä eihän sitä voi, me olemme sellaisia, me ihmiset ja koulututetutkin --- mitä mahtaa ajatella se ohjattava, kuinka silloin kokea "kelpaavuutensa" --- jos on ollut siitä kysymys alun perin? Tuossa menee alttiisti sekaisin kelpaavuus ihmiselle ja kelpaavuus Jumalalle. Entä jos se on oikein superia - kaikki putkeen? Onko niin, että silloin ihmisen kelpaavuus Jumalalle onkin näiden varassa?
Kyllä ihmisen aivot saa manipulaatiolla millaiseen tilaan tahansa - ja pikku sysäyksellä sille tilalle saa kristillisen värin. Mutta onko se Jumalan työtä? On helppo johtajan selittää että kaikkihan on. En ole täysin varma juuri tästä. Oliko maailmansota Jumalan työtä - jos kaikki on? Vai jotakin jota Hän syystä tai kolmannesta katseli kunnes sanoi: Nyt riittää. Ei edemmäksi.
-
No kerro nyt kerta kaikkiaan, mitä se oli ja tuliko mikropsykooseja --- mutta älä minulta kysy mitä ne puolestaan ovat...sillä mitään psykiatriaan liittyvää ne eivät ole....kui siin sillai kävi? Oliko ohjaus? Heräsikö synnintunto vai löytyikö armollinen Jumala vai mitä?
No kerron, jos lupaat, että et kokeile samaa.
1. Pannaan nahkarukkanen käteen ja lyödään vesurilla peukalonkynsi murskaksi.
2. Saadaan terkkarin tädiltä ohje huuhtoa sitä monta kertaa päivässä vartti kädenlämpöisessä juoksevassa vedessä.
3. Noudatetaan neuvoja tunnollisesti ja lukemiseksi otetaan yhdellä kädellä pidettäväksi sopiva kirja, minun tapauksessani ainoa mahdollisuus oli virsikirjankokoinen Uusi testamentti.
4. Luetaan esim. Pipliaseuran ohjeita (http://www.bible.fi/fi/seurakunnille/raamattumietiskelyt/ignatiaaninen) soveltuvin osin noudattaen yksi lukukappale kerrallaan.
Minä en tiennyt mitään Pipliaseuran ohjeista ja ignatiaanisuudesta. Keksin käyttää samantyyppisen lukutapaa muinaisissa kirjallisuudenopinnoissa tutuksi tulleen lähiluvun (http://fi.wikipedia.org/wiki/Uuskritiikki) periaatteiden pohjalta. Muistaakseni kävin läpi Markuksen evankeliumia, jonka karu esitystapa sopii hyvin yksitotiselle lehtimiehelle.
Nyt kun selailin tätä viestiä varten vähän nettiä, huomasin hämmästyksekseni, että lähiluvun periaatteita esitellään jopa eksegetiikan laitoksen sivuilla (http://www.helsinki.fi/teol/pro/emo/tarkastelutapoja/kirjallisuutena.html). Esitys on tavattoman oppinut, joten en jaksanut lukea sitä huolellisesti, mutta kyllä siinä samoista asioista puhuttiin, mitä Pekka Tarkka 60-luvun lopussa selitti.
Kynsi parani hyvin. Opin myös tekemään yhdellä kädellä niin hyvän siteen, että ensiapukoulutuksen saaneetkin ihmettelivät.
Mt
-
No jos skippaan tämän kynnen ainakin? Terassi kun edellyttää remonttia, ja nainen ja sähköpora on kyseenalainen yhdistelmä - väitetään. Olettaisin että tässä osoitteessa onkin. Kiitoksia!
-
No jos skippaan tämän kynnen ainakin? Terassi kun edellyttää remonttia, ja nainen ja sähköpora on kyseenalainen yhdistelmä - väitetään. Olettaisin että tässä osoitteessa onkin. Kiitoksia!
Terassitorstai edustaa henkilökohtaista retriittiäni kesällä: Mennään terassille, nautitaan kylmää valkoviiniä ja ajatellaan. Myös henkevä keskustelu sallitaan, muttei työasioista.
-
Terassitorstai edustaa henkilökohtaista retriittiäni kesällä: Mennään terassille, nautitaan kylmää valkoviiniä ja ajatellaan. Myös henkevä keskustelu sallitaan, muttei työasioista.
Miksi et asu naapurissa? Valkoviini olisi taatusti kylmää ja keskustelu sitä henkevämpää mitä enemmän viiniä kuluisi...niin käy...mutta kun tarvittaisiin siis myös sähköpora...kakkosnelosta...eli se on...no...tulkittavissa työasiaksi...ja kun pitäisi puhua siitäkin kuinkapäin ne lankut siihen ja noin...
-
Mt, vielä yhtä. Mitä se lähiluku on?
-
Terassitorstai edustaa henkilökohtaista retriittiäni kesällä: Mennään terassille, nautitaan kylmää valkoviiniä ja ajatellaan. Myös henkevä keskustelu sallitaan, muttei työasioista.
Miksi et asu naapurissa? Valkoviini olisi taatusti kylmää ja keskustelu sitä henkevämpää mitä enemmän viiniä kuluisi...
Saattaisi tulla terassillesi tungosta :icon_wink: vai onko sinulla julkinen kantaterassi? (http://www.cosgan.de/images/smilie/nahrung/g050.gif)
-
Seuraavan kirjoitan omasta päästäni. Sen jälkeen linkitän muiden viisauksiin.
Hidasta, tarkkaa, paneutuvaa tekstin lukemista. Teksti otetaan todesta. Se tarkoittaa sitä ja vain sitä, mitä siihen on kirjoitettu. Kuka kirjoittaa? Kuka puhuu? Mitä sanotaan paikasta? Kenen silmin tapahtumaa katsotaan, mistä näkökulmasta? Millainen tilanne on? Millaisia viittauksia on aikaan, kestoon, ajankohtaan?
Oletan, että nykyisin lähiluku-sanaa käytetään laajemmassa merkityksessä kuin aikoinaan uuskritiikiksi kutsutussa kirjallisuudentutkimuksessä.
Englanninkielistä aineistoa taitaa löytyä helpoimmin kuin suomenkielistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Close_reading
Esimerkki Harvard Collegen kirjoituskeskuksen aineistosta:
http://www.fas.harvard.edu/~wricntr/documents/CloseReading.html
Mt
-
Saattaisi tulla terassillesi tungosta :icon_wink: vai onko sinulla julkinen kantaterassi? (http://www.cosgan.de/images/smilie/nahrung/g050.gif)
Kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita. Mitä mieluiten vähän äkkiä, lautakasan kanssa. Olen soittanut sadalle remppafirmalle ja ne vaan lupaa...ei kuulu ketään...ei tulekaan sitä "mä sitten hei soitan tarkemmin" puhelua...Ja sen sähköporan.
Ehkä muutama ruuvi tai jotain? Kun päässäkin jo hölskyy oudosti.
Pena, vippaapas vaimoltasi, jos sillä sattuisi olemaan - meidän koko tiimi valittaa jotta hölskyy oudosti noin ylimalkaan.
Myöhemmin kesällä pidettäis terassipihaseurat...näin olen ajatellut asian nyt joka tapauksessa...siis...kysyn yhtiökokouksessa kyllä ensi viikolla...mutta viiniä voi aina juoda. Tänne vaan.
-
Saataisiin vähän uskomatonta seikkailua koko ala-Malmin tälle nurkalle, niin.
-
Seuraavan kirjoitan omasta päästäni. Sen jälkeen linkitän muiden viisauksiin.
Hidasta, tarkkaa, paneutuvaa tekstin lukemista. Teksti otetaan todesta. Se tarkoittaa sitä ja vain sitä, mitä siihen on kirjoitettu. Kuka kirjoittaa? Kuka puhuu? Mitä sanotaan paikasta? Kenen silmin tapahtumaa katsotaan, mistä näkökulmasta? Millainen tilanne on? Millaisia viittauksia on aikaan, kestoon, ajankohtaan?
Oletan, että nykyisin lähiluku-sanaa käytetään laajemmassa merkityksessä kuin aikoinaan uuskritiikiksi kutsutussa kirjallisuudentutkimuksessä.
Englanninkielistä aineistoa taitaa löytyä helpoimmin kuin suomenkielistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Close_reading
Esimerkki Harvard Collegen kirjoituskeskuksen aineistosta:
http://www.fas.harvard.edu/~wricntr/documents/CloseReading.html
Mt
Muuten Harvard on yliopisto eikä college. College on pykälää alempi opetuslaitos. Itse asiassa Harvard on maailman suurin pankki, joka harjoittaa opetustoimintaa. Muutama amerikkalainen yliopisto on uskomaton varallisuudeltaan. Vauraimpia ovat Harvard, Columbia ja Yale
-
Muuten Harvard on yliopisto eikä college. College on pykälää alempi opetuslaitos. Itse asiassa Harvard on maailman suurin pankki, joka harjoittaa opetustoimintaa. Muutama amerikkalainen yliopisto on uskomaton varallisuudeltaan. Vauraimpia ovat Harvard, Columbia ja Yale
Tässä tapauksessa Harvard College on oikea ja virallinen nimitys. Se viittaa nimittäin Harvardin yliopiston Faculty of Arts and Sciences -tiedekunnan yhteen yksikköön. Harvard on kuitenkin sen verran iso laitos, että en pysty hahmottamaan sen rakennetta kovin nopealla vilkaisulla.
Mt
-
Mietin tuota Mt:n kertomaa lähilukua. Tarkentaisin vieä: Joko ottaa tekstin: Nyt olemme Jerusalemissa, ja puhujana on tämä mies, ja hän puhuu näin ja näin tälle kuulijajoukoulle, eli vain tarkentaa asiayhteydet mielessään. Onko lukemisen tosissaan ottaminen tällöin kirjaimellista uskomista vai sanoman etsimistä?
-Aika moni ehdottaa sellaistakin että lukisi edes toisinaan jos ennättää niin, että käyttää jotakin kommentaaria apunaan. Saa paljon tietoa siitä, millaiselle kuulijakunnalle tekstit todennäköisesti aikanaan on kirjoitettu ja miksi, ja mistä syystä kuulijakunta on reagoinut kuten kuvataan. Se ei ollut hassumpaa, kun kokeilin kerran sinnepäin - aika suppeasti. Oli helpompaa käsittää mistä syystä sanat otettiin vastaan siinä tilanteessa niin. Heräsi monta kysymystä ja ajatusta tästä päivästä. Kulttuuriero on aika hurja, mutta entä ihmiset? Eivät välttämättä, vaikkeivat sitoutuisikaan siihen mihin Jeesuksen ajan juutalaiset.
Mutta älä nyt Mt ota tästä vaan paineita vastata -- ei kenenkään tarvitse ryhtyä raamatunluvun ohjaajaksi kun niitä neuvoja todella saa vaikka noista osoitteistasi. Kunhan tässä mietin kuinka toiset lukevat, kun siitä voi oppia sellaisenaankin jotakin. Itse mietin sitä ulkoa opettelemista joskus. Tietyissä elämäntilanteissa saattaa kaivata - eikä oikein muista mitään.
-
Mietin tuota Mt:n kertomaa lähilukua. Tarkentaisin vieä: Joko ottaa tekstin: Nyt olemme Jerusalemissa, ja puhujana on tämä mies, ja hän puhuu näin ja näin tälle kuulijajoukoulle, eli vain tarkentaa asiayhteydet mielessään. Onko lukemisen tosissaan ottaminen tällöin kirjaimellista uskomista vai sanoman etsimistä?
Paineita en ota, mutta silti...
Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä,---
Lukeminen on monitasoinen prosessi. Lähiluku on vain yksi taso ja prosessin vaihe. Näin on väistämättä, sillä ei lähiluvun fundamentalistikaan voi tyhjentää päätään kaikesta siitä tavarasta, joka vaikuttaa väistämättä lukemiseen. Lähiluku on usein hyvä perusta, vähän kuin sosiologisessa tutkimuksessa kerätyn aineiston huolellinen tarkastelu. Sen jälkeen otetaan mukaan ehkä toisten tutkimusten tuloksia, kokeillaan niiden käsitteistöä ja kehitellään ehkä uutta, selittävää tekijää jne.
Esimerkiksi yllä olevan katkelman voi lukea niin, että tultiin isommalla porukalla, jonka joukossa sairasta kantoi neljä miestä. Teksti katsoo tilannetta paikasta, josta näkee yleiskuvan: tuolla on Jeesus, tuolta näkyy tulevan joukko, jossa neljä miestä kantaa ihmistä. Teksti tietää, mihin henkilöä kannetaan. Aika: juuri nyt ollaan kantamisen touhussa. Kaikkitietävä kertoja tietää, että kannettava henkilö on halvaantunut (eikä esim. juovuksissa, loukkaantunut tai kuollut).
Koko kertomuksesta voi tarkastella sen rakennetta ja verrata sitä muihin vastaaviin kertomuksiin Markuksella ja muilla evankelistoilla. Onko Vanhassa testamentissa vastaavia? Näkökulmaa asiaan saa folkloristien tarinaperinteen motiiviluetteloista (esim. Jauhiainen: Suomalaiset uskomustarinat. Tyypit ja motiivit). Mihin kohtaan teostaan Markus on kertomuksen sijoittanut?
Jatkossa voi sitten irrottautua lähilukutasolta ja selvitellä esimerkiksi sitä, mitä halvaantumisella tuon ajan Palestiinassa tarkoitettiin lääketieteellisesti, mikä oli halvaantuneen asema juutalaisyhteisössä ja mitä uskonnollisia tulkintoja halvaantumiseen mahdollisesti liittyi.
Ja niin edelleen.
On monia tapoja lukea, ja kaikille niille on paikkansa. "Kirjaimellinen uskominen" on lukemistavoista puhuttaessa vähän väärässä seurassa. Tekstin tarkka lukeminen ei ota kantaa siihen, onko teksti totta vai ei. Lähiluvun tekniikka voi soveltaa yhtä hyvin Mestaritontun seikkailuihin kuin sanomalehden kirjoitukseen jääkiekko-ottelusta tai puoluekokouksesta.
