Ehkä tämä ei liity "uskoontulleisiin ", mutta etsijöille, kyselijöille ja odottajille pari asiaa mitkä tekivät Mestari Eckhardtin opetuksessa asian selvemmäksi.
Heidän, jotka surkeilevat omaa huonouttaa ja syyllisyyttään, on vaikea kohdata Jumala, yhdistyä häneen, hänen tuntemiseensa. Tällainen on pantava pois. Kuten paljon muutakin. Täysin tyhjentyneeseen sieluun on tilaa Jumalan tulla. Jumalassa otamme vastaan hänen Poikansa meille ihmisille
antaman armoteon, ristinsovituksen.
Itse kuulun kylläkin ns. Uskoontulleisiin. Tiettynä päivänä, tietyllä kellonlyömällä tiedän jotain suurta tapahtuneen. Syntisyyden taakka kirposi, kun olin tunnustanut papille pahuuteni, hätäni. Silloin luulin että nyt tuli valmista ! Ei sinne päinkään. Pyhänä ja pahana jatkoin vuosikymmeniä. Tietyn ihmisten muovaaman,
"kiiltokuvajumalan" palvelua se vain oli. Raamatunlukua ja raamattutunteja tuli suoritettua, mutta levottomuus jatkui.
Herännäisyydessä vasta koin itseni kelvolliseksi ilman yrittämistä ja omia töitä. Vähitellen, erittäin hitaasti, olen vasta vanhana saanut sellaista
opetusta, että voin sanoa tuntevani yhtymistä Jumalaan. Ihmisenä olen muuta kuin jumalallinen ihminen. Paljon siitä soimataan. Näin onkin tapana käydä niille jotka uskaltavat puhua Jumalassa olemisestaan. Siitä ei pitäisikään puhua, sanoo Eckhardt.
En voi mennä takaisin viidesläisiin.