Hei!
Riitta-mummi kertoi että saan tulla takaisin, minua vähän pelottaa, mutta on yksi asia joka täytyy tulla hoitamaan, pelotti tai ei. Ja se on anteeksipyyntö. Minä olen varmaan ollut kamalan monelle ilkeä ja kirjoittanut pahasti - tahtoen tai tahtomattani, tietäen tai tietämättäni. Se tapahtui oikeastaan aika erikoisesti --- kun kirjoitin Sepolle että minä kuulun nyt jäähyaitioon, samalla sekunnilla kuin painoin lähetä-nappia, kilahti oma postilaatikko ja siellä se olikin. Kun määräaika puuttui, ajattelin lopullista, ja on kai sitä harkittukin.
Ihminen on omituinen otus. Kun hän kokee monta tärskyä, joissa hänet itsensä hyljätään tai elämä tuntuu hylkäävän hänet, hän saattaa hyljätä itse itsensä. Minulla oli sellaista nuorempana, kuvittelin jo voittaneeni sen vaikeuden ja oletettavasti olenkin. Ellei tule liikaa. Minulle kuoro oli sanomattoman tärkeä, koko tämän vaikean syksyn se oikeastaan piteli päätä pinnalla, mutta miunullahan oli ne keuhkokuumeet, eli paljon poissaoloja, ymmärrän kuoronjohtajaa, sillä hänellä on kamalat paineet, se Bach oli aivan alkutekijöissään, minusta tuntuu että ihmiset eivät treenanneet kotona sitä, kuten piti, ja konserttiin niukka kuukausi... kun soitin ja sanoin että taas kuumetta, hän kiehui hellalle ja irtisanoi minut koko kuorosta... seuraavana päivänä sain työssä lyhyen tajuttomuuskohtauklsen ilmeisesti uuden osastonhoiotajan kunniaksi ja tämä ilmoitti ettei rupea, jos ei saa tervettä lääkäriä, eli kumpi lähtee... ensin yritin selittää, mutta toisaalta; tämä oli elokuisen jälkeen viiimeinenm yritys, syksy oli vähän vaikea sen tähden, ja ajattelin... tai... siis... minä kirjoitan paremmin kuin puhun ja sanoin että minä lähden... sitten soitti sisko, että lapsi numero kolme on tulossa kanssaan lasten sydänlääkärille, hän oli jo aikaisemmin kuvannut oiteet, ja minähän tiesin oitis mistä on kysymys... minä huusin jossakin sisälläni että ei, ei, ei, ei meidän Minervaa...
Sen jälkeen tai jo ennenkin olisi pitänyt lähteä.
Nyt minä teen yhtä juttua, jonka kehitin puoliksi työnohjauksista ja vähän myös potilaiden oireenhallintakirjoja hyväksikä'yttäen, aloitin sen 24.11. ja se on rellainen itsetutkistelujuttu. Minä kävin täällä aina illalla ja katsoin kaikki saapuneey viestit. Sitten mietin, miten olisin vastannut jos olisin. Harkitsen. olisiko vastaus ollut asiallinen, rauhallinen, ärtynyt, jankuttava, ja mitä nyt yleensä voi olla viestissä typerää... varmaan jokainen tietää. Sitten, tai jo alkuunkiun, arvioin, onko perusmieliala jo semmoinen että foorumille menosta tulisi ilkeää tai riitelevää... olisinko väsynyt tai hermostunut tai pahalla tuulella. Siis opettelen, ponko jokin mielentila mahdoton, mistä teemoista ärsyynnyn, ja onko joku nimimerkki peräti sellainen että tiedän vastauksen jo ennen viestin lukemista... Kun olin tehnyt tätä ioliko se 5 päivää että meni rutiinilla, aloin käydä läpi ketjuja, ja katsoin miten olin niissä käyttäytynyt, mutta se on hitaampaa, huomasin juuri ettei ennätä tehdä ketju/päivä, jos työskentelee tosissaan.
Minun teki mieleni kertoa tämä, se oli alkuun vaikeampaa mutta siihen kehittyy kyllä hyvä rutiini ja ns uveavannot löytyvät. Kun kandina työskentelin Kuntoutussäätiöllä, opinm että ihmisen tällainen vähän karkeampi toiminta muokkautuu 3 kkssa, esim. uuteen työpaikkaan sopeutuminen vie keskimäärin sen ajan. En osaa sanoa riittääkö se, mutta sen aikaa minä ainakin jatkan. Tarkoitus on oppia myös kirjoittaessa toteuttamaan se mikä suullisesti jo sujuu: muistamaan että kieli on ihmisruumiin vaarallisin elinn; se syttyy Helvetin tulesta, on täynnä myrkkyä ja pahuutta.
Mutta, jos jaksoitte tänne asti: Minä hienman tarvitsisin teidän apunne,. Meillä on tuo yksityispostimahdollisuus ja isolla joukolla on minun e-mailinikin. Kirjoittakaa ja kertokaa. mikä on ottanut pannuun. Sehän auttaisi minua; en jäisi arvailun varaan missään sillä vaikka löydän jotakin, ihan takuulla en kaikkea. Kirjoitin jo ennen että ihminen toistaa virheitään... minä ajattelin että Jumalan avulla minun ei tarvitsisi... mutta se kysyy työtä... ja kuten sanottua, nyt te ette loukkaa minua, mitä hyvänsä kirjoitittekin, koska yritän kuitenkin joka ilta eläytyä teihin ja miettiä, sillä en suinkaan minä täällä ole toisia loukkaamassa...
Aihe: Poisjäänti (Luettu 6807 kertaa)