Mt
-
Kiitos, Mt! Taidan käsittää tuon jutun. Eräässä retriitissä eräs vägledning-hetki oli teemoitettu näin, siinä ohjaaja käytti ilmeistä lähiluvun tekniikkaa ainakin tukena. Hän otti tekstin ja käsitteli sen kuin mietiskellen, huolellisesti, detaljeittain ja merkityssisältöä avartaen. Olisikohan sitten henkilökohtaisessa työskentelyssä mahdollista toimia näin, että liittää myös mkaan itsensä katselijana, jonkin fantisoinnin "kanske jag är också där...litet blygt...kaske lite där i sidan..."
se vain ei retriitissä oikein pelitä jos joukossa on persoona, joka tietää, ettei takuulla olisi kanske ja lite där i sidan ja tokkopa blyg. Meni hartaus hiiteen kun alkoi naurattaa väistämättä, mtta tämän yrityksestä oli varmasti kysymys. Tunnen tämän vetäjän ja siltäkin pohjalta käsitän nyt myös tuon silloin vähän oudoksi jääneen vägledningin. Oikaise jos erehdyn (jos vielä viitsit ja kiitos tähänastisesta!)
-
No kerron, jos lupaat, että et kokeile samaa.
1. Pannaan nahkarukkanen käteen ja lyödään vesurilla peukalonkynsi murskaksi.
mt:n teksti iskee terävästi!
tuo lähiluku tuntuu vähän samanlaiselta kuin Raamattupiirit, joissa itse luetaan ja tutkitaan, eikä kuunnella jonkun pitkää alustusta (jotka sinänsä nekin ovat hyviä). monenlaiset kommentaarit ovat avuksi mutta niiden lukemisesta ei saa tulla päätarkoitus.
-
Hei!
Ei tarvi lähteä mihinkään, jos ei jaksa. Väsynyt saa olla rauhassa, hyvällä omallatunnolla kotosalla.
Siitä oli minun ymmärtääkseni kysymys myös reilut parikymmentä vuotta sitten, kun jotkut herännäispapit, Jaakko Elenius eturivissä, joutuivat väittelyihin Missiotapahtumien järjestäjien kanssa. Missiotapahtumiin kuului oleellisena osana passiivisten ihmisten kutsuminen tilaisuuksiin. Siellä voisi vahvistua, tulla uskoon ja aktiiviseksi kristityksi.
No, eihän niissä pahaa liene, hyvä takoitus järjestäjillä. Mutta taitamattomuutta siinä oli sikäli, että rivikristityille saattoi tulla mielikuva, että vain tilaisuuksissa aktiivisesti käyvät ovat Jumalalle kelpaavia ihmisiä. Arat, kiusatut, ihmispeloiset ja väsyneet jäivät helposti paitsioon, sivuun ja kelpaamattomiksi kristityiksi.
Elenius etunenässä yritti korostaa, että passiivinenkin on Jumalalle kelpaava, koska usko perustuu armoon ja on Jumalan työ. Usko eikä sen laatu perustu ihmisen valintoihin, aktiivisuuteen eikä tilaisuuksissa hyppäämiseen. Eihän se syntikään ole, mutta uskoa ei sillä voi mitata eikä arvioida.
Heränneillä on (käytössään) Siionin Virret. Siitä mielellään veisataan tuttuja virsiä seuroissa, herättäjäjuhlilla ja veisuissa - porukalla toisten kanssa. Kokoelman alkulehdillä lukee kirjan käyttätarkoituksena "kotihartauden tarpeiksi". Ennenvanhaan sieltä veisattiin kodeissa yhdessä, nykyisin vähemmän. Mutta nytkin sieltä saa kodin rauhassa hyräillä. Ennen oli kodissa paljon porukkaa. Nyt yhden hengen koteja on paljon - niissä voi veisailla yksiäänisesti!
En ole vastannut mutta elää mielessä. Näillä mennään.
-
Mennään terassille, nautitaan kylmää valkoviiniä ja ajatellaan.
Vai että viinin litkua. V.S.O.P (vielä sitä on parempaakin) se pitää olla, silloin maailma paranee kunnolla.
-
Taidan olla jotakin sukua edelliselle kirjoittajalle...
-
VSOP, Vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys :003:
-
Varmaan Sopisi Opettaja Pentillekin. Viski on tosin enemmän minun myrkkyjäni.
-
Taidan olla jotakin sukua edelliselle kirjoittajalle...
Kiitos rohkeudesta, Mauno, tunnustaa tämä tosiasia!