Mysteeristä juuri on kysymys. Ei käsittämätön ole epätodellista tai tavoittamatonta. On vain tyydyttävä siihen, että kaikkea ei voi kokea aisteillaan tai päätellä järjellään. Joitakin merkittäviä ja elämää muuttavia asioita vain aavistaa ja tuntee.
Jep aivan totta. Kaikkea ei voi ymmärtää järjellään tai tuntea aisteillaan. En ymmärrä että mikä on se tuntemus, kun on Jumalan kanssa kahdestaan, ainakin se aiheuttaa iloa ja rauhaa ja rakkautta, mutta sitä ei voi selittää miltä se tuntuu.
Kristuksen sisäisen tuntemisen sanoisin ainakin näin, sen perusteella mitä itse olen saanut kokea Jumalan armahtavan laupeuden kautta, en tekojeni tähden, hyvien tai pahojen:
Hänet rupeaa vähitellen tuntemaan kuin puolisot tuntevat toisensa. Rupeaa ymmärtämään hiljalleen, mitä toisen sydämellä liikkuu ja rupeaa toimimaan epäitsekkäästi toista kohtaan.
Myöskin se tuo ymmärryksen siitä, että Jumalalla on valta ja halu ylittää syntisyytemme armossaan ja rakkaudessaan. Kun "en enää elä minä, vaan Kristus minussa" tarkoittaa sitä mitä siinä lukee. Tämä tarkoittaa sitä, että ymmärtää oman heikkoutensa ja huonoutensa antautuen Jeesukselle, Hänen Henkensä ohjaukseen eikä halua enää tehdä omista haluistaan mitään, vaan kieltäytyy toimimasta himojensa mukaan ja toimien ainoastaan, niin kuin Pyhä Henki ohjaa. Tätä ei saa aikaan ihminen. Ihminen voi ainoastaan kieltäytyä seuraamasta askeleita, jotka raamattu ilmoittaa. Alkuun erittäin pieniä ja helppoja.
Näin ymmärrän asian sen perusteella, mitä olen oppinut raamatusta ja viettäessäni aikaa rukouksessa. Voin totta kai mennä harhaan, ehkä tämä on kurjan luontoni yritys parempaan mutta ainakin levosta käsin asiat sujuvat ja olen oppinut rakastamaan lähimmäistä ja iloitsemaan pelastuksesta.
