Kävin ensimmäisen potkurilenkkini hangella. Meillä on muovilevikkeet raudoissa. Olin vapaa, menin minne halusin. Edestäni joutui kaksi rusakkoakin karkkoutumaan pakoon. Muistelin menneitä vuosikymmeniä, miten tällaisella kelillä etsin ja löysin Ison-Onnettoman ja Rumalan välistä kotkan pesän. Oli siellä pieni pöllökin minulla kaverina. Tänään tuollaiselle retkelle en lähtisi, ainakaan yksin, kehoni on menossa vähiin, mutta henkeni ei. Voimieni ristiriita on olemassa. Kunhan olen suurukseni saanut, lähden uudelle retkelle Peipporämeelle. Nykäisen moottorikelkan käyntiin ja lähden kuusilaavustani kuin rasvattu salama. Koulun-Matti jo meni suksillaan siihen suuntaan, hyvä naapuri.
