Tulinen järvi

[öppiäinen]

        Hän on hauzka, 

Joo, paitsi että on tainnut juuri tämän ketjun aihepiirin tiimoilta se hauskuus tai "hauskuus" kolahtaa jollakulla niin kipeään paikkaan, etta on peräti foorumilta siksi poistunut. 

Tämä on ensimmäinen kerta kun harrastan mitään nimeltä mainitsematonta vihjailua täällä. Mutta asia ei ole hauska ollenkaan.

[Pena]

Koehlerin selitysteos, jota luterilainen lainaa, viittaa Luther-säätiöön ja Lähetyshiippakuntaan. Sitä kautta taitaa olla yhteys Yhdysvaltojen vanhoillisiin luterilaisiin, Missouri-synodiin. Se selittää jyrkän sävyn.

[luterilainen]

Joo, paitsi että on tainnut juuri tämän ketjun aihepiirin tiimoilta se hauskuus tai "hauskuus" kolahtaa jollakulla niin kipeään paikkaan, etta on peräti foorumilta siksi poistunut. 

Tämä on ensimmäinen kerta kun harrastan mitään nimeltä mainitsematonta vihjailua täällä. Mutta asia ei ole hauska ollenkaan.

Tulinen järvi ei olekaan hauska asia! 

[Leena]

Joo, paitsi että on tainnut juuri tämän ketjun aihepiirin tiimoilta se hauskuus tai "hauskuus" kolahtaa jollakulla niin kipeään paikkaan, etta on peräti foorumilta siksi poistunut. 

Tämä on ensimmäinen kerta kun harrastan mitään nimeltä mainitsematonta vihjailua täällä. Mutta asia ei ole hauska ollenkaan.

Juuh, ei  olisi kannattanut.   

[luterilainen]

Juuh, ei  olisi kannattanut.   

Usko on iloinen asia. 

[Leena]

Usko on iloinen asia. 

Tulisessa järvessä     ?

[luterilainen]

Pitkään kastemenoissa oli mukana eräänlainen eksorkismi eli manaus, jossa paha ajettiin ulos ja Pyhä Henki rukoiltiin sen tilalle. 

Martti Lutherin kastekaava papille ja kummeille:

Kastaja lausuu:

"Lähde ulos, sinä saastainen henki, ja anna tilaa Pyhälle Hengelle." Sitten hän tekee ristinmerkin kastettavan otsaan ja rintaan ja lausuu: "Ota pyhän ristin merkki otsaasi ja rintaasi... Sitten pappi panee molemmat kätensä lapsen päälle ja rukoilee Isä meidän -rukouksen polvistuneena yhdessä kummien kanssa: "Isä meidän, joka olet taivaassa . . ."

Sen jälkeen lapsi viedään kastealtaan ääreen ja pappi lausuu: Ps. 121:8

"Herra varjelkoon sinun tulosi ja lähtösi nyt ja iankaikkisesti."

Sen jälkeen pappi antaa lapsen kummiensa suulla sanoutua irti Perkeleestä näin:

"(Nimi), luovutko Perkeleestä?"

"Luovun."

"Luovutko kaikista hänen teoistaan?"

"Luovun."

"Luovutko kaikesta hänen petoksestaan?"

"Luovun."

Sen jälkeen pappi kysyy:

"Uskotko Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan?"

"Uskon."

"Uskotko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka syntyi ja kärsi kuoleman?"

"Uskon."

"Uskotko Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteisön, syntien anteeksiantamuksen, lihan ylösnousemuksen ja iankaikkisen, kuolemanjälkeisen elämän?'"

"Uskon."

"Tahdotko, että sinut kastetaan?"

"Tahdon."

Silloin pappi ottaa lapsen, kastaa hänet kastealtaaseen ja lausuu:

"Niin minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen."

Sitten kummit ottavat lapsen vastaan ja pappi lausuu, pukien samalla lasta kastepaitaan: "Kaikkivaltias Jumala, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, joka on sinut uudesti synnyttänyt veden ja Pyhän Hengen kautta ja antanut sinulle kaikki syntisi anteeksi, vahvistakoon nyt sinua armollaan iankaikkiseen elämään. Aamen. Rauha sinulle."
"Aamen."

Kasteesta Martti Luther opetti mm. näin:
"Tämän vuoksi on oikein ja kohtuullista, ettei juopuneita eikä maallismielisiä pappeja päästetä kastamaan ketään eikä kummeiksi kelpuuteta kevytmielisiä ihmisiä. Käytettäköön arvokkaita, nuhteettomia, vakavamielisiä ja hurskaita pappeja ja kummeja, sellaisia, joilta voi odottaa, että he toimittavat kasteen vakain mielin ja oikeassa uskossa. Eihän meidän pidä antaa tätä korkeaa sakramenttia Perkeleen pilkattavaksi emmekä saa häpäistä Jumalaa, joka siinä antaa äärettömän ja pohjattoman armonsa rikkauden tulvia ylitsemme ja joka itse on antanut sille nimeksi "uusi syntyminen", koska me siinä pääsemme kaikesta Perkeleen hirmuvallasta vapaiksi, eroon synnistä, kuolemasta ja helvetistä, elämän lapsiksi ja kaikkien Jumalan aarteiden perillisiksi, Jumalan omiksi lapsiksi ja Kristuksen veljiksi."

Lähde

Suomen ev.-lut. kirkko - Luterilaiset tunnustuskirjat-Vähä katekismuksen liitteet-Opas tavallisille papeille
http://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismusliitteet.html

[luterilainen]

Tulisessa järvessä     ?

Epäilemättä tulisessa järvessä kaikki tulevat uskoon, mutta silloin on jo liian myöhäistä, ja edessä on ikuisuus palaa tulessa halki iäisyyden, jonka pituutta ei voi mitata. Suotta ei virrentekijä Johannes Rist sano "O ijäisyys! pelkään pituuttas muistaiss'."

1.
O ijäisyys! pelkään pituuttas muistaiss',
Alku sull' on, ei loppuu kuulu kus-
taan! O ijäisyys! aik' ilman ajatta, Sun muistos mi-
nua kauhiast' kauhittaa.

2.
Viel' viimeinkin loppuu ajainen vaiva, Ehk' kuinka
olis' kauhia, ankar' aivan: Vaan tuska tuima, jonk'
ijäisyys tuo, Ei lunastust' eik' loppuu koskaan suo.

3.
O ijäisyys! kuink' vapisee mun sielun', Kosk'
pohjatont' syvyyttäs tutkii mielen', Ja katsoo vaivan
päälle vaikian, Kuin kuolettaa, ei lopet' kuitenkaan.

4.
Jos helvetiss' loppuis' tuomittuin vaiva, Kosk'
kulun' on niin monta ajastaikaa, Kuin tähtei taivaan
piiriss' avarass', Kanss' ruohoi, lehtei on oll' mailmass':

5.
Täll' itsens' he suloisest' lohduttaisit, Ett' pääsin-
päivän viimeink' tavoittaisit; Vaan voi! ah vaiva vasta
alkaa taas, Kosk' luulit olleens' vaivass' suurimmass'.

6.
O Herra! kuin ankar' on hurskautes, Ett's ran-
kaiset näin ijankaikkisuudess' Juur' julmast' jumalatont'
joukkoa, Kuin ei peljänneet vihaas kehoittaa.

7.
Synnin edest', jot' teit vähän ajan, Siell' saa-
vat itkun ja ijäisen vaivan, Näin ajainen rikos heill'
ainaisen Tuo tuskan, synti haavan ijäisen.

8.
Ah! karta siis saatanan kavaluutta, Sun heku-
mas ei ijät' pysy totta: Se juoksee pois kuin virta vä-
kevä, Sun helvettiin on pian syöksevä.

9.
Niin kauvan kuin Jumal', ijäinen Jumal' On
oleva, ei tule tuskall' tuimall' Siell' loppua: silloin
vaiva vaikenee, Kosk' Jumal' ei ijäinen ollene.

10.
Herää sielun'! jo herää synnin unest', Ot' ajall'
vaari ahkera autuudest', Riennä ja tee oikia katumus,
Nyt tarjon' on sull' taivahan autuus.

11.
Äl' ann' sinus sovaista mailman menolt', Riis-
talt', hekumalt', niin myös ylpiält' elolt', Ett'ei siis ijäi-
syyn yö kauhia Sun päälles itkull' ijäks' lankea.

12.
O ijäisyys! pelkään pituuttas muistaiss', Alku
sull' on, ei loppuu kuulu kustaan: O ijäisyys! aik' il-
man ajatta; Mun Jumalan', sä minua armahda!

Johannes Rist, (saks.) s. 1607 † 1667.

[seppos]

Epäilemättä tulisessa järvessä kaikki tulevat uskoon, mutta silloin on jo liian myöhäistä, ja edessä on ikuisuus palaa tulessa halki iäisyyden, jonka pituutta ei voi mitata. Suotta ei virrentekijä Johannes Rist sano "O ijäisyys! pelkään pituuttas muistaiss'."

1.
O ijäisyys! pelkään pituuttas muistaiss',
Alku sull' on, ei loppuu kuulu kus-
taan! O ijäisyys! aik' ilman ajatta, Sun muistos mi-
nua kauhiast' kauhittaa.

2.
Viel' viimeinkin loppuu ajainen vaiva, Ehk' kuinka
olis' kauhia, ankar' aivan: Vaan tuska tuima, jonk'
ijäisyys tuo, Ei lunastust' eik' loppuu koskaan suo.

3.
O ijäisyys! kuink' vapisee mun sielun', Kosk'
pohjatont' syvyyttäs tutkii mielen', Ja katsoo vaivan
päälle vaikian, Kuin kuolettaa, ei lopet' kuitenkaan.

4.
Jos helvetiss' loppuis' tuomittuin vaiva, Kosk'
kulun' on niin monta ajastaikaa, Kuin tähtei taivaan
piiriss' avarass', Kanss' ruohoi, lehtei on oll' mailmass':

5.
Täll' itsens' he suloisest' lohduttaisit, Ett' pääsin-
päivän viimeink' tavoittaisit; Vaan voi! ah vaiva vasta
alkaa taas, Kosk' luulit olleens' vaivass' suurimmass'.

6.
O Herra! kuin ankar' on hurskautes, Ett's ran-
kaiset näin ijankaikkisuudess' Juur' julmast' jumalatont'
joukkoa, Kuin ei peljänneet vihaas kehoittaa.

7.
Synnin edest', jot' teit vähän ajan, Siell' saa-
vat itkun ja ijäisen vaivan, Näin ajainen rikos heill'
ainaisen Tuo tuskan, synti haavan ijäisen.

8.
Ah! karta siis saatanan kavaluutta, Sun heku-
mas ei ijät' pysy totta: Se juoksee pois kuin virta vä-
kevä, Sun helvettiin on pian syöksevä.

9.
Niin kauvan kuin Jumal', ijäinen Jumal' On
oleva, ei tule tuskall' tuimall' Siell' loppua: silloin
vaiva vaikenee, Kosk' Jumal' ei ijäinen ollene.

10.
Herää sielun'! jo herää synnin unest', Ot' ajall'
vaari ahkera autuudest', Riennä ja tee oikia katumus,
Nyt tarjon' on sull' taivahan autuus.

11.
Äl' ann' sinus sovaista mailman menolt', Riis-
talt', hekumalt', niin myös ylpiält' elolt', Ett'ei siis ijäi-
syyn yö kauhia Sun päälles itkull' ijäks' lankea.

12.
O ijäisyys! pelkään pituuttas muistaiss', Alku
sull' on, ei loppuu kuulu kustaan: O ijäisyys! aik' il-
man ajatta; Mun Jumalan', sä minua armahda!

Johannes Rist, (saks.) s. 1607 † 1667.

Vuoden 1701 virsikirjan virsi  numero 406. Suomentajaa ei mainittu

[Pena]

Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. - - - Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Rangaistus on varattu aivan muun luokan lurjuksille; kastamattomista lapsista ei ole mitään mainintaa. Sen sijaan Jeesus itse sanoo: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."

[luterilainen]

Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. - - - Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset. Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle. Rangaistus on varattu aivan muun luokan lurjuksille; kastamattomista lapsista ei ole mitään mainintaa. Sen sijaan Jeesus itse sanoo: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta."

Puhutko nyt körttifoorumin ylläpidon nimissä vai omiasi tuossa asiassa? 

[luterilainen]

Körttiläiseen epävarmuuteen pelastuksesta liittyy ymmärtääkseni luja luottamus siihen, että Jumalan ratkaisu on omallakin kohdalla paras mahdollinen, oli se sitten mikä tahansa. Helvetinpelko ei kuulu herännäisyyteen.

Heränneethän ovat varmoja Jumalan armosta mutta eivät oman heikon uskonsa riittävyydestä. 

[vn]

Puhutko nyt körttifoorumin ylläpidon nimissä vai omiasi tuossa asiassa? 

Mitä tarkoitat tällaisella kysymyksellä?
Onko tekstiä luettava ja ymmärrettävä eri tavoin riippuen siitä "missä nimissä" on kirjoitettu?
Minun kirjoitus ainakin on samaa ja samaksi tarkoitettu riippumatta siitä kirjoitanko
mustapaitaisen vai sinipaitaisen nimissä.

[Pena]

Puhutko nyt körttifoorumin ylläpidon nimissä vai omiasi tuossa asiassa?

Ihan Raamattua lainasin.

[öppiäinen]

Mitä tarkoitat tällaisella kysymyksellä?
Onko tekstiä luettava ja ymmärrettävä eri tavoin riippuen siitä "missä nimissä" on kirjoitettu?

En voi vastata luterilaisen nimissä, mutta noin muuten niin tässä nimenomaisessa tapauksessa yleensä on.

Eli kun keskustelufoorumilla on ylläpitäjiä, jotka haluavat osallistua keskusteluun myös omana itsenään, on aika normaali käytäntö ilmoittaa, milloin puhuu omissa nimissään ja milloin ylläpitona. Yleisemmin sillä tavoin, että omissa nimissään kirjoittelujaan ei mitenkään korosta, mutta jos ylläpiton ominaisuudessa jotain tekee (esim. poistaa tekstiä, siirtää toiseen paikkaan tai muistuttaa keskustelun sääntöjen siitä ja siitä pykälästä) niin ilmoittaa esiintyvänsä ylläpitona. Sitä voi vielä korostaa esim. lihavoinnilla, värien käytöllä ym. konstein.