Keskustelu > Seuratupa

vanhuus

(1/13) > >>

Viisveisaaja:
Tälläinen synkkä aihe,kun pikkasen kauhistuttaa tämä vanheminen. Vanheneminen on kai aihe josta suurimmalla osalla meistä foorumilaisilla on jotain kokemusta?

Bob Dylan on tehnyt joitain lauluja aiheesta. Joissa  vanhenemista käsitellään ja mitään hyvää ainakaan hän ole siitä löytänyt.
Itsekkään en oikein löydä, näkö menee ja muuta kolotusta.

Miltäs vanheneminen tuntuu?

Riitta-mummi:
Älä pelkää. Mielenkiintoisemmaksi on käynyt, aina vain.

Riippuu tietysti yksityiselämän kuvioistakin. Minä joka ns. menetin nuoren aikuisuuteni olemalla kahden pienen äiti, olen saanut niiden vuosien vapauden ja hauskuuden sitten nelikymppisenä. Luulinkin että nelikymppisenä on valmis, täydellinen ja onnistunut. Kuinkas kävikään! Sain aloittaa kaiken alusta.Lapsen kengissä astelen kai vieläkin, mutta olen jouten tyytyväinen(padasjokinen sanonta)!
Kuusikymppiseksi asti meni jopa kivuitta, säryittä, mutta 63 täytettyäni aloin tuntea kehon kehnoutta. Onneksi utelias lapsenmieli sanoo etten vieläkään ole v a n h u s.

Uskallan sanoa että vasta nelikymppisenä aloin hitaan kasvun näissä uskon asioissa. En osaa sitäkään enää pitää pahana. Maailma on tullut nähtyä ja elettyä. Tiedän synnin seuraukset, mutta olen saanut kokea Armon suuruuden. Rakkaus jota olen saanut perheeltä ja ystäviltä on elähyttänyt
kokonaan uuteen ihmiskäsitykseen.

Heränneen kansan vaellus vaatimattomuudessa ja nöyryydessä ei minun tuliselle luonnolle ole helppoa. Siltikin haluan ja toivon kuuluvani tähän joukkoon, missä ei henkiä haistella, ei olla muuta kuin synnin alaisia ja Kristusta tarvitsevia.

Syterskalet:
Vanhuus on siitä, että odotetaan milloin se viisaus tärähtää päähän. Mutta odottavan aika on pitkä, jota kuitenkin helpotta se, että aika kuluu nopeasti.

Mörtti-57:
Vanahuus on elämästä luapumista pala palalta. Luin jostakin, että ihimisen olisi elonaikanaan kerättävä tiatoa ja omaasuutta 2/3 -osaa ajastaan ja loppuaika olis käytettävä sen pois luavuttamisehen. :117:

Leena:
Pelkäsin etukäteen tolkuttomasti neljänkymmenen täyttymistä. Lopulta olin niin ahdistunut että kotona käydessäni kysyin isältäni millaista se oli... meillä kun on hyvä kysyä äidiltä jos haluaa vakuuttua siitä että asiat ovat niinkuin toivoo, isältä kun olisi tiedettävä kuinka ne oikeasti on...
Hän vastasi, että oikeastaan siitä vasta alkoi hyvä elämä, ja nyt kun kuusikymppiä on kohdalla, tuli uutta mietittävää - siihen kun ajoittui selvä roolien muutos minä ajattelin, tulo isoisäksi ja eläköityminen. Jokin lyhyt taite näytti silloin olleen vähän vaikean.  Mutta se pätkä oli hyvää ja vakuutan samaa, vaikken vielä ole lähellä sitä toista haastetta....Ja vaari on oikein onnellinen vaari.

Nyt jokainen päivä - älkää kysykö syytä! - merkitsee iltaan jouduttuaan sitä että olen askelta lähempänä kuolemaani. On hetkiä jolloin vimmatusti vain haluan elää, elää, elää ja täällä, en missään muualla... musiikki tuo sellaisen tunteen joskus, niin - ehkä intensiivisimmin.  Mutta ihmettelen kyllä itsekin, mikä ihme tämä nyt on, että otan ne kuin olisin lähempänä Jumalan näkemistä, en mitään vanhenemista, vaikka onhan sekin todennäköinen...  olisiko jokin että on joutunut luopumaan pitkin matkaa kaikenlaisesta, vaikuttanut... mutta kun menettämiseen ehkä ei sittenkään totu...

Kun aika kuluu niin kauhean äkkiä, ei kerkeä olemaan vanhana pitkään kuitenkaan... ja mitä vanhemmaksi elää sitä nopeammin se kuluu... tuntuu kuin se lentäisi... Enemmän minä mietin kyllä iankaikkisuutta kuin mitään täällä tapahtuvaa nyt enää. Jokin minussa katselee itseään ja näkee realistisesti: Ei mitään hyvää. Siihen asettuu lohduttavana oikeastaan ainoana lohduttajana ajatus, että nyt on suhteessa Jumalaan kuten pitääkin, mutta vaikeaa se on silti. Se lienee katumusta. Kun katuu, ei enää tule yksittäisistä teoista moraalin ajamana Jumalalle tunnustamaan yksittäistä tekoa, vaan katuu vinoon vääntynyttä elämäänsä, ja vain siksi uskaltaa tulla, etteivät terveet parantajaa tarvitsekaan. Tahtoisin jo Jumalan luo, eikä siis aivan todella mikään ole hullusti, en ole masentiunut eikä mitään sellaista. En nyt oikein tajuu... siis, en.  :-\

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